Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta (2007 / 2012)

All Together Dead
Suomennos: Sari Kumpulainen
Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 364
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: arvostelukappale

Järjestyksessään seitsemäs Sookie-kirja on nyt ilmestynyt. Pahaa verta Chicagossa muuttui Pahan veren valtakunta -nimeksi, joka onkin parempi vaihtoehto. Ensimmäinen nimi tuo mieleen lähinnä jonkin tv-sarjan.

Sookie Stackhousella piisaa siis kiirusta. Kaverit menevät kilvan naimisiin ja pitäisi lähteä vielä telepaattihommiin vampyyrien huippukokoukseen Chicagoon. Jännitystä tuo se, Louisianan vampyyrikuningatar Sophie-Anne Leclerqin oikeudenkäynti on yksi huippukokouksen ohjelmista. Vampyyrikuningatartahan syytetään edellisessä osassa tapahtuneesta avimiehensä murhasta. Sookie on myös murhan silminnäkijä, mutta syyllinen ei ollut Sophie-Anne.

Vinttikamarissa -blogin Ahmu tituleerasi tätä välipalakirjaksi eikä hän ole kovin väärässä. Joskin minusta tämä on hyvin tärkeä välipalakirja ja nautin tästä kovasti. Pahan veren valtakunta keskittyy Sookien itsetutkiskeluun suhteissaan Quinniin, Ericiin ja Billiin. Ehkä sen vuoksi Kirjamielellä -blogin Marjis piti Sookieta hiukan vaisuna.
Tietysti tässä on myös seksiä, murhia, räjähdyksiä ja muuta sitä tavallista, mutta ne ovat vain kehyksenä kuljettamassa Sookieta eteenpäin. Ratkaisu on minusta hyvä, sillä hitaat ja vauhdikkaat vaiheet tulevat vuoroin ja aika loogisestikin.

Tässä kirjassa korostui taas aivan ihanasti Sookie-kirjoille tyypillinen arkisuuden ja yliluonnollisuuden liittäminen yhteen. Harvoin tällaisissa hömppäromaaneissa naispäähenkilöt murehtivat nenän kiiltämistä, käyvät vessassa ja pohtivat, onko seurustelu fiksua, kun kumppanin työ sisältää paljon matkustelua. Niin arkista! Niin tuikitavallista! Tähän on niin helppo samaistua.
Ja heti seuraavissa lauseissa esiin putkahtaa vampyyri tai Sookie ottaa telepaattisesti yhteyttä ystäväänsä Billyyn. Vaikka telepatiahommiin ei samaistuta, on arkisuuden tuntu tarpeeksi voimakas.

Kiinnostavinta on tietysti seurata Sookien ja Ericin suhteen kehittymistä. Tunnustan, etten pidä Quinnista yhtään ja toivon, että Sookie älyää pistää sen lipevän ihmistiikerin jo pihalle. Quinn ärsyttää minua ennen kaikkea siksi, ettei hän ole Eric että hänessä ei ole särmää sitten yhtään. Mielistelevä ja vielä tärkeitä asioita salaava ja mauttomiin show-asuihin pukeutuva tyyppi. Hyhhyh!
Sen sijaan Eric... (Olen luovuttanut jo aikaa sitten yrityksestäni puhua tästä hahmosta asiallisen aikuismaisesti ja kirjallisuudentutkijan viileydellä.) Eric on hämmentynyt ja minä sitten nautin siitä, että periaattessa vahva mies on hämmennyksissään ja eksyksissä. Eric ja Sookie vaihtavat verta kolmannenkin kerran olosuhteiden pakosta, eikä mikään ole sen jälkeen entisensä.

Pidin myös siitä, että Harris sai vielä uutta pohdittavaa telepatia-aiheesta. Sookie ja Barry joutuvat pohtimaan, että onko heillä telepaatteina velvollisuus auttaa esim. kadonneiden etsinnöissä. He auttavat tuloksekkaasti ihmisten löytämisessä raunioista, mutta haluavatko he sitoutua siihen jatkossakin? Pitäisikö heidän? Onhan kyse ihmishengistä. Kiinnostava näkökulma, jota en tullut ajatelleeksi!

Seuraava osa, Veren sitomat, pitäisikin ilmestyä jo ensi kuussa! Saisikohan Sookie lempattua Quinnin...

Tällä kirjalla nappaan myös pisteen So American -haasteesta!

The Southern Vampire Mysteries:
Veren voima
Verenjanoa Dallasissa
Kylmäveristen klubi
Veren imussa
Verta sakeampaa
Veren perintö
Pahan veren valtakunta
Veren sitomat (heinäkuu 2012)