Petja Lähde: Poika (2012)

Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 189
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: arvostelukappale

Petja Lähteen esikoisromaani Poika kiinnosti oudosta lähtökohdastaan. Mies ja 3kk:n ikäinen poikavauva ovat matkalla pois kotoa vain kylpytakit päällään, äiti on lukittuna vessaan. Mitä hittoa?

Tilanteen tausta ovat noin periaatteessa yllätyksettön. Perheriitahan siellä oli menossa. Tavallisesti se on kuitenkin äiti, joka lähtee vauvan kanssa. Ei isä.

Lähde onnistuu käsittelemään tilannetta hienosti ja henkilöhahmot ovat minusta erittäin onnistuneita. Janne, tarinan isä, on työttömäksi jäänyt entinen vankilakundi. Saija, tarinan äiti, on entinen narkkari. Petja Lähde ei kuitenkaan sorru moralisoimaan kumpaakaan eikä tekemään kummastakaan mitään ääripahaa tyyppiä tai toisaalta mitään ääriuhriakaan. Saijalla ja Jannella on kummallakin toki taustansa, mutta ne vaikuttavat aidoilta eivätkä melodramaattisilta.

Jannen taustat avautuvat eniten ja ovat oikein malliesimerkkejä siitä, kuinka pienestä asiasta lähtee tahattomasti suuri kivivyöry, jota ei voi enää hallita. Liian myöhään kun huomaa erheensä, sitä on vaikea enää korjata.

Jostakin syystä minulle tuli tästä mieleen Hotakaisen Juoksuhaudantie, vaikka näillä kahdella ei tarinallisesti paljoa yhteistä olekaan. Lähtökohta on vähän sama kuitenkin. Perheenisä tekee jotakin harkitsematonta naisen provosoimana ja seuraukset ovat mitä ovat.
Petja Lähteen tyylissä oli muutenkin jotakin hotakaismaista. Ihan yhtä terävää ja yhteiskuntakriittistä se ei ollut, mutta samanlainen iskevä tyyli hänellä on. Lauseet ovat lyhyitä, konstailemattomia eikä teksti muutenkaan rönsyile.

Loppua kohden Poika sortuu mielestäni hiukan ylidramaattisuuteen, kun availlaan Tiilikaisen taustoja. Se tuntuu irralliselta ja ylimääräiseltä. Dramatiikkaa (ihan onnistunutta) on jo lopussa sinänsä ja pidin siitä, kuinka loppu jäi aika tulkinnanvaraiseksi.

Jään kiinnostuneena seuraamaan, josko Lähde jatkaa hyvin alkanutta kirjailijanuraansa. Poika on erinomainen esikoisteos, joka valoittaa hyvin sitä, kuinka kolikolla on kaksi puolta.

Kommentit

  1. kiinnostavaa! nää onnistuneet esikoiset haöuaa aina laittaa korvan taa. ja alkuasetelma tosiaan kuulostaa vetävältä.

    VastaaPoista
  2. Hotakaisen seuraajia taitaa olla aika paljon, mutta ilmeisesti tämä kirja on kuitenkin persoonallinen eikä mikään kopio? Kuulostaa ihan lukemisen arvoiselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä Lähteellä on ihan oma ääni :) Tai minusta ei ainakaan tuntunut siltä, että lukisin Hotakais-kopiota.

      Poista

Lähetä kommentti