Puhdistus -elokuva (2012)

Käyn harvoin elokuvissa ja vielä harvemmin näen jonkun elokuvan näin tuoreeltaan. En ole oikein elokuvaihmisiä kotioloissaan, mutta aina silloin tällöin jotain tulee katsottua.

Olen lukenut Puhdistuksen vuonna 2008, enkä ehtinyt lukea sitä nyt uudestaan vaikka teos on ehdottomasti usean lukukerran arvoinen. Näin ollen siis yksityiskohdat ovat unohtuneet vaikka tarina itsessään on jäänyt hyvin mieleen. Puhdistus on voimakas, hieno teos.

Puhdistus -elokuvan ohjaaja on erityisesti musiikkivideoiden saralla kunnostautunut Antti Jokinen. Tämä näkyy elokuvassakin, sillä musiikin ja musiikkivideomaisen kuvatekniikan hyödyntäminen on runsasta, tehokasta ja selvästi ammattitaitoista.
Silmään pisti (ja ajatelkaa, en todella ymmärrä kuvaustekniikoista mitään!) ajoittainen kalansilmäobjektiivin käyttö, jonka pointtia en tajunnut. Se vaikutti suorastaan turhanaikaiselta kikkailulta. Elokuvaseurani ei kyllä kiinnittänyt huomiotaan tähän.

Elokuvassa Zaran tarina vielä vähäisemmälle osuudelle kuin kirjassa. Tämä ei yllättänyt eikä haitannut. Kirjaa muuntaessa elokuvaksi on aina kumminkin jätettävä jotakin pois. Puhdistus -elokuva keskittyy ennen kaikkea Aliide Truun hahmoon.

Liisi Tandefelt (vanha Aliide) ja Laura Birn (nuori Aliide) tekevät molemmat upeat roolityöt ja sopivat rooleihinsa kuin nakutetut. Muut jättivät enemmän tai vähemmän kylmäksi. Jopa Tommi Korpela, jota pidän hyvin taitavana näyttelijänä, ei ollut kovin häävi. Kristjan Sarv, joka näytteli Pasaa, oli sieltä paremmasta päästä, samoin Krista Kosonen Ingelinä.

Oli hyvä sulatella elokuvakokemusta yön yli. Puhdistus ei ole mikään hyvän mielen kirja, mutta ei varsinkaan mikään hyvän mielen elokuva! Se noudattaa kirjaa varsin uskollisesti, mutta en muista, oliko kirjassa Aliiden osalta niin dramaattinen loppuratkaisu.
Jäin vain pohtimaan sitä, että oliko elokuvassa ihan oikeasti pakko mässäillä väkivallalla niin paljon? Eikö asia olisi tullut vähän vähemmälläkin verellä selväksi? En tarkoita, että asiaa pitäisi mitenkään siloitella. Virolaisten kohtelu ei taatusti ollut maailman helläkätisintä eikä Zarankaan kohtalo mikään hellyyden huippu ole. Mutta pitääkö kaikki näyttää? Puhdistus kirjana ei mässäillyt väkivallalla, mutta minusta elokuva nyt mässäili.
Tai sitten olen vain tottumaton herkkis.

En ole aivan varma pidinkö elokuvasta vai en. Olen kuitenkin iloinen, että kävin sen katsomassa.

Kommentit

  1. Aika paljon pelottaa mennä katsomaan tätä. Muistan kun näin teatteriversion, se alkoi Zaran raiskaamisella ja teki mieli juosta ulos teatterista.

    Mutta aioin silti mennä, minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä siihen osaa jotenkin henkisesti varustautua, kun tietää, että väkivaltaa todella ON luvassa.

      Poista
  2. Mä olen ollut vähän sitä mieltä, että tämä ei ole mun elokuva juuri sen väkivallan vuoksi. Mun oli ajoittain vaikea lukea kirjaakin, vaikka pidinkin siitä älyttömän paljon. Saati sitten kun se kaikki väkivalta vyöryy valkokankaalta päälle.Ehkä vain luen kirjan jossain välissä uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kirjan väkivalta otti jo lujille, niin en todella voi suositella tätä elokuvaa.

      Poista
  3. Olen lukenut kirjan- se oli hyvä.
    Olen nähnyt Vanemuisen esittämän teatteriesityksen- oikein hyvä. Näiden kokemusten pohjalta otin elokuvaan nenäliinatkin mukaan mutta en tarvinnut niitä. Elokuva oli mielestäni oikein suomalainen - kuvattu sellaisella mentaliteetilla, että sokea Reettakin ymmärtäisi. Erittäin raaka, seksuaaliväkivallalla oikein mässäiltiin, ei mitään kunnioitusta katsojaa kohtaan. Elokuva aliarvioi katsojan täysin, mitään ei ole jätetty oman mielikuvituksen varaan.
    Petyin Sofi Oksaseen ja mielenkiinto uutta kirja kohtaan lopahti täysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvan perusteella ei kannata tuomita kirjaa. Eikä varsinkaan kirjailijaa!

      Poista
    2. Nooraa peesaten. Kirjailija kai harvemmin voi kovinkaan yksityiskohtaisesti vaikuttaa elokuvan tekoon. Puhdistus -elokuva on Antti Jokisen elokuva, joka vain perustuu Sofi Oksasen romaaniin. Elokuvan huonous/hyvyys ei ole siis Oksasen vastuulla.

      Minua Kun kyyhkyset katosivat -teos kiinnostaa yhä. Ei enempää eikä vähempää kuin ennen tätä elokuvaa.

      Poista
    3. Olen anonyymin kanssa samaa mieltä.
      Mutta Noora ja Morre, ette taida ymmärtää, että Sofi Oksanen on kiitellyt elokuvaa ja kehunut sitä kovasti! Ottakaa asioista siis ensin selvää, kun otatte noin kantaa!

      Poista
    4. Julkisuudessa Sofilla ei kai juuri ole muita mahdollisuuksia kuin kiittää ja kehua ;)
      Ja kiitokset ja kehut eivät silti tee Sofia vastuulliseksi elokuvasta. Se on yhä Antti Jokisen ohjaama ja käsikirjoituksesta vastaa hänen lisäkseen myös Marko Leino.
      Ja elokuvalla taas ei ole mitään tekemistä Kun kyyhkyset katosivat -romaanin kanssa.

      Poista
    5. Ei minusta tähän mitään taustatutkimusta tarvita. Kirja on aina eri asia kuin kirjailija. Varsinkin elokuva on eri asia kuin teos tai kirjailija.

      "Elokuva aliarvioi katsojan täysin, mitään ei ole jätetty oman mielikuvituksen varaan.
      Petyin Sofi Oksaseen ja mielenkiinto uutta kirja kohtaan lopahti täysin."

      Tulkitsen tämän niin, että anonyymi on katsonut elokuvan, sitä ennen pitänyt kirjasta, mutta leffan nähtyään pettynyt Oksaseen. Kun tulkitsin kommenttia, en lähtenyt googlaamaan Sofi Oksasen kaikkia kommentteja ja pohtimaan psykoanalyysiä käyttäen että mitä tuuttia anonyymin kommentin takana on. My bad.

      Poista
  4. Puhdistus ei ole lempikirjojani Oksaselta, mutta olen odottanut leffaa jopa enemmän kuin uutta romaania. Lupasin itselleni etten lue yhtäkään arovstelua ennen kuin menen elokuvan katsomaan mutta enpä voinutkaan vastustaa. Eipä siinä kyllä mitään, arvostelu saa haluamaan leffaan vieläkin enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyrin olemaan spoilaamatta niin kirjaa kuin elokuvaakaan :)

      Poista
  5. En kestä katsoa väkivaltaleffoja ja kelaan kaikki jännimmät taistelukohtauksetkin yli, jos joskus joudun sellaisia katsomaan, mutta ehkä olen jo niin paatunut, että ei se tässä tuntunut rikos/poliisisarjaa tai normisotaleffaa kummemmalta - en ajatellut sitä katsoessa niinkään elokuvallisena keinona, vaan liiallisena väkivaltana virolaisia kohtaan, naisia kohtaan. Historian julki tuomisena. Mutta totta on, näin jälkeenpäin ajatellen, ettei väkivallan näyttämistä kaihdettukaan, jos tilaisuus tuli. Ison maailman leffamarkkinat ja amerikantyyliset tehokeinot ovat saattaneet siinnellä tekijöiden mielessä. Toisaalta Aliiden teot ja motiivit perustuvat juuri niille väkivallanteoille ja häntä voisi olla vaikea ymmärtää ilman niiden kuvausta (no, on vaikea ymmärtää ehkä muutenkin). Sama tunne jäi kuin Morrelle, vähän kysymysmerkki, mutta ilman muuta tämä piti nähdä. Jälkimaku "ihan hyvä", ei herättänyt kovin suuria tunteita hyvään tai huonoon suuntaan (paitsi se kohta, jossa väkivallan kohteena on lapsi, viimeaikaisten uutisten jälkeen), mikä oli vähän yllätys. Tarina on tietysti karmea ja vaikuttava, mutta henkilöt eivät tulleet iholle, läheisiksi, vaikka näyttelijät tekivät perushyvää työtä. Yllättävän kirjanmukainen leffa on, paitsi se loppu tosiaan lienee visuaalisuuden vuoksi erilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tosiaan seuraa oikein telkkariakaan, joten voi olla, että olen vain liikaherkkä eikä tämä ollutkaan tavallista väkivaltaisempi.
      Toisaalta katson kyllä ihan sujuvasti toimintaleffojakin, mutta esim. James Bond -elokuvat ja niiden väkivalta on ihan lastentarhakamaa tähän verrattuna.

      Poista
  6. Jaa liikaa väkivaltaa?? No sittenhän se kannattaa ehkä katsoakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos haluaa katsoa elokuvia ihan vain väkivallan vuoksi, niin sitten kannattaa valita tämä.

      Poista
  7. Minua tämä kiinnostaa, oli alustavasti vähän puhetta, että menisimme ensi viikonloppuna miehen kanssa yhdessä jos lapsenvahti järjestyy. Muistaakseni Aliiden tarinan lopetus oli kirjassakin jotenkin dramaattinen, mutta en enää muista, että miten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään nyt en sitä loppua muista ja kirjan lainasin juuri ystävälleni!

      Poista
  8. Paikallisessa pienessä elokuvateatterissa järjestetään syksyisin elokuvafestivaalit. Eipä ole tullut käytyä, mutta tänä vuonna ohjelmassa on Puhdistus ja Oksanen on itsekin tulossa paikalle, joten voi olla että täytyy käydä! Mulla on tosin kirjakin vielä lukematta, mutta ehtiihän tässä...

    VastaaPoista
  9. Minäkin katson todella harvoin leffoja teatterissa ja miltei harvemmin kotisohvalla... Puhdistus oli ravisuttava kokemus kirjana ja ansaitsisi ehdottomasti useamman lukukerran. Kovasti tekisi mieli nähdä tämä leffaversio, ja nyt kun siekin tykkäsit, voisin kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti katsoa. Onhan tämä kuitenkin myös sen kokoluokan kirjatapahtumakin :)

      Poista
  10. Mulle jäi ihan samat fiilikset! Okei, olen sitä mieltä, että pidin elokuvasta, mutta en todellakaan ole katsomassa uudelleen. Pidin erityisesti kirjasta, koska vaikkakin se oli raaka, lukijalle ei kerrottu kaikkia hirviömäisyyksiä ja tuotu seksuaalista kiduttamista ihan silmien eteen.
    Myönnän, itkin elokuvassa. Nolotti, mutta en voinut sille mitään. Kotimatkalla kävelin poikaystävän kainalossa, koska pelkäsin. Yö nukuttiin valot päällä. Yöllä heräsimme muutaman kerran huutooni. Aamulla elokuva tuli heti päähän ja alkoi itkettää.
    Ei kai elokuvaa voi huonoksi sanoa, jos se aiheuttaa noin vahvoja tunteita?

    Vanha Aliide oli mielestäni ihan huippu! Toki en voi sanoa Laura Birninkään suoritusta huonoksi ollenkaan. Kuten sinä, minäkin arvostan Tommi Korpelaa näyttelijänä ja odotin näkeväni hänet tässä. Jotenkin koko roolihahmo meni vähän ohi.. Amanda Pilke vaan ei ole mieleeni ollenkaan, eikä se muuttunut Puhdistuksenkaan myötä.
    Itse luin Puhdistuksen vuosi sitten, ja itseäkin jäi mietityttämään menikö loppu samoin kuin kirjassa.

    Onko jossain kerrottu mitä mieltä Oksanen oli elokuvasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kävi taas niin, että en liikuttunut lainkaan, vaikka olin siihen varautunut. Jotenkin se väkivalta turrutti kaiken ja olin pitkään lähinnä hämmentynyt.
      Onhan se sinänsä jo voittoa sekin, että elokuva jollakin tapaa vaikuttaa.

      En ole onnistunut kuulemaan, mitä Oksanen itse tästä ajattelee. Ehkä hän ei julkisuudessa voikaan oikein muuta kuin kehua? ;)

      Poista
  11. Voi että odotan suurella jännityksellä huomista, kun olen menossa leffan katsomaan. Pidin kirjasta todella paljon, ja uskon pitäväni leffastakin, mutta saa nähdä onko miten ravisuttava..

    VastaaPoista
  12. Saiko Laura Birnin puheesta selvää? Häntä on kritisoitu mumeltavasta puhetyylistä. En kyllä kunnolla muista missä leffassa tai sarjassa olen Birnin työskentelyä viimeksi nähnyt, joten tuoreita muistikuvia ei ole...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie ainakin sain, mut Tallinnassa mini muu katsoja joutui turvautumaan tekstitykseen kaikkien näyttelijöiden kohdalla. Äänet ei oikein toimineet ainakaan siellä.

      Poista
    2. Minäkin sain kyllä hyvin selvää. Mutta jouduin välillä minäkin tukeutumaan tekstitykseen (ruotsinkieliseen), jotta sain selvää mitä sanottiin. En kiinnittänyt huomiotani siihen, että kyseessä olisi ollut joku tietty näyttelijä. Ylipäätään vain huuto, nopea puhe tai taustamusiikki vaikeuttivat kuulemista.

      Poista
  13. Eksyin sun blogiin kun etsin mitä mieltä muut ovat olleet elokuvan nähtyään. Olen kanssasi samaa mieltä, liian väkivaltainen. Ikäraja olisi ehdottomasti ollut parempi K-18.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Vaikkakin vähän rajuissa merkeissä!
      Minustakaan K-18 merkintä ei olisi ollut kyllä liioittelua. Ehkä väkivaltaa ja seksiä ei sinänsä näytetty tarpeeksi sillä mittarilla, mutta vaikutus on paljon voimakkaampi kuin useilla muilla K-18 -elokuvilla.

      Poista

Lähetä kommentti