Hölinää helmikuussa

Talvinen tervehdys kaikille! Täällä odotellaan jo kevättä ja kesää. En ole tippaakaan talvi-ihminen; inhoan kylmää, liukasta, suurta lumimäärää, lumipyryjä... Talvi on kiva jouluaattona ja postikorteissa.

Tammikuu meni pitkälle seminaarityöni kanssa vääntäessä. Seminaarityöhän on siis osa varsinaista päättötyötäni, pro gradua. Sen pituus on 30-40 liuskaa (sis. lähdeluettelo, kansilehti, sisällysluettelo ym.) ja se sisältää gradusta noin neljänneksen; johdannon ja 1-2 ensimmäistä lukua. Oma seminaarityöni oli 34 sivua pitkä ja sisälsi johdannon ja ensimmäisen luvun. Eilen sitten oli vuorossa työni käsittely seminaari-istunnossa. 2x45min puhuttaisiin vain minun seminaarityöstäni. Tiesin toki, ettei luvassa ole mikään kehumistilaisuus vaan istunnossa on tarkoitus esittää kritiikkiä ja antaa palautetta.

Olin varautunut pahempaan. Olin nähnyt edellisenä yönä painajaisia siitä, kuinka proffa kiljuu siitä ettei pro gradu -vaiheessa oleva opiskelija voi suoltaa tällaista kuraa. Toinen painajaisversio oli se, ettei työni ollutkaan mennyt sähköpostitse eteenpäin ja seminaarin osallistujat tuijottavat minua syyttävästi ja halveksien, kun koitan selitellä "tekniikan ihmeistä".
Kumpikaan painajainen ei toteutunut. Proffa ei kiljunut ja työni oli tullut perille.

Viilattavaa siinä tietysti on paljonkin. Ihan aluksi minun pitää tutkimuksessani selvittää vielä tarkemmin, että tutkinko näiden kahden teoksen (Sudenmorsian ja Susi ja surupukuinen nainen) välistä keskinäistä yhteyttä vai yhteistä yhtenäisyyttä kauhukirjallisuuteen/ihmissusitematiikkaan. Nyt puhuin johdannossani enemmän kauhukirjallisuudesta ja ihmissusista kuin intertekstuaalisuudesta, mutta kuitenkin käsittelemässäni ensimmäisessä luvussa puhuin kuitenkin pääasiassa teosten keskinäisestä yhteydestä.Hyvä pointti. Oikeastaan palautteen tärkein pointti.
Lisäksi puhetta oli terminologian tarkentamisesta ja tietysti puhtaasti kieliopillisesta viilaamisesta. Minulle on tullut jokin ihme tauti, jossa tungen samaan lauseeseen yksikön ja monikon; "Taloissa oli koira". Noloa.

Nyt tosin se työ saa hengähtää, jotta muutkin opinnot etenisivät.

Blogiin tuli myös pieni uutuus. Tuossa oikealla näkyy nyt arvioimani kirjat myös kustantamoittain. Listaus oli oikeastaan ihan kiinnostavaa ja yllätyksiäkin piisasi. Olin yllättänyt, että Otava, Tammi ja WSOY ovat noin hallitsevassa asemassa. Se selittyy tietysti osin kustantamoiden iällä ja sillä, että luen (opintojenkin vuoksi) paljon klassikoita.
Pienehköt kustantamot loistavat poissaolollaan. Se ei ole tahallista, vaan niissä vain harvemmin on sellaista tarjontaa mikä kiinnostaa. Ja joskus vaatii aika paljonkin työtä, jotta osaisi niitä hakea. Nyt kirjablogien myötä toivottavasti tämäkin helpottuu. Puskaradio, jos mikä, on tehokas tässä asiassa!
Otsikon "Muut" alla on lähinnä sellaisia kustantamoita, jotka ovat kuolleita (esim. Book Studio) ja/tai sellaisia, joilta olen lukenut vain yhden kirjan (esim. Hanki ja jää, Lasipalatsi, Kirjastopalvelut Oy...). Poikkeuksen tekee Kirjava, mutta sen tuotantoa on hyllyssäni vino pino, jota aion lukea lisää (esim. Tulen ja jään laulu -sarja).

Eipä tänne tämän ihmeempiä kuulu. Koitan näin alkuvuodesta ottaa kiinni noita nolosti laahaavia haasteitani ennen kuin ryhdyn korkkailemaan uusia. Tällä viikolla yksi haaste saadaan jo päätökseen, kunhan saan kirjan loppuun ja näpyteltyä siitä jutun tänne!

Hyvää talven jatkoa kaikille. Koitetaan sinnitellä näiden hankien keskellä. Maaliskuu on vielä irvistelyä, mutta huhtikuussa kevät jo koittaa. Ja se on pian!