Full Dark, No Stars
Suomennos: Ilkka Rekiaro
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 355
Pisteet: 5/5
Mistä minulle: arvostelukappale
Aaahh... Lukuanturini pissivät hunajaa. Uutta Kingiä kohtaan on aina kovat odotukset. Se on itseasiassa hiukan ikävä kierre; mitä paremmin odotukset täytetään, sitä korkeammiksi ne jatkossa nousevat. Joka tapauksessa Pimeä yö, tähdetön taivas täytti ja vähän ylittikin odotukset.
Pimeä yö, tähdetön taivas koostuu neljästä novellista, joista yksi on oikeastaan jo pienoisromaani. Yhdistävänä teemana on kosto. Stephen King on siitä mukava kaveri, ettei hän rupea moralisoimaan tai vääntämään mitään opetustarinoita. Kosto on kosto ja se on siinä. Lukija voi moralisoida keskenänsä, jos huvittaa.
Kokoelman aloittaa novelli (joka tosin on mielestäni jo pienoisromaani) nimeltä 1922. Se on Wilfredin tunnustus vaimonsa murhasta ja poikansa elämän tuhoamisesta. Se on tarina itsekkyydestä ja sekoamisesta. Tässä tarinassa King taas näyttää, kuinka yliluonnollista ei välttämättä tarvita. Pelkkä hulluus riittää ja lukija voi itse päättää mikä oli totta ja mikä ei. Se tekee näistä tarinoista karmaisevampia.
Toinen novelli, Iso kuski, oli aika yllättävää Kingiä. Tarinassa nainen kostaa raiskauksen. Yksinkertaista ideaa on hämmennetty monimutkaisella juonella, mutta se toimii. Se vastaa kysymyksiin siitä, miksi joku saattaa jättää ilmoittamatta raiskauksesta ja miksi halutaan kostaa. Novellin sävy on vahvasti feministinen, jopa debattinen. King harvoin tekee mitään sellaista ja se pääsi yllättämään. Käsittämätöntä, että kirjailija voi yllättää vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen!
Kolmas novelli, Kahden kauppa, on taas klassisempi paholaistarina Faust-henkeen. Aggressiivista syöpää sairastava mies törmää Elvid -nimiseen hemmoon, joka lupaa hänelle parantumista ja lisäaikaa ainakin 15 vuodeksi, jos hän vaan saa vastineeksi vuosituloista 15%. Ja vähän muutakin... Pidin tästä erityisen paljon. Tarina oli tiivis, kytkeytyi hauskasti ajoittain oikeisiin tapahtumiin ja loppu oli yllättävä.
Viimeinen novelli, Onnistunut avioliitto, palaa vähän taas feminismiin. Tarinassa nainen saa tietää aviomiehestään ikävän yllätyksen ja ottaa oikeuden lopulta omiin käsiinsä. Novelli pistää miettimään sitä, kuinka hyvin lopulta läheisensä tuntee. Ja onko sitä osittain syyllinen läheisen pahoihin tekoihin, jos ei niistä ole tiennyt? Vai onko se sitä, ettei ole halunnut tietää?
En tiedä kuinka puolueettomaksi vanhan King-fanin arviota voi väittää. Stephen King vain nyt sattuu osumaan sellaiseen lukuhermooni, joka saa nauttimaan. En ole kaikista Kingin jutuista pitänyt, mutta valtaosasta kuitenkin. Vaikka Kingin genre on kauhu ja on ollut sitä koko ajan, osaa hän mielestäni uudistua ja yllättää yhä. Peruselementit ovat monessa tarinassa samat, mutta miksi rikkoa hyvää kaavaa? Joku juttu siellä pääsee aina ajoin yllättämään.
Pohdin myös sitä, kuinka tärkeitä aloitukset novelleissa ovat. Tässä kokoelmassa kolme novellia neljästä koukutti jo ensimmäisestä virkkeestä alkaen. Tässä aloitusvirkkeet novelleista järjestyksessä:
Tässä haluan kiittää myös suomennosta, jota Kingin romaanien kohdalla on usein moitittu. Muistan esimerkiksi Tukikohdan, jonka suomennos oli aika järkyttävä. Tässä tosin on eri suomentaja.
Joka tapauksessa esimerkiksi novelli 1922 on hienoa käännöstyötä. Wilfredin kieli on ilmeisesti alunperin vanhahtavaa, maalaishenkistä englantia. Se sama tyyli taipuu myös suomennokseen hyvin. Rekiaro ei ole ampunut yli ja vääntänyt tätä johonkin murteeseen, vaan sopivissa kohdin sanavalinnat ovat vanhahtavia. Esimerkiksi ehtoo ja kyökki.
Pimeä yö, tähdetön taivas oli siis varsin täydellistä luettavaa. En oikein keksi tästä mitään moitittavaa. Viihdyin tämän parissa erinomaisesti. Aihepiiriltään tämä on sellainen, jota voisin suositella kauhuun (ja Kingin tuotantoon) vasta tutustuvalle. Tästä olisi hyvä aloittaa sukellus pimeyteen...
Suomennos: Ilkka Rekiaro
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 355
Pisteet: 5/5
Mistä minulle: arvostelukappale
Aaahh... Lukuanturini pissivät hunajaa. Uutta Kingiä kohtaan on aina kovat odotukset. Se on itseasiassa hiukan ikävä kierre; mitä paremmin odotukset täytetään, sitä korkeammiksi ne jatkossa nousevat. Joka tapauksessa Pimeä yö, tähdetön taivas täytti ja vähän ylittikin odotukset.
Pimeä yö, tähdetön taivas koostuu neljästä novellista, joista yksi on oikeastaan jo pienoisromaani. Yhdistävänä teemana on kosto. Stephen King on siitä mukava kaveri, ettei hän rupea moralisoimaan tai vääntämään mitään opetustarinoita. Kosto on kosto ja se on siinä. Lukija voi moralisoida keskenänsä, jos huvittaa.
Kokoelman aloittaa novelli (joka tosin on mielestäni jo pienoisromaani) nimeltä 1922. Se on Wilfredin tunnustus vaimonsa murhasta ja poikansa elämän tuhoamisesta. Se on tarina itsekkyydestä ja sekoamisesta. Tässä tarinassa King taas näyttää, kuinka yliluonnollista ei välttämättä tarvita. Pelkkä hulluus riittää ja lukija voi itse päättää mikä oli totta ja mikä ei. Se tekee näistä tarinoista karmaisevampia.
Toinen novelli, Iso kuski, oli aika yllättävää Kingiä. Tarinassa nainen kostaa raiskauksen. Yksinkertaista ideaa on hämmennetty monimutkaisella juonella, mutta se toimii. Se vastaa kysymyksiin siitä, miksi joku saattaa jättää ilmoittamatta raiskauksesta ja miksi halutaan kostaa. Novellin sävy on vahvasti feministinen, jopa debattinen. King harvoin tekee mitään sellaista ja se pääsi yllättämään. Käsittämätöntä, että kirjailija voi yllättää vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen!
Kolmas novelli, Kahden kauppa, on taas klassisempi paholaistarina Faust-henkeen. Aggressiivista syöpää sairastava mies törmää Elvid -nimiseen hemmoon, joka lupaa hänelle parantumista ja lisäaikaa ainakin 15 vuodeksi, jos hän vaan saa vastineeksi vuosituloista 15%. Ja vähän muutakin... Pidin tästä erityisen paljon. Tarina oli tiivis, kytkeytyi hauskasti ajoittain oikeisiin tapahtumiin ja loppu oli yllättävä.
Viimeinen novelli, Onnistunut avioliitto, palaa vähän taas feminismiin. Tarinassa nainen saa tietää aviomiehestään ikävän yllätyksen ja ottaa oikeuden lopulta omiin käsiinsä. Novelli pistää miettimään sitä, kuinka hyvin lopulta läheisensä tuntee. Ja onko sitä osittain syyllinen läheisen pahoihin tekoihin, jos ei niistä ole tiennyt? Vai onko se sitä, ettei ole halunnut tietää?
En tiedä kuinka puolueettomaksi vanhan King-fanin arviota voi väittää. Stephen King vain nyt sattuu osumaan sellaiseen lukuhermooni, joka saa nauttimaan. En ole kaikista Kingin jutuista pitänyt, mutta valtaosasta kuitenkin. Vaikka Kingin genre on kauhu ja on ollut sitä koko ajan, osaa hän mielestäni uudistua ja yllättää yhä. Peruselementit ovat monessa tarinassa samat, mutta miksi rikkoa hyvää kaavaa? Joku juttu siellä pääsee aina ajoin yllättämään.
Pohdin myös sitä, kuinka tärkeitä aloitukset novelleissa ovat. Tässä kokoelmassa kolme novellia neljästä koukutti jo ensimmäisestä virkkeestä alkaen. Tässä aloitusvirkkeet novelleista järjestyksessä:
Nimeni on Wilfred Leland James, ja tämä on tunnustukseni.Mihin tarinaan tarttuisit ensimmäisenä?
***
Tess otti vastaan kaksitoista maksettua esiintymiskutsua vuodessa sikäli kun niitä tarjottiin.
***
Streeter näki kyltin vain siksi, että joutui ajamaan tien sivuun oksentaakseen.
***
Darcy ajatteli niinä päivinä, jotka seurasivat hänen autotallista tekemäänsä löytöä, että kysymys, jota kukaan ei esittänyt rupattelun lomassa, oli tämä: Mitä avioliittoosi kuuluu?
Tässä haluan kiittää myös suomennosta, jota Kingin romaanien kohdalla on usein moitittu. Muistan esimerkiksi Tukikohdan, jonka suomennos oli aika järkyttävä. Tässä tosin on eri suomentaja.
Joka tapauksessa esimerkiksi novelli 1922 on hienoa käännöstyötä. Wilfredin kieli on ilmeisesti alunperin vanhahtavaa, maalaishenkistä englantia. Se sama tyyli taipuu myös suomennokseen hyvin. Rekiaro ei ole ampunut yli ja vääntänyt tätä johonkin murteeseen, vaan sopivissa kohdin sanavalinnat ovat vanhahtavia. Esimerkiksi ehtoo ja kyökki.
Pimeä yö, tähdetön taivas oli siis varsin täydellistä luettavaa. En oikein keksi tästä mitään moitittavaa. Viihdyin tämän parissa erinomaisesti. Aihepiiriltään tämä on sellainen, jota voisin suositella kauhuun (ja Kingin tuotantoon) vasta tutustuvalle. Tästä olisi hyvä aloittaa sukellus pimeyteen...
Jep, tämä on loistava kirja :)
VastaaPoistaOmaksi suosikikseni nousi päätösnovelli, Hyvä avioliitto. Olen samaa mieltä siitä, että King onnistuu uudistumaan niin halutessaan, mutta toisaalta nautin suuresti näistä vähän perinteisemmistäkn tarinoista. Ja yhtä paljon, kuin voi luottaa Kingin kertojanlahjoihin, voi luottaa myös Rekiaron suomennoksiin. (Vaikka minun mielestäni tietokone menee lepotilaan eikä nukkumaan, mutta se on kai makuasia.)
Heh. Minustakin tietokone menee lepotilaan :D
PoistaPerinteisissä tarinoissa on tosiaan oma nautintonsa. Niitäkin voi kuitenkin käsitellä monella tapaa :)
Moro. Jaahas, Kingiä käännetty, hienoa. Täytyypä koukata kaupan kautta. Mutta tuosta lepotila / nukkumaan. Meikän Macit ovat aina menneet nukkumaan. Siellä omenavalikossa on vaihtoehtona: Mene nukkumaan.
PoistaHmm... Onkohan siis kyseessä Mac-maailmaan liittyvä termi ja alkuperäiskielisessä tekstissäkin käytetään "go to sleep" -termiä? Ja tällöin kääntäjäkin kääntää sen "mennä nukkumaan" -muotoon.
PoistaKing muistaakseni kuitenkin itsekin käyttää Mac-koneita.
Mutta ei muuta Anonyymi kuin kaupan kautta kotiin ja niskavillat kauhusta pystyyn!
Mulla on joku esiteini-iästä juontuva kammo Kingiä kohtaan. Muutaman vuoden vanhempi serkkulikka hullutti kymmenvuotiaan pikku-Tiin lukemaan Uinu, uinu lemmikkini. Kirja oli niin hyvä, että pakko se oli kokonaan lukea, mutta en tainnut nukkua muutamaan viikkoon ilman painajaisia. :D Tuon tapauksen jälkeen en ole uskaltanut Kingiin tarttua, vaikka mieli on tehnyt. Hieno kirjoitustyyli jäi kakarankin mieleen. Uinu, uinu lemmikkini löytyy kyllä nykyään kirjahyllystä, vaikken lukea ole uskaltanutkaan.
VastaaPoistaTämä novellikokoelma kuulostaa kyllä melkoisen mahtavalta. Tuon ensimmäisen aloitus vetää puoleensa kärpäspaperin tavoin. Kaipa sitä pitää puolentoista vuosikymmenen King-antipatiat unohtaa ja antaa herralle uusi mahdollisuus olla säikäyttämättä minua puolitiedottomaksi. :D
No tässä on hyvä kokoelma aloittaa :D Ja kyllä kymmenvuotiaalle Uinu uinu lemmikkini on taatusti ollut melkoinen kokemus... Huh!
PoistaKivaa että palautit tämän mieleen... ja kivaa että tämän suomennos on onnistunut. Näistä tuon kolmannen voisi lukea uudestaan, se ei näemmä ole jäänyt niin vahvasti mieleen.
VastaaPoistaTii, Kauhun vuodenajat on vielä parempi neljän tarina paketti minusta... ihan vain valintaa vaikeuttaakseni kerron! :-)
Hitto... Mun Kauhun vuodenajat -painoksessa on vain kaksi tarinaa?! Se on Book Studion painos vuodelta 1992 ja siinä on Toivon kevät (eli Rita Hayworth ja Shawshankin vankila) ja Rappion kesä (eli Etevä oppilas).
PoistaUps, luulin että on suomennettu samoissa nipuissa... Mun Different seasons sisältää noiden lisäksi tarinan "The Body" aka stand by me ja "The Breathing Method". Eivät oikeastan kovin yliluonnollisia ainutkaan... mutta creepy squared. :-)
PoistaTutkinpas asiaa ja Piina.net (suomalaisen King-fanin ehtymätön aarreaitta) kertoo näin:
Poistahttp://www.piina.net/?sivu=kauhun_vuodenajat_1
http://www.piina.net/?sivu=kauhun_vuodenajat_2
Eli mun King-kokoelma ei olekaan täydellinen!!
Huu, listan jatkoksi siis sekin! :) Kiitos vinkistä!
PoistaTämä menee kyllä ostolistalle, tai itse asiassa siellä se jo onkin. :) Maantievirus matkalla pohjoiseen tarjosi tänä kesänä jo ripauksen kaipaamani novelli-Kingiä, joten pitäähän tämäkin vielä tämän vuoden aikana ahmia.
VastaaPoistaKiva, että King sai vanhankin fanin yllätettyä. Ottaen huomioon hänen tuotantonsa massiivisuuden se todellakin on jo saavutus. Tässä tosin piilee juuri se juttu, miksi Kingistä pidän; koskaan ei tiedä mitä herra kirjailija on saanut aikaiseksi.
Sitä ei tosiaan koskaan tiedä mitä on tulossa :) Ja Maantievirus matkalla pohjoiseen on yksi suosikkikokoelmistani!
PoistaLuin kirjan alkuperäiskielellä, ja olin jättää kesken, mutta sitten olin kuitenkin tyytyväinen että jaksoin eteenpäin. King käyttää kirjan jälkisanoissa sanaa "harsh" näistä tarinoista, ja melkoisen karskia ja tylyä meininkiä niissä on. Jonkin verran selittelyä jälkisanoissa on, mutta lopuksi King toteaa lakonisesti että maailma ja ihmiset ovat outoja: "I believe most people are essentially good. I know that I am. [...] It's you I'm not entirely sure of."
VastaaPoistaKarskia ja tylyä tässä ollaan. Ei minusta niin raakaa kuin King ajoittain, mutta tylyä.
PoistaKingin uusissa on nyt ollut näitä saate- ja jälkisanoja. Mä olen tykännyt niistä :) Niistä saa jotenkin henkilökohtaisemman tunnun.
Ooh ja vielä kerran OOH! Minulla on tämä jo yöpöydällä, ensi viikolla toivon mukaan pääsen tämän pariin. Täydet pisteesi lupaavat hyvää!
VastaaPoistaOdotan jo bloggaustasi!
PoistaKuulostaa hyvältä, pitääpä perehtyä tuohon itsekin.
VastaaPoistaToimeksi vain!
PoistaKivakivakivakiva ja hymynaamat ja sydämet vielä perään!
VastaaPoistaJa edellinen siis toisen King-fanin spontaani ensireaktio, ei sisältänyt ironiaa. Mahtavaa kuulla, että taattua Kingiä on luvassa kunhan sinne asti pääsen lukuprojektissa :)
Auts, kokoelmasi kaipaa siis täydennystä ;)
Niin ja meillä läppäri joskus nukahtaa;D
Kokoelmani tosiaan kaipaa täydennystä ja odotankin jo bloggaustasi tästä.
PoistaJa onpa teillä väsynyt läppäri :D Liikaa bloggausta? ;)
Muutama King on vielä välissä ennen kuin tähän pääsen käsiksi.
PoistaHah, voi olla läppärillä bloggausväsymystä, ainakin jos mieheltä kysyy ;D
En malta odottaa, että pääsen tämän "kimppuun"! Haaveissa jopa ostaa koko kirja omaksi. =D
VastaaPoista