Sivumäärä: 211
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: kirjasto
Kokeilujen kesä jatkuu vaikka syksy jo pukkaa esiin... Sallan lukupäiväkirjan Salla yllytti minut joskus lukemaan tämän ja tutustumaan samalla sarjakuvan maailmaan. Tänä kesänä sain sitten jotakin aikaan...
Tottakai olen aiemminkin lukenut sarjiksia. Kukapa ei olisi? Meille tulee Aku Ankka ja lisäksi perheessä keräillään Lucky Lukeja ja Asterixeja. LL:a olen jonkun verran lukenut jo alakoululaisena, Asterixit eivät jostain syystä ole oikein napanneet vieläkään.
Lisäksi rakastan Don Rosan Roope Ankka -sarjiksia. Ne ovat todella huikeita!
Varsinaiset sarjakuvaromaanit ovat kuitenkin olleet vieraita. Pitäisiköhän Perkelettä sanoa sarjakuvanovelliksi, sillä tässä on monta eri tarinaa, joilla on kuitenkin sama teema?
Vierastan myös ajatusta siitä, että jo perinteiseksi romaaniksi kirjoitettuja teoksia muunnetaan sarjakuvamuotoon. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava, etten ole lukenut sellaista. Ja toisaalta... Tehdäänhän niitä elokuviksi, oopperoiksikin jne. Miksei sitten sarjakuvaksikin?
Perkele – myytillisiä tarinoita sisältää kuusi eri tarinaa. Niitä yhdistävä teema on noituus ja vanha kunnon vihtahousu. Jeskanen on ammentanut suoraan kansanperinteestä ja tunnetuista noitatarinoista. Näistä kuuluisin lienee Blåkulla, jossa 11-vuotiaan Gertruden ilmianto saa aikaan varsinaisen noitavainon.
Teoksen alussa onkin listattu muutama tietolähde ja se tuo oman painoarvonsa tarinoihin. Se, mitä itse olen noitavainojen ym. historiaa lukenut, täsmää kyllä hyvin tämän kanssa. Tietopuolelta ei siis mitään nipotettavaa.
Perkeleen piirrostyyli on melko karkeaa ja paikoin se noudattelee samaa tyyliä, kuin historiallisetkin piirrokset noidista (tyylille oli joku nimikin, jota en nyt kuollaksenikaan muista).
Minusta tyyli kuitenkin sopi varsin synkkiin tarinoihin. Erityisesti kasvojen tyyli miellytti paljon. Varjostuksilla saa ihan hurjasti aikaan, kuten tästäkin kuvasta voi nähdä.
Ainoa, mikä minua tarinoissa jonkun verran häiritsi, oli seksillä mässäily. Tätä ei todellakaan ole syytä jättää lasten ulottuville!
Osassa tarinoista on melkoista pornoa ja yhdessä kuvassa Blåkulla -tarinassa paholainen ottaa Gertruden (11v.) takaapäin. Eh... Tiedän, että se kuuluu tarinaan ja noitatarinoissa seksillä on iso osuus. Mutta tästä mässäilystä en ollut järin ihastunut, vaan se kuvotti suorastaan. Lukiessa tuollainen jää oman mielikuvituksen varaan ja se on tavallaan helpompi ohittaakin. Mutta sarjakuvassa (samoin kuin elokuvassa) sen ohittaminen ei ole niin helppoa.
Pidin kokonaisuudessaan Perkeleestä kuitenkin niin paljon, että aion ehdottomasti tutustua sen jatko-osaan, Santalaan.
Perkele muissa blogeissa:
Sallan lukupäiväkirja
Erjan lukupäiväkirja
Kirjamielellä
Kommentit
Lähetä kommentti