Sivumäärä: 188
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: arvostelukappale
Kiinnostukseni Kerjäläisprinsessaa kohtaan heräsi tämän vuoden Finnconissa. En ollut aiemmin kovin perehtynyt steampunkiin, mutta se kuulosti epäilyttävän scifistiseltä, ja kuten tiedätte, scifi ei ole mun juttu. Steampunk on kyllä scifin alalaji, mutta se ei suuntaa tulevaisuuteen vaan vaihtoehtoiseen menneisyyteen. Steampunk keskittyy pääasiassa 1800-lukuun ja ihmeellisiin vempaimiin. Kerjäläisprinsessan lopussa kirjailija Magdalena Hai avaakin steampunkin ja luomansa maailman lähtökohtia.
Tarina kertoo Gigistä, jonka kuninkaallinen perhe on paennut vallankumousta. Tarinan alussa Gigi perheineen asuu Vihreällä Saarella Keloburgin kaupungissa hyvin vaatimattomasti. Gigi ei juuri muista elämäänsä prinsessana ja jonkin hyvin sopeutunut Alhaistoon, kaupunginosaan, jossa varkaat, katunaiset ja muut vähäosaiset rellestävät. Hänen paras ystävänsäkin, Henry, on katulapsi. Kauaa tätä eloa ei kestä, kun Gigin kotiin viskataan pommi, tielle tulee ihmissusia ja perheenjäsenet joutuvat erilleen toisistaan. Kirjan vauhti on hengästyttävä!
Ja tässä on sekä sen pulma että ansio, joka varmasti jakaa jonkin verran mielipiteitä. Vauhti takaa sen, ettei lukija varmasti pääse pitkästymään. Toki tämä on lyhyt, mutta tämä oli muutenkin ihan pakko lukea yhdeltä istumalta loppuun.
Toisaalta olisin kaivannut tähän paaaaaljon lisää kuvausta. Lisää Gigin elämästä Alhaistossa, lisää Henrystä, lisää Gigin muista perheenjäsenistä, lisää ihmissusikulttuurista (joka vaikutti virkistävän erilaiselta nykyiseen trendiin nähden), lisää kaupunkirakenteesta (Keloburg vaikutti mielenkiintoiselta)... Samaahan kaipasin Mifongin perinnössäkin, mutta tässä se nousi vielä voimakkaammin esille. Turha kiireen tuntu vaivasi tarinaa jatkuvasti.
Tästä päästään taas seuraavaan pulmaan. Onko tämä lasten- vai nuortenkirja? Kansikuvan (joka on aivan mielettömän ihana piirros, tekijänä Sára Köteleki) perusteella sanoisin lastenkirja, mutta sisältö on nuorten kamaa kyllä. Tiedän, että rajanveto lanu-kirjoissa on haastavaa eikä välttämättä aina tarpeellistakaan. Lapsetkin ovat niin himputin erilaisia. Omalle 8-vuotiaalleni en tätä lukisi, mutta 10+ -vuotiaille suosittelisin oikein lämpimästi.
Minä itse taas saatan olla jo vähän yli-ikäinenkin, mikä näkyy mm. tuossa taustoituskaipuussani. Ehkä keskiverto aikuislukija kaipaa enemmän syvyyttä, mutta voiko se taas olla sitten kirjan vika, jos luen itselleni sopimatonta genreä? Lisäksi en ole aiemmin lukenut mitään steampunkia, joten en tiedä "kuuluko" sitä taustoittaa niin paljoa.
Erityiskehuja haluan antaa kirjan kielestä. Sen sujuvuus ja kauniin rempseä tyyli ihastutti todella paljon. Kauniit kielikuvat miellyttivät ja ne upposivat tekstiin hyvin. Ei tullut mieleen kikkailu tai tarkoitushakuinen maalailevuus, vaan Magdalena Hai näytti, että nuorillekin voi kirjoittaa kauniisti vaikka tarina ei mikään hempeä olekaan.
Maailma, sellaisena kuin se näyttäytyi pyykkinarujen loputtoman verkon lävitse, näytti minusta tismalleen samalta kuin aina ennenkin. Taivas hohti keltaisen ja läpikuultavan harmaan sävyissä. Toisinaan harmaan seassa pilkotti kaistale sinistä, mutta useimmiten savupilvien kerros Keloburgin yllä oli niin paksu, että lokit viilsivät siihen raitoja siivillään.
(s. 46)
Kerjäläisprinsessa on Gigi ja Henry -trilogian ensimmäinen osa. Kritiikistäni huolimatta jään innolla odottamaan jatko-osia. Tätä ei minusta myöskään turhaan verrata Jules Vernen tyyliin.
Kirja sopii niin tytöille kuin pojillekin, seikkailunhaluisille varhaisnuorille, jotka eivät säikähdä pommeja, ihmissusia ja verta...
Kommentit
Lähetä kommentti