Päivi Alasalmi: Metsäläiset (2000)

Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 229
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: kirjasto

Päivi Alasalmi on nimi, joka minulta olisi varmasti mennyt ohi ilman Blogistaniaa. Toki nimi on ollut tuttu, mutta kun kaikkiin kirjailijoihin ei ehdi millään tutustua, niin joskus uhkaa käydä huonosti. Onneksi kuitenkin Blogistania on pelastanut!

Luettuani Vainolan tiesin, että tulen varmasti Alasalmen tuotantoon palaamaan. Hiukan yllättävää kautta kylläkin, sillä Metsäläiset valikoitui lukemistooni graduni taustatyötä tehdessä. Tämä liittyy ihmissusiin!
Olin tietysti hiukan ihmeissäni. Vainola oli tosiaan goottikauhuaiheinen parodia, mutta ei  kai Alasalmi nyt mikään kauhukirjailija ole? En tiedä, mutta kyllä minä lasken Metsäläiset kauhun genreen.

Tarina kertoo Sallasta ja Ilkasta, jotka muuttavat Tampereen betonilähiöstä maalle Uuhijärven kylään. He haluavat tiukasti tavoittaa maalaisromanttisen hengen ja kaikki meneekin aluksi hyvin. Tosin Ilkka onnistui pelottamaan minua alusta asti. Hän on kiivas tyyppi, joka kovaäänisesti meuhkaamalla ottaa kantaa niin politiikkaan kuin Sallan sosiaalisiin suhteisiinkin.
Tunnelma on kumminkin idyllinen ja pian Salla onkin raskaana. Unelmien täyttymys! Mutta sitten tulee talvi... Sika-Ollin kanssa on monenlaista kärhämää ja metsän siimeksestä Salla löytää oudon mökin, jossa asuu outo nainen. Lisäksi Salla kuulee, että hänen ostamaansa Ladaan on kuollut nuori poika, jonka äiti sitten menetti mielenterveytensä ja katosi...

Pidin valtavasti Alasalmen tyylistä kertoa tarinaa. Tässä oli jotakin satuhenkistä, joka varmasti johtui myös siitä, että Alasalmi kytki tähän hienoisesti Hannu ja Kerttu -tarinaa. Tunnelma oli alusta asti rakennettu hienosti painostavaksi, vaikka kaikki oli kuitenkin hyvin.
Tarina eteneekin reipasta tahtia eikä suvantokohtia ole. Tässäkin Alasalmi näyttää kuitenkin kyntensä. Tunnelmaa voi rakentaa, vaikka tahti on reipas. Hosumisen vaikutelmaa ei jää.

Henkilöhahmot ovat myös hyvin onnistuneita, jopa pieniä sivuhenkilöitä myöten. Sallasta saa yllättävän syvänkin vaikutelman, Ilkka jää taas jurottavan vieraaksi mutta se tuntuu tarkoitukselliselta. Sika-Olli, Lydia, Riitta, Aila ja anoppinsa... Kaikki ovat tärkeitä, vaikkei kaikilla isoa roolia olekaan. Metsäläiset on hyvin karsittu romaani, jossa ei juurikaan turhia rönsyjä ole, paitsi...

Ainoa kritiikkini koskee romaanin loppua, joka oli mielestäni turhan venytetty ja epäuskottava. Viimeinen osio on lyhyt ja turha. Lisäksi Ilkan kohdalta tarina jäi vähän turhankin kesken eikä hänen touhunsa saanut mitään selitystä.

Kokonaisuudessaan kuitenkin Metsäläiset on ansiokas romaani. Se yhdistää hienosti suomalaista kansanperinnettä, kauhua ja Viron historiaa sekä asettaa ironisella tavalla kaupunkilaisuuden ja maalaisuuden vastakkain. Näen tässä yhteneväisyyttä Tuula Rotkon Susi ja surupukuinen nainen -romaaniin ja voin vain arvailla, onko se tietoista. Sudenmorsian on taatusti Alasalmelle tuttu myös, mutta yhteys siihen on heikompi ihmissusiteemaa lukuunottamatta.

Tulen varmasti palaamaan vielä Alasalmen kirjoihin. Pidän hänen tyylistään ainakin nyt näin kahden romaanin perusteella. Sopivasti synkkyyttä, ironiaa, huumoria ja kauhua. Kiitos nam!

Kommentit

  1. Olen lukenut Alasalmelta vain yhden romaanin, Valkoinen nainen, mutta tarkoituksena on myös lukea lisääkin. Valkoisessa naisessa on yksi yllättävimmistä juonista joihin olen ikänään törmännyt, ihan uskomaton kiepautus kirjan puolessa välissä!

    Varoituksen sana, ei kannata käydä katsomassa mitä olen kirjasta kirjoittanut. Luin sen siinä vaiheessa kun en vielä osannut varoa spoilaamista, kuvittelin kai olevani netissä yksinäni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;)
      Enpä käy sitten lukemassa sitä. Alasalmella on jännä tapa kieputtaa juonta jollakin tavalla yllätyksellisesti!

      Poista
  2. Erjan tavoin minäkin olen lukenut Valkoisen naisen (tosin siitä on jo aikaa), mutta en hullaantunut. Pitäisi tutustua Alasalmen tuotantoon paremmin. Metsäläiset kieltämättä kuulostaa kiinnostavalta!

    Taidankin käydä lukemassa Erjan arvion, jospa saisin Valkoisen tarinan muistumaan mieleeni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin, että Metsäläiset voisi toimia sinun makuusi paremmin :)

      Poista
  3. Napakka postaus. Hienoa, että Alasalmea luetaan blogeissa, nainen on ihan tyrmäävä kirjailija. Miustakin tämä oli kyllä kauhua - jotenkin leijui uhka, eikä tässä missään kevyissä tunnelmissa pyöritty. Huh. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tunnelma tässä oli tosiaan vaikuttavin! Odotti jatkuvasti jotakin kamalaa eikä Alasalmi anna turhaan odotuttaa, vaan tarina kulkee koko ajan hyvin.

      Poista
  4. Morre, sinulle olisi blogissani pieni tunnustus:

    http://luettujamaailmoja.blogspot.com/2012/04/liebster-ostoksia.html

    VastaaPoista
  5. Minä olen kuullut Alasalmesta vain nimen verran, enkä kyllä todella olisi osannut yhdistää häntä kauhuun. Jäänee lukematta, mutta arviosi oli silti mielenkiintoinen. Ja kiinnostaisi kyllä jo tuon ei-hosuvan reippauden takia :).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti