Suomennos: Inkeri Hämäläinen ja Kristiina Kivivuori
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 175 (pokkari)
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos
And I said what about "Breakfast at Tiffany's?
She said, "I think I remember the film,
And as I recall, I think, we both kinda liked it."
And I said, "Well, that's the one thing we've got."
(Deep Blue Something: Breakfast at Tiffany's)
Tämä päässäni soiva rallatus haittasi alkuvaiheessa lukemista melkoisesti, mutta kyllä siitä sitten yli päästiin.
Aamiainen Tiffanylla päätyi lukemistooni 10 Klassikkoa -haasteen kautta. Yllätyksekseni kirja oli melkoisen ohut lärpäke, alle 200. Yllätyin vielä enemmän kun huomasin, että Aamiainen Tiffanylla -tarinan lisäksi niteessä on vielä kolme novellia! Luin kumminkin nekin, sillä eihän siinä kauaa nokka tuhissut.
Jälleen paljastan aukon leffasivistyksestäni, mutta tätä filmatisointia en ole nähnyt. Eikä se kiinnosta juuri nytkään. Aamiainen Tiffanylla oli lievä pettymys. Tarina oli tylsä, vähän venytetyn oloinen ja Holly oli aivan mielettömän ärsyttävä ämmä. Plussaa annan vain Capoten kielenkäytöstä, jolla hän teki hienoja tunnelmaeroja näiden tarinoiden välillä.
Useimpia ihmisiä lienee viehättänyt Holly Golightlyn "romanttinen viattomuus". Aluksi se huvitti minuakin, mutta hyvin äkkiä se vaihtui ärtymykseksi. Ei vastuunkantokykyä, vain välinpitämättömyyttä, naiiviutta ja nautinnonhalua. Ei siinä, kyllähän sitä nautintoa elämästään saa haluta, mutta Holly teki sen muiden kustannuksella.
No miksi sitten neljä pistettä? Ne novellit! Jumankekkuli, että olivat hienoja.
Novelleista ensimmäinen on Kukkien talo, joka kertoo prostituoidusta nuoresta naisesta. Hän rakastuu ja päätyy naimisiin maalle. Avioelämä ei suju kuin unelmissa, mutta silti tarina ei ollut ennalta-arvattavissa. Capote ei tee tarinasta siirappista nyyhkytarinaa, vaan rohkeasti näyttää jopa prostituoidun elämän valoisan puolen.
Toinen, Timanttikitara, kertoo vankilaelämästä. Vanha konkari, herra Schaeffer, ystävystyy uuden tulokkaan, Tico Feon, kanssa. Tico on nuori, kaunis poika. Kuin enkeli ja mukanaan hän tuo kitaran. Ticon ja herra Schaefferin ystävyys saa karun käänteen, ja tarina on surullinen. Oli jotenkin yllättävää lukea kauniin surullista, vankilaan sijoittuvaa tarinaa, missä henkilöt eivät kuitenkaan ole syyttöminä tuomittuja.
Kolmas novelli on Joulumuisto ja se oli novellisuosikkini. Tarina kertoo vanhan naisen ja nuoren pojan yhteisestä joulutraditiosta ja samalla kokonaisesta ystävyydestä. Tämä päättyy erityisen surullisesti ja tässä tunnelma on todella kohdallaan.
Kaikkinensa tämän perusteella mielestäni Capoten vahvuuksia on monipuolinen kieli ja tunnelman rakentaminen. Vaikka Aamiainen Tiffanylla ei puhutellut minua lainkaan, voin kyllä kehaista henkilörakennusta senkin osalta. Huonosti tehty henkilöhahmo ei kykenisi ärsyttämään niin paljon kuin Holly.
Ennen kaikkea nämä novellit todella puhuttelivat.
Tätä on luettu muissakin blogeissa. Kannattaa kurkata esim. Sinisen linnan kirjasto, jossa Marialle kävi eri tavalla kuin minulle.
Just lukiessa valmistauduin kommentoimaan, että mua novellit eivät koskettaneet, mutta Aamiainen kyllä :). Enemmän pidin kuitenkin romaanista Kesän taittuessa, ja aion lukea lisää Capotea.
VastaaPoistaHeh :)
PoistaMutta minuakin kiinnostaisi lukea Capotea lisää :)
Komppaan Mariaa: en niin välittänyt novelleista, mutta Aamiainen ihastutti toisellakin lukukerralla - mulla lukukertojen välillä oli yli 15 vuotta. :)
PoistaKiitos tästä arviosta Morre, odotan tätä kokoelmaa kiinnostuksella! Minulle Breakfast at Tiffany's on elokuvana tavallaan rakas koska siinä on Audrey ja Moon River, mutta näin elokuvallisesti pidän kyllä Lomaa Roomassa ja My Fair Ladya kivempina, Mutta niin, Capote, odotan, kyllä.
VastaaPoistaOdotan mielenkiinnolla mitä itse pidät tästä! :)
PoistaJoo, minä pidin kyllä myös Aamiaisesta, muttei niinkään sen Hollyn romanttisen viattomuuden vuoksi, kyllä se tuli selväksi että oli ärsyttävän rikkinäinen hahmo jollaista en haluaisi oikeassa elämässä tuntea mutta joka kirjallisena hahmona oli silti kiinnostava :) (ja leffa tosiaan lähtee sitten vetämään enemmän sinne romanttisen viattomaan suuntaan, joskin siinäkin kyllä on subtextinsa).
VastaaPoistaMutta novellit toimivat myös, erityisesti Joulumuisto mutta muissakin se sekoitus verevää romantisointia ja kovaa todellisuutta viehätti.
Nimenomaan tuo kauneus ja kovuus viehätti minuakin. Taitava yhdistelmä, josta ei tullut ristiriitaisen hajainen olo, vaan oikeastaan ne enemmän täydensivät toisiaan.
PoistaKiva kun törmää aina välillä ihmisiin, jotka eivät myöskään pitäneet erityisemmin Aamiaisesta. Elokuvaa en minäkään ole nähnyt, eikä oikeastaan kiinnostakaan. Jos jaksat tutustua Capoten muuhun tuotantoon, niin ne ovat ainakin omasta mielestäni parempia kuin tämä ja enemmän juuri noiden novellien kaltaisia.
VastaaPoistaKyllä ehdottomasti haluan tutustua Capoten tuotantoon enemmänkin!
PoistaJätin Aamiaisen kesken kun eivät henkilöt oikein kiinnostaneet, eikä sitten sekään mihin koko juttu etenisi. Novelleja en tullut kokeilleeksikaan, mutta ehkäpä tämä täytyy hankkia luettavaksi uudelleen!
VastaaPoistaKokeile ihmeessä!
PoistaKiva lukea muista poikkeavia tunnelmia tästä kirjasta! Olen lukenut kokoelman kahteen kertaan, suosikkina molemmilla kerroilla Aamiainen, mutta pidin kyllä muistakin novelleista. Niissä tuo jonkinlainen elämän surullisuus ja julmuus, jotka Aamiaisessa jäävät enemmän pinnan alle, ovat ehkä merkittävämmässä osassa. Jostain syystä en kyllä muista novelleista mitään, mutta kuvauksesi palauttivat sentään pääkohdat mieleen. Ehkä olisi syytä lukea taas!
VastaaPoistaUskon, että tämä on antoisa useampaankin kertaan luettuna :)
Poista