Sivumäärä: 231
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: oma ostos
Tästä tulikin nyt vähän Sofi-viikonloppu, mutta käyhän se näinkin. Baby Janen luin kyllä muutamia päiviä sitten jo, mutta vasta nyt ehdin siitä bloggaamaan. Kirja on myös yksi Kuusi kovaa kotimaista -haastettani.
Nyt on sitten tätä uusinta vailla kaikki Oksasen kaunokirjalliset teokset luettu. Rehellisesti sanoen Puhdistus on näistä paras, Baby Jane jäi hyvin keskinkertaiseksi.
Baby Jane kertoo kahden naisen suhteesta. Nimettömäksi jäävän kertojan ja erittäin pahasta paniikkihäiriöstä kärsivän Pikin suhde tuskallinen. Kertoja käy aina Pikin luona, Piki juo silloin aina, mutta Piki on Helsingin coolein lepakko, jota kaikki rakastavat.
Hiljalleen kertojalle valkenee se seikka, että Piki ei käy esimerkiksi kaupassa, vaan sen hoitaa hänen lähellä asuva exänsä Bossa. Kertojaa alkaa ahdistaa Pikin juominen ja toteutumattomat lupaukset, kuten Linnanmäen reissu. Rahaa kaksikko ansaitsee myymällä käytettyjä alushousuja ja muita vastaavia fetissivälineitä.
Minua jäi ensin häiritsemään kirjan nimi. Kirjassa vilahtaa kerran elokuva What Ever Happened To Baby Jane, ja jotenkin kirjan nimi kai liittyy siihen. Googlailu auttoi ja näin varmaan onkin. Kuten Puhdistus -elokuvasta postatessani sanoin, en ole elokuvaihminen, joten tämäkin suuruus on mennyt minulta täysin ohi ja näin ollen kirjan nimi jäi tyhjäksi.
Baby Jane ei ollut huono teos, mutta ei siinä ollut mitään erityisiä ansioitakaan. Oksanen kuvaa Pikin ja kertojan suhdetta ja sen romuttumista ihan hyvin, mutta tarina ei onnistunut säväyttämään erityisemmin. Suhteen molemmat osapuolet ovat jonkin sortin mielenterveysongelmaisia, mutta olisin kaivannut syvempää selitystä ja taustoittamista. Nyt sitä ei ollut ja näin myötätunto ja eläytyminen jäivät syntymättä. Välillä suorastaan tuntui siltä, että voisi todella sanoa sen mitään-ymmärtämättömän-ja-tunteettoman -sanan; ryhdistäydy!
Tiedän, että masentunut ei voi noin vain ryhdistäytyä ja mennä töihin. Tarkoitan tällä nyt vain sitä tunnetasoa, mikä jäi kirjan henkilöitä kohtan.
Kirjan keskeisiä teemoja ovat yhteiskunnan suhtautuminen mielenterveysongelmaisiin, lesboseksuaalisuus ja vankeus. Näistä onnistunein minusta on vankeuden teema, joka saa monta ulottuvuutta. Vankila on niin koti, ihan ehta vankila kuin ihmissuhteetkin. Kirjan kansi (Elina Warstan käsialaa) kuvastaa tätä myös hyvin.
Eipä tästä sen kummempia. Tulipahan luettua. Jos ylläolevat teemat kiinnostavat, niin on tämä ihan lukemisen arvoinen teos. Jos ei, niin ei menetä mitään, vaikka tämä väliin jäisikin.
Kommentit
Lähetä kommentti