Mikä nyppii?

Viime aikoina on ajoittain ollut sellainen olo, että kirjablogien olemassa olo ärsyttää joitakuita. Toivottavasti vain pientä vähemmistöä, enemmistölle suomalaisia olemme varmaankin ihan hälläväliä -tasoa.
Taannoin blogeissa kiinnitettiin huomiota Tuula-Liina Variksen älähdykseen. Asiaa kommentointiin ainakin Kirjakossa ja Kritiikin Uutisissa.

Nyt huomasin myös Tommi Melenderin kiinnittäneen kirjablogisteihin varsin ylemmyyden tuntoista huomiotaan:

"Juha Seppälän uutuusteos Mr. Smith ei ole onneksi kotoisin samalta liukuhihnalta kuin proosakirjallisuutemme valtavirta. Mr. Smith on tärkeä teos, eikä takuulla nouse Mitä Suomi lukee -listan kärkeen tai voita kirjabloggareiden Finlandia-äänestystä. "

Omalta osaltani voin kyllä vakuuttaa Melenderin olevan oikeassa. Juha Seppälän teokset eivät ole minun makuuni enkä aio lukea Mr. Smithiä. Ja eikä tätä nyt yksinään voi tulkita ylemmyydeksi.

Myöhemmin kommenteissa:

"Michel Houellebecq on kyllä kertonut googlaavansa itseään. Mutta vain tietääkseen, mitä hänen vihamiehensä hänestä kirjoittavat. Niitä hänellä riittää. Muuallakin kuin kirjabloggareiden piirissä. Hän on tärkeä kirjailija."

En kyllä tiedä ketään suomalaista kirjabloggaria, joka olsi Houellebecq:n vihamies, mutta voidaanhan tässä viitata ulkomaisiinkin enkä toki tunne kaikkia suomalaisiakaan. Seuraan kyllä yli 60:tä suomalaista kirjablogia.
Nämä kaksi lausahdusta yhdessä aiheuttivat kieltämättä pientä kulmien kohottelua.

Toisinaan luennoilla ja yliopistolla, jos erehtyy mainitsevansa kirjabloggaamisen, ovat katseet säälivän huvittuneita. Toisaalla taas valtaisaa lukemista ja bloggaamista on voitu ihmetellä; "Eikö sulla ole mitään muuta elämää?"

Ylireagoinko? Joidenkin mielestä ehkä ja pohdin sitä itsekin. Mutta jos katson peilistä itseäni ja kysyn, että enkö nyt liioittele, niin voin vastata että en.
Ja tiedän, etten ole ainoa, joka on tähän ilmiöön törmännyt.

En suinkaan menetä tämän asian kanssa yöuniani. Oikeastaan otan nämä reaktiot tietynlaisena kohteliaisuutenakin. Äidilläni on tapana sanoa, että säälin saa ilmaiseksi mutta kateus pitää ansaita. 'Kateus' lienee kyllä liian voimakas sana tähän asiaan, mutta jokin meissä kirjabloggareissa selvästi joitakin nyppii.
Olisi kiinnostavaa tietää mikä? Suosioko? Se, että kirjoitamme liian "taviksille" suunnatuista kirjoista? (Houellebecq eikä Seppäläkään ole aiheuttaneet mitään varsinaista blogi-ilmiötä.) Se, että arvostelemme kirjoja? Se, että kirjablogien määrä on kasvussa?

En aio esittää, että kaikkien tulisi rakastaa ja ihailla kirjablogeja. Jos ei tykkää, niin ei tykkää. En myöskään tarkoita, etteikö kirjablogeista saisi puhua tai vaikka kritisoidakaan. Tottakai. En ole arvostelun ulkopuolella. Otan mielelläni rakentavaa kritiikkiä vastaan.

Vertailun vuoksi olisi kiinnostavaa tietää, näkyykö sama ilmiö muun alan bloggareihin suhtautumisessa. Miten ammattilaismeikkitaiteilijat suhtautuvat meikkiblogeihin? Entä ammattikokit ja -leipurit oman alansa blogeihin? Entäs musiikkimaailman blogit ja tekijät?

Asia toisaalta huvittaa, mutta toisaalta surettaakin. En perustanut kirjablogia tallatakseni ammattikriitikon varpaille tai leveilläkseni kenellekään omalla lukeneisuudellani. Onhan lukemistoni aika tavallista, joten ei sillä kyllä erityisesti säväytellä.
Perustin blogin aikanaan opiskelun tueksi. Tentittävää kaunokirjallisuutta oli paljon, joten oli kiva saada kirjatuksi mieleentulleita asioita. Tein siitä julkisen, jotta siitä olisi muillekin iloa ja samalla voi harrastaa eräänlaista kirjavinkkausta. Tuolloin syksyllä 2007 kirjablogeja ei juuri ollut, eikä niistä oikein puhuttukaan. Nyt vuonna 2012 tilanne on erilainen – ja minusta paljon antoisampi!

Kirjablogi jäi harrastuksekseni ja siitä on paljon iloa. Olen kehittynyt niin lukijana kuin kirjoittajanakin. Ehkä kriitikkonakin, vaikka se ei ole ollut pyrkimyksenäni.