Dockskåpet och andra berättelser
Suomennos: Eila Pennanen
Käännösvuosi: 1978
Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 168
Pisteet: 1/5
Mistä minulle: kirjasto
Olen järkyttynyt, hämilläni ja hiukan nolonakin. Nyt on vika oltava minussa. Täytyy olla! Ei voi olla niin, että joudun antamaan Tove Janssonin teokselle yhden pisteen. Vaan siihen on mentävä. Ei täällä jaeta pisteitä nimen perusteella, vaan kirjan perusteella. Nukkekaappi ja muita kertomuksia ei vain vastannut odotuksiani millään tasolla.
Kokoelma sisältää seuraavat novellit:
Apina
Nukkekaappi
Aikakäsite
Lokomotiivi
Kertomus Hilosta, Havaijilta
Muisto uudesta maasta
Sarjakuvapiirtäjä
White Lady
Taidetta luonnossa
Päärooli
Kukkalapsi
Suuri matka
Kun luin Viiltokuvia -novelliantologian, kiinnitin huomiotani siihen, että Tove Janssonin novelli Lokomotiivi oli tylsä. Oli se sitä yhä ja niin olivat nämä muutkin. Kokoelma oli erittäin tasapaksu ja mitäänsanomaton. Olen joskus ajatellut, että Tove-parka on jäänyt vain Muumiensa vangiksi, ettei hänen muita kirjoituksiaan ole edes vaivauduttu kunnolla huomioimaan. Ainakin tämän kokoelman myötä ymmärrän nyt sitä seikkaa paremmin.
Novellit ovat tosiaan tasapaksuja. Mikään ei erotu, mikään ei jää erityisenä mieleen. Kaikissa on samanlainen, aavistuksen lakonisen sävyinen kerronta. Kieli tuntuu paikoin suorastaan kömpelöltä ja mieleen tulivat peruskoulun ala-astelaisten kirjoittamat aineet.
Janssonin aihevalinnat olivat kyllä ihan kiinnostavia. Oli seksuaalivähemmistöjä, Amerikkaan muuttaneita, taiteilijoita, yksinäisiä naisia, äidistään huolehtiva tytär jne. Ehkä se vielä korosti pettymystäni. Huonot aiheet olisi voinut kuitata omalla kiinnostumattomuudellani, mutta ei sekään käy nyt selityksenä.
Valitettavasti en onnistu tästä löytämään mitään hyvää. En yhtäkään novellia, josta olisin pitänyt edes vähän tai jota olisin inhonnut muita enemmän. Ei, ei, ei.
Olen lähinnä hämmentynyt. Arvostan Tove Janssonia kirjailijana noin muuten. Olen lukenut Muumi-kirjoja ja vähän sarjakuviakin. En voi millään käsittää, että nämä tekeleet on kirjoittanut sama ihminen kuin hienot ja upeat Muumit!
Huomattavasti ihastuneempi tähän oli Jenni Koko lailla kirjallisesti -blogista.
Saatan joskus tarttua vielä paljon kehuttuun Kesäkirjaan. Mutta jos tyyli on sama, niin annan jo etukäteen itselleni luvan keskeyttämiseen. Nyt sitkistelin loppuun, sillä tämä on osa Suomalaisen keskiluokan arki -haastettani enkä siksi halunnut jättää tätä kesken.
Ja jos Kesäkirjakin vielä pettää, niin keskityn vain Muumeihin ja koitan unohtaa novellikokemukseni.
Suomennos: Eila Pennanen
Käännösvuosi: 1978
Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 168
Pisteet: 1/5
Mistä minulle: kirjasto
Olen järkyttynyt, hämilläni ja hiukan nolonakin. Nyt on vika oltava minussa. Täytyy olla! Ei voi olla niin, että joudun antamaan Tove Janssonin teokselle yhden pisteen. Vaan siihen on mentävä. Ei täällä jaeta pisteitä nimen perusteella, vaan kirjan perusteella. Nukkekaappi ja muita kertomuksia ei vain vastannut odotuksiani millään tasolla.
Kokoelma sisältää seuraavat novellit:
Apina
Nukkekaappi
Aikakäsite
Lokomotiivi
Kertomus Hilosta, Havaijilta
Muisto uudesta maasta
Sarjakuvapiirtäjä
White Lady
Taidetta luonnossa
Päärooli
Kukkalapsi
Suuri matka
Kun luin Viiltokuvia -novelliantologian, kiinnitin huomiotani siihen, että Tove Janssonin novelli Lokomotiivi oli tylsä. Oli se sitä yhä ja niin olivat nämä muutkin. Kokoelma oli erittäin tasapaksu ja mitäänsanomaton. Olen joskus ajatellut, että Tove-parka on jäänyt vain Muumiensa vangiksi, ettei hänen muita kirjoituksiaan ole edes vaivauduttu kunnolla huomioimaan. Ainakin tämän kokoelman myötä ymmärrän nyt sitä seikkaa paremmin.
Novellit ovat tosiaan tasapaksuja. Mikään ei erotu, mikään ei jää erityisenä mieleen. Kaikissa on samanlainen, aavistuksen lakonisen sävyinen kerronta. Kieli tuntuu paikoin suorastaan kömpelöltä ja mieleen tulivat peruskoulun ala-astelaisten kirjoittamat aineet.
Suomalainen Johanna istui ja korjasi alusvaatteita huoneessa jonka oli vuokrannut itselleen ja kahdelle nuoremmalle sisarelleen suuressa amerikkalaisessa kaupungissa. Oli maaliskuinen ilta ja katulyhdyt syttyivät ulkona keväisen hämärän laskeutuessa.Kaikkein eniten minua kiusasi se, että novellit päättyivät järjestäen mahalaskuun. Tavallaan eräänlaiseen tyhjyyteen. Useinhan novellissa viimeisessä kappaleessa tulee lukijalle jokin oivallus, jokin tärkeä seikka paljastetaan tai lopetus on muulla tavalla vaikuttava. Nukkekaaappi -kokoelmassa ei ollut näin yhdessäkään novellissa. Tuli tunne, että olisin lukenut keskeneräistä luonnostelmaa sinänsä kiinnostavasta aiheesta.
Alussa oli ollut vaikeaa. he kaipasivat hiljaisuutta eivätkä voineet nukkua, kukaan heistä ei saanut unta vieraassa kaupungissa. Mutta he tottuivat eivätkä enää kuulleet liikennettä, se oli vain kuin metsän suhinaa tai sadetta.
('Muisto uudesta maasta' -novellin alku)
Janssonin aihevalinnat olivat kyllä ihan kiinnostavia. Oli seksuaalivähemmistöjä, Amerikkaan muuttaneita, taiteilijoita, yksinäisiä naisia, äidistään huolehtiva tytär jne. Ehkä se vielä korosti pettymystäni. Huonot aiheet olisi voinut kuitata omalla kiinnostumattomuudellani, mutta ei sekään käy nyt selityksenä.
Valitettavasti en onnistu tästä löytämään mitään hyvää. En yhtäkään novellia, josta olisin pitänyt edes vähän tai jota olisin inhonnut muita enemmän. Ei, ei, ei.
Olen lähinnä hämmentynyt. Arvostan Tove Janssonia kirjailijana noin muuten. Olen lukenut Muumi-kirjoja ja vähän sarjakuviakin. En voi millään käsittää, että nämä tekeleet on kirjoittanut sama ihminen kuin hienot ja upeat Muumit!
Huomattavasti ihastuneempi tähän oli Jenni Koko lailla kirjallisesti -blogista.
Saatan joskus tarttua vielä paljon kehuttuun Kesäkirjaan. Mutta jos tyyli on sama, niin annan jo etukäteen itselleni luvan keskeyttämiseen. Nyt sitkistelin loppuun, sillä tämä on osa Suomalaisen keskiluokan arki -haastettani enkä siksi halunnut jättää tätä kesken.
Ja jos Kesäkirjakin vielä pettää, niin keskityn vain Muumeihin ja koitan unohtaa novellikokemukseni.
Itse ostin tuon Kesäkirjan ja aloittelin sitä viime yönä, se iskee paremmin ainakin kuin tuo Nukkekaappi joka jäi parin sivun jälkeen lojumaan ja palautui kirjastoon aika nopeasti.
VastaaPoistaEhkä tosiaan annan Kesäkirjalle vielä mahdollisuuden.
PoistaHmm, minäkin olen tämän pari vuotta sitten lukenut. En kyllä oikein muista lukukokemuksestani mitään (edes nuo otsikot eivät palauta mieleeni mitään)paitsi sen, että Nukkekaappi-novelli jäi jostain syystä mieleeni varsin hyvin. Ehkäpä tosin siksi, että minua kiehtoi ajatus koko huoneen valtaavasta nukketalosta :-D Kesäkirja oli tätä novellikokoelmaa parempi, suosittelen kyllä kokeilemaan. Muumikirjoja ei kyllä mikään voita<3
VastaaPoistaMinullekaan ei tahtonut jäädä mitään mieleen kaksi minuuttia kirjan lukemisen jälkeen :D Se on harvinaista se.
PoistaLuin teoksen joulukuussa ja postasinkin http://joklaaja.blogspot.com/2011/12/tove-jansson-nukkekaappi-ja-muita.html
VastaaPoistaKiinnostavaa oli minusta sarjakuvapiirtäjän kuvaus, taiteen analyysi ja nukkekaapin teko.
Aihevalinnoista tein saman johtopäätöksen kuin sinä, ja käyttämäsi mahalasku on oikea termi, koska jokainen ihminen on jossain suhteessa "vähemmistössä" eli luultavasti ihmiselossa lopulta on samat realiteetit kohdattavana.
Kiitos linkistä!
PoistaMinusta siis nuo aihevalinnat eivät olleet mahalaskuja, vaan novellien lopetukset :)
Oho, teki mieli ruveta väittämään vastaan, mutten uskallakkaan kun Nukkekaapin lukemisesta alkaa olla varmaan kolmisenkymmentä vuotta, eikä muistijälkiä juurikaan ole jäljellä ;)
VastaaPoistaMutta sen kyllä muistan, kuinka pettynyt olin ekaa kertaa lukiessani Muumien jälkeen Janssonin aikuisille tarkoitettuja tekstejä. Olin odottanut niiltä jotain vielä suurempaa, mutta ne olivatkin Muumilaakson lämpöisen ja sallivan tunnelman jälkeen vähän masentavia. Muistaakseni sitten kyllä pystyin asennoitumaan jotenkin uudelleen, mutta ainakaan mitenkään kovin paljon en sitten kuitenkaan nauttinut esim. Aurinkokaupungin lukemisesta.
Jo mainittu Kesäkirja ja Kuvanveistäjän tytär ovat kuitenkin jääneet mieleen parhaiten, niistä pidin.
Saa täällä väittää vastaan hatarienkin muistikuvien perusteella :D Tunnelmahan se on se, mikä paljolti kirjasta jää mieleen.
PoistaEn ihan elämää suurempaa juttuja odottanut, mutta keskimääräistä parempia kyllä. Jos kirjassa ei olisi ollut nimeä kannessa, en ikinä olisi uskonut tätä Janssonin jutuksi.
Olet oikeassa. Minusta Jansson on muumien mamma, luin erään romaanin (Kunniallinen petkuttaja?), enkä voi sanoa pitäneeni.
VastaaPoistaKirjoituksesi perusteella osaat ainakin sanoa, pidätkö vai et pidä lukemastasi kirjasta. Ja osaat hyvin perustella, miksi pidät tai et pidä. Se on kai A ja O, jos jotain kirjaa aikoo esitellä, eli olet siis selvästi kriitikko.
VastaaPoistaJa kun katsoin tietoja sinusta, opiskelet kirjallisuutta, ymmärrän, että osaat homman ja sanoillasi on painoarvoa.
Minulle on usein suositeltu jotain kirjaa: "Sinun on ehdottomasti luettava tämä. Tiedän että pidät siitä!" Ja olen kiltisti lukenut mainitun teoksen ja todennut, että se on minusta tylsä ja olen juuri ja juuri jaksanut lukea sen loppuun. Tuntuu nololta. On kuin olisi pettänyt toisen luottamuksen tai aliarvioisi hänen kirjallista makuaan. On yllättävän vaikea sanoa: "Ei, en pitänyt siitä".
Olen himolukija, mutta en enää lue mitä tahansa. Valitsen aika tarkkaan, mitä luen. Voin kyllä helposti aloittaa jonkun kirjan, vaikka en tiedä siitä vielä mitään, mutta yhtä helposti voin sen jättää kesken. Maailma on pullollaan kirjoja ja lisää tulee. Kaikkia ei pysty millään käymään läpi. Seuraan jonkin verran kritiikkejä ja luen kirjojen selkämyksiä. Yleensä lainaan ensin kirjastosta, ja jos se on minusta hyvä, saatan sen hankkia omaksi. Mutta en osta sikaa säkissä, vaikka sitä kuinka kehuttaisiin tuttujen lukemana.
Harmi että en ole lukenut Tove Janssonilta mitään. Voisin punnita makuani, pitää tai olla pitämättä. Muumit on kyllä tullut katsottua TV:stä. Luen mielelläni klassikkoja. On niissäkin sellaisia, joita en ole saanut luettua, en sitten millään. Hyllyssä esmeks Don Quijote, kaksi paksua osaa. Joitakin yrityksiä olen tehnyt vakavassa mielessä. Nostanut ne jo pöydälle. Avannut ensimmäisen. Korkeintaan 10 sivua ja seis. Yksi mun tuttu sanoi lukeneensa nähdäkseen millaista oli elämä Espanjassa siihen aikaan kun Cervantes eli. Sai minutkin siltä kantilta kiinnostumaan, hiukan. Ehkä sittenkin voisin vielä kerran yrittää...
Kiitos, Liisu, kommentistasi :) Se piristi ehdottomasti.
PoistaMinä vasta opettelen tuota keskeyttämistä. Siinä on tietynlaista luovuttamisen tunnetta, vaikka turhahan sitä on aikaansa epäsopivaan kirjaan tuhlata. Se ei tee oikeutta kirjalle eikä lukijallekaan.
Don Quijotea luin puhtaasti huumorina ja siihen se sopiikin. Toisen osan kyllä jätin lukematta. Vitsi lässähtää, jos sitä venytetään suotta. Ensimmäisen osan myötä pointti tuli jo selväksi.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPoistin tuon toisen kun tuli kahteen kertaan! :)
VastaaPoistaMinäkin aloin vasta viime vuonna tutustumaan Janssonin muuhunkin (ei-muumi)tuotantoon, luin Kuuntelijan ja Kesäkirjan. Ihastuin Kesäkirjaan, mutta myös Kuuntelijassa oli hyviä novelleja. Nukkekaappi täytyy lukea jossain vaiheessa!
VastaaPoistaOnkin kiinnostavaa kuulla mitä ajattelet Nukkekaapista!
PoistaMuistelen joskus aloittaneeni tämän kirjan ja jättänyt sen kesken kun jotenkin ei jaksanut innostua...sitten paria vuotta myöhemmän kokeilin uudestaan ja vetikin paljon paremmin mukaansa.
VastaaPoistaMutta joo, Kesäkirja on parempi, ja Kuvanveistäjä tyttäreen sopii myös tarttua.
Täällä on niin painokkaat suositukset, että Kesäkirjaan täytyy tarttua. Mutta annan ehkä tämän asian jälkihöyryjen haihtua ensin pois...
PoistaEi kauheaa, en voinut järkytykseltäni lukea tätä. Ei vaan, en ole ollut juurikaan blogien ääressä moneen päivään, niin en ehtinyt kommentoida.
VastaaPoistaMulla on samanlainen kokemus kuin Hccanisilla: olen joskus kokeillut sekä Kesäkirjaa että Kuvanveistäjän tytärtä enkä saanut oikein mitään irti. Kunnes yhtäkkiä... en tiedä, mitä tapahtui, mutta ihan kuin olisin lukenut eri kirjoja! Suosikkejani taitavat olla Viesti ja Kesäkirja, mutta esim. tuo Lokomotiivi-novelli on jäänyt mieleen aika kummallisena (en muista, mistä se kertoi, mutta muistan että oli outo). Joissakin novelleissa taas on paljon yhtäläisyyksiä muumeihin ja ovat kiinnostavia siksikin.
Äh, harmi etten osaa sanoa mitään konkreettisempaa tai nimetä mitään novellia, mutta palaan kenties asiaan!
Palaa ihmeessä. Ja saa tästä olla eri mieltäkin! :)
Poista