Aleksi Delikouras: Nörtti - New Game (2012)

Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 206
Pisteet: 5/5
Mistä minulle: arvostelukappale

Näin aikuisiällä tulee harvemmin enää luetuksi nuortenkirjoja, varsinkaan jos ne eivät liippaa fantasiaa tai kauhua. Nörtti -sarja kertoo DragonSlayer666:sta, joka on peliriippuvainen teini. Hän viihtyy virtuaalimaailmassa 24/7 ja ärsyyntyy kun äiti jaksaa valittaa moisesta. Kaveri herätti heti sympatiani, joten uteliaisuudestani päätin tarttua tähän.

DragonSlayer666:n tarina on alkanut jo aiemmin Youtubessa olevien dokumenttien muodossa. NÖRTTI I on videosarjan ensimmäinen osa ja se on tehty keväällä 2007. Dokumentit on ohjannut Aleksi Delikouras, 1990 syntynyt lyhytelokuvien tekijä, näyttelijä ja nyt myös kirjailija.

New Game on siis Dragon päiväkirja kesäloman lopusta aina joululoman alkuun. Dragolle ehtii tuon vajaan puolen vuoden aikana tapahtua kaikenlaista. Asiat kietoutuvat pitkälti pelaamisen ympärille (Battleflied ja Runescape), mutta varsinaisena ytimenä on eräs koulussa tapahtunut väärinkäsitys, joka saa isommat mittasuhteet. Asia on sinänsä vakavaa, mutta Drago ottaa asiat huumorilla.

Kieli on yksi asia, mihin tässä ihastuin. Se on aidosti nuorten puhumaa puhekieltä, jota oli kuitenkin helppo lukea. Kirosanoja ei vältelty (se olisi antanutkin jotenkin turhan siloitellun ja naiivinkin kuvan), mutta ne eivät myöskään olleet täytesanoja. Joskus vaan Dragoakin vituttaa, elämä on paskaa ja pahin kilpailija, Hege91, on vitun homo.
12. elokuuta
Tänään oli suuri klaanimatsi Runessa.
Hävittiin se rankasti ja alkoi vituttaa huolella.
Hege91 oli saanut synttärilahjaksi vuodeksi peliaikaa wowiin.
Mutsi valitti samoista asioista kuin aina, ja Jorgos oli kujalla.

Jorgos on Dragon äidin kreikkalainen poikaystävä. "Mehmetti." Dragolla on asiasta selkeä mielipide:
Suomessa pitäisi olla semmonen laki, ettei naiset saa seurustella enää 40 vuotta täytettyään. Nyt joku mehmetti yrittää leikkiä mun isää, vaikkei se osaa edes kunnolla suomea. Se Jorgos aina kysyy, mitä mulle kuuluu, vaikkei mulle edes kuulu mitään.
Drago on suorasanainen kaveri, jonka jutut jaksoivat hihityttää näin aikuistakin. Suhde Jorgosiin muuttui myös tarinan edetessä, mutta Delikouras rakentaa sen onnistuneen hillitysti ilman siirappista sivumakua moraalisine opetuksineen. Oikeastaan koko se tyyli on New Gamen kantava voima; tässä ei moralisoida mitään eikä ketään ja kaikenlainen opettavaisuus ja siirappisuus loistaa poissaolollaan. Jo yksin se on onnittelujen arvoinen asia.

Drago on tietysti myös ihastunut. Kohteena on söpö punatukkainen tyttö, joka vaikuttaa zombeja silmät kiinni tappavalta soturitytöltä. Fetasalaatti on tytön IRC-gallerian nimimerkki ja sitä nimitystä hänestä pääsääntöisesti käytetään kirjassakin. Siitä jälleen piste Delikourasille. Nimimerkki on hyvä valinta jonkun umpitylsän Babe91:n tai SweetRose:n sijaan. Se ei olisikaan sopinut Fetasalaatin tyyppiselle tytölle ollenkaan!

Ylipäätään sivuhenkilöt tässä ovat hyvin onnistuneita. Lyhyillä kuvauksilla heistä rakennetaan uskottava kuva. Opettajat vaikuttavat aika ääripäisiltä jatkuvine huutamisineen, mutta täytyy muistaa sekin, että kyseessä on Dragon kerronta hänen päiväkirjassaan. Näin tässäkin suhteessa Dragon uskottavuus vain vahvistuu.

En tiedä kuinka tämä avautuu aikuiselle, joka ei pelaa tai jolla ei ole muuten kontaktia pelimaailmaan. Minuun siihen liittyvä huumori kolahti erityisesti. En tosin pelaa Runea enkä Bäfää, vaan Skyrimia nykyisin. Kokemuksen pohjalta on helppo ymmärtää sitä, joka vajoaa pelimaailmaan useiksi tunneiksi. Oma pisin peliputkeni taitaa olla n. 22 tuntia (aikaa ennen perheellistymistä).
New Game näyttää hyvin nuoren näkökulman asiaan.

En löydä tästä kerrassaan mitään moitittavaa. Teksti on sujuvaa, tarina etenee hyvin. Tämä on helppolukuinen ja aidosti hauska. Tämä ei moralisoi eikä alleviivaa mitään kasvatuksellista tematiikkaa. Kukin oivaltaa tästä mitä oivaltaa, antaa aihetta ajatteluun! Mahtava kirja nuorelta nuorelle. Ja vähän aikuisellekin.

Kommentit

  1. Tämä ei alunperin kiinnostanut minua juurikaan ja en edes pelaa nettipelejä, mutta nuortenkirjana varmasti kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Ja nuorille, vähän lukevillekin, helposti lähestyttävä :)

      Poista
  2. Kirja luettu. Yllä oleva kuvaa täydellisesti kirjaa. Tosi hyvä kirja. Itse olen katsonut youtuben Nörtti-videot monta monta kertaa. Ja sitä kautta rakentanut mielikuvan kirjan hahmoista. En täten osaa kommentoida, minkälainen mielikuva hahmoista rakentuisi, jos kirjan lukisi ilman Nörtti-videoiden taustaa.

    Ja sitä paitsi, Jorgoshan ei ole mikään oikea "Mehmetti" vaan enemmänkin joku kreikkalainen/espanjalainen tai vastaava. Jorgos rulaa =).

    Suosittelen kirjaa kaikille huumorin ystäville. Avoimin mielin lukemaan vaan kyseistä teosta.

    "Vaikkei mulle edes kuulu mitään!" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en vielä kaikkia Nörtti-videoita katsonut, mutta ohjelmassa on kyllä. Hyvin henkilöt vastasivat mielikuvaani kirjan lukemisen jälkeen, joten hyvin videot tukevat kirjaa :) Hauska aluevaltaus kirjallisuudessa muutenkin!
      Jorgos taisi tosiaan olla kreikkalainen :)
      Kiva kun kommentoit, Peeter!

      Poista
  3. Kirja ei kiinnosta tarpeeksi lukemiseen asti, mutta olin Otavan kevätinfossa kuuntelemassa, kun tekijä kertoi tästä kyllä erittäin hauskasti, sujuvasti ja vetävästi. Hän oli vielä oikein komea, nuori poika, joten kustantamolla taitaa olla kultakimpale käsissään - kun siis kirjakin on noin hyvä. :)

    VastaaPoista
  4. Minustakin kirja oli aivan älyttömän hauska ja muutenkin erinomainen! Lisäksi se sisälsi raikasta näkökulmaa mm. kouluelämään ja kaverisuhteisiin. Oli hienoa, että päähenkilö oli särmikäs ja kotielämä aidon tuntuista. Ongelmat eivät olleet mustavalkoista nyyhkytarinaa, vaan valottuivat hienosti monelta kantilta, silti vain yhden kertojan avulla -aikamoinen saavutus.
    Olen tuulettanut kirjaa joka mutkassa, kun tapaan nuoria. Tosin minusta tämä sopii mainiosti myös aikuisille.

    T. Ansu K. 47v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä voin allekirjoittaa kommenttisi ihan kokonaan. Olen tismalleen samaa mieltä :)
      Etenkin se, ettei tämä ollut mikään nyyhkytarina siirappisine happy endeineen, oli iloinen yllätys.

      Poista
  5. Minä näin tämän kirjan kirjakaupassa ja lamppu syttyi päänpäällä, AHAA, tästä on kyse. Näistä henkilöistä on nimittäin kirjoitettu jo parikin tarinaa äikänopettajalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella :D Ymmärtääkseni tämä on saanut ihan kivasti suosiota nuorten parissa :)

      Poista
  6. Luin tämän melkein yhdeltä istumalta. Nauroin ääneen joka toisella sivulla. Olen ihan myyty, upposi kyin veitsi voihin tai aikoinasn Hadrianus-kirjat, Parkkisen Osku-kirjat tai muutama vuosi sitten lukemani Skimpy Kid <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti