Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 364
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos
Laulu tulipunaisesta kukasta on taas yksi osa 10 Klassikkoa -haastetta, joka etenee hitaasti mutta varmasti. Tähän en ole nyt laittanut kuvaa, sillä teos on minulla 1940-luvulla tehtynä painoksena, johon ei kansipapereita joko ole ollut tai ne ovat kadonneet.
Tarina kertoo Olavista, joka lähtee Don Juan -tyyppiseen seikkailuun muutamaksi vuodeksi ja palaa sitten kotiin särjettyään monen tytön sydämen. Romaanin perusvire on ihan onnellinen, mutta donjuanmaisuudella on hintansa ja sen saavat kokea niin Olavi kuin hänen vaimonsakin.
Kuten pistemääräkin kertoo, minä pidin tästä kirjasta. Ensinnäkin tämän kieli oli aivan ihanaa. Vanhahtava kieli, jolla kuvataan luontoa ja kiihkeää rakkautta, saa minut aina aivan erikoiseen tunnelmaan. Linnankoski oli saanut tarinaan myös suorastaan taianomaista sadunhohtoa, jota korosti mm. peilin, avaimen, kirveen ym. ei-ihmisten puheenvuorot. Se sopi tähän teokseen aivan älyttömän hyvin.
Olavin lukuisat rakastajattaret eivät saa oikeita nimiä (paria poikkeusta lukuunottamatta), vaan heidät on nimetty jotain ominaisuuttaan mukaellen; Gaselli (gasellisilmäinen), Tumma (tummatukkainen), Elämänlanka (sorea ja vieno kuin elämänlanka) jne. Hyvin uskottavasti Olavi vakuuttaa jokaiselle rakkauttaan, mutta maksun aika on myöhemmin...
Lisäksi minua aina viehättää löytää näistä vanhoista klassikoista yhtymäkohtia toisiin klassikoihin. En usko, että Olavin nimi on vain sattumalta Olavi, vaan uskon nimityksen kytkeytyvän Papin rouvan Olaviin. Myös Linnankosken Olavilla on rakastajar, jonka nimeksi paljastuu myöhemmin Elli...
Lisäksi Olavi lähes käytännössä ryöstää itselleen vaimon, jonka nimi on Kyllikki. Ja missäs teoksessa aiemmin ryöstettiin Kyllikki -niminen nainen vaimoksi? Jepjep.
Ihan aavistuksen verran tätä oli mielestäni venytetty, ja siksi tämä ei ihan täysiä pisteitä saa. Loppua kohden Laulu tulipunaisesta kukasta sai myös hiukan liikaa moralisoivia sävyjä, mikä toisaalta on tietenkin aikansa piirre, mutta olisi kyllä voinut olla paremmin häivytettävissäkin.
En tiedä miksi, mutta ennakko-odotukseni eivät olleet tästä kovin korkealla. Niinpä sainkin yllättyä positiivisesti. Saman on kokenut tämän kohdalla myös Amma Lukuhetkessään.
Sivumäärä: 364
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos
Laulu tulipunaisesta kukasta on taas yksi osa 10 Klassikkoa -haastetta, joka etenee hitaasti mutta varmasti. Tähän en ole nyt laittanut kuvaa, sillä teos on minulla 1940-luvulla tehtynä painoksena, johon ei kansipapereita joko ole ollut tai ne ovat kadonneet.
Tarina kertoo Olavista, joka lähtee Don Juan -tyyppiseen seikkailuun muutamaksi vuodeksi ja palaa sitten kotiin särjettyään monen tytön sydämen. Romaanin perusvire on ihan onnellinen, mutta donjuanmaisuudella on hintansa ja sen saavat kokea niin Olavi kuin hänen vaimonsakin.
Kuten pistemääräkin kertoo, minä pidin tästä kirjasta. Ensinnäkin tämän kieli oli aivan ihanaa. Vanhahtava kieli, jolla kuvataan luontoa ja kiihkeää rakkautta, saa minut aina aivan erikoiseen tunnelmaan. Linnankoski oli saanut tarinaan myös suorastaan taianomaista sadunhohtoa, jota korosti mm. peilin, avaimen, kirveen ym. ei-ihmisten puheenvuorot. Se sopi tähän teokseen aivan älyttömän hyvin.
Syysilta käveli mustissaan. Käveli teillä, hiipi kedoilla ja istuskeli metsissä - ojissa kuultava vesi polkujen suuntaa osotti. (s. 272)Olavista piirtyy tekojensa kautta aika syvä kuva, vaikka sitä ei sen kummemmin selitelläkään. Olavi kasvaa ja kehittyy seikkailujensa myötä haaveellisesta haihattelijasta aina maailmalle katkeraan raivohenkeen saakka. Olavin kiivaus ja kiihkeys on jollakin tapaa hyvin ainutlaatuista vuosisadan vaihteen kotimaisessa kirjallisuudessa. Linnankoski vie tämän aspektin ihan uusiin ulottuvuuksiin.
Olavin lukuisat rakastajattaret eivät saa oikeita nimiä (paria poikkeusta lukuunottamatta), vaan heidät on nimetty jotain ominaisuuttaan mukaellen; Gaselli (gasellisilmäinen), Tumma (tummatukkainen), Elämänlanka (sorea ja vieno kuin elämänlanka) jne. Hyvin uskottavasti Olavi vakuuttaa jokaiselle rakkauttaan, mutta maksun aika on myöhemmin...
Lisäksi minua aina viehättää löytää näistä vanhoista klassikoista yhtymäkohtia toisiin klassikoihin. En usko, että Olavin nimi on vain sattumalta Olavi, vaan uskon nimityksen kytkeytyvän Papin rouvan Olaviin. Myös Linnankosken Olavilla on rakastajar, jonka nimeksi paljastuu myöhemmin Elli...
Lisäksi Olavi lähes käytännössä ryöstää itselleen vaimon, jonka nimi on Kyllikki. Ja missäs teoksessa aiemmin ryöstettiin Kyllikki -niminen nainen vaimoksi? Jepjep.
Ihan aavistuksen verran tätä oli mielestäni venytetty, ja siksi tämä ei ihan täysiä pisteitä saa. Loppua kohden Laulu tulipunaisesta kukasta sai myös hiukan liikaa moralisoivia sävyjä, mikä toisaalta on tietenkin aikansa piirre, mutta olisi kyllä voinut olla paremmin häivytettävissäkin.
En tiedä miksi, mutta ennakko-odotukseni eivät olleet tästä kovin korkealla. Niinpä sainkin yllättyä positiivisesti. Saman on kokenut tämän kohdalla myös Amma Lukuhetkessään.
Tämä kirja on mukana Raili Mikkasen älyttömän kiinnostavassa kevään uutuudessa "Laulu punaisesta huoneesta". Osuit mahtavasti ajankohtaiseen kirjallisuussuoneen :-)!
VastaaPoistaMukavaa, että kirja pääsi yllättämään positiivisesti!
Hyvin samoilla linjoilla ollaan. Minähän yritin lukea tätä joitakin vuosia aiemmin, enkä päässyt ollenkaan sisälle, mutta sitten viime talvena tarina aukesi. Kai olen sitten jotenkin kehittynyt joko ihmisenä tai lukijana? :)
VastaaPoistaErinomainen huomio tuo viittaus Papin rouvaan, oli mennyt minulta kokonaan ohi!
Luin tämän muutama vuosi sitten ja minustakin tämä on ihana, juurikin kielen kauneus ja voimakas, aistillinen tunnelma.
VastaaPoistaLuimme tämän koulussa (yläasteella tai lukiossa), vaikka siitä on jo melko kauan, kirja on jäänyt hyvin mieleen. Olisi kiinnostavaa lukea se uudestaan, sillä muistan, etten oikein ymmärtänyt kaikkia asioita, vaan jäin miettimään, että mitähän tuonkin jutun takana on.
VastaaPoistaPaula, hyvä kun muistutit tuosta Mikkasen kirjasta!
VastaaPoistaAmma, joskus tarinat vain aukeavat vasta myöhemmin :)
Maria, juuri nuo elementit tekivät tästä niin hienon. Uskon, että myös siksi tämä on klassikko.
Annika, uudelleenlukemisen hienouksia onkin tuo, että sitä kautta voi avautua lisää!
Minun pitäisi lukea tämä jo ihan sillä että olen käynyt Linnankosken lukion. Mielestäni tätä luetettiinkin lukiossa äidinkielen tunneilla (mitenköhän minä olen kuitenkin onnistunut kirjalta välttymään? :).
VastaaPoistaMukavaa kuulla että lukukokemus oli positiivinen, ehkäpä nyt uskallan itsekin tarttua tähän klassikkoon. :)
Ja Paulankin vinkkaama Mikkasen Laulu punaisesta huoneesta kiinnostaa hurjasti, joten kaipa tämäkin oikeasti voisi olla lähiaikojen lukulistalla.
Minullakin jäi erityisesti tuo "Syysilta käveli mustissaan." mieleen. :) Tämä kirja sai hyvin paljon ajattelemaan rakkautta, elämää ja entisajan sovinnaisuuksia. Jossain vaiheessahan Olavi tuntui puhuvan vapaan rakkauden ja avoimien suhteiden puolesta, mutta taisi muuttaa sitten mielensä.
VastaaPoista