Tunnustus ja blogin päivitystä

En yleensä tapaa laittaa useampaa postausta yhden päivän aikana, mutta joskus näitäkin sattuu. Tänään minulla on aikaa ja halua tehdä vähän muutoksia, ja samalla on oiva tilaisuus kiittää ja kuitata Magdalena Hailta saamastani tunnustuksesta.

Ensin muutoksia. Teen taas yhden uuden tunnistelaatikon lisää tuohon oikealle ja sen teemana on maanosat, maat ja suomalaiset kaupungit. Minun maa-tunnisteni eivät riipu kirjailijan kotimaasta, vaan siitä mihin kirjan tapahtumat sijoittuvat. Ja tämäkin vain, jos se tulee kirjassa esiin jollakin oleellisella tavalla. Ainahan se nimittäin ei ole niin merkittävässä roolissa. Suomi on tunnisteista hankalin kotimaisten kirjojen osalta, sillä se mikä ulkomaiselle lukijalle merkkaa vahvasti Suomi-henkisyyttä, saattaa meikäläisiltä mennä ihan ohi. Suomen avuksi olen ottanut kaupungit ja tässä sama juttu; kyse ei ole kirjailijan kotikaupungista, vaan kirjan tapahtumien kaupungista sikäli mikäli se on merkittävässä roolissa tai tulee muuten usein esiin.
Ulkomaiset kaupungit olen jättänyt listaamatta, sillä muuten lista paisuisi turhaan. Maanosat menevät vähän mutu-tuntumalla ja myönnän, ettei selkeää logiikkaa ole. Etenkin Afrikkaan sijoittuvaa kirjallisuutta luen niin vähän, ettei maittain järjestäminen tunnu mielekkäältä – lukuunottamatta Egyptiä, josta olen kiinnostunut etenkin historialliselta näkökulmalta. Sama pätee Etelä-Amerikkaan. Esittäkää ihmeessä toiveita ja parannusehdotuksia tämän tiimoilta!

Toinen muutos koskee merkintää siitä, mistä kirja on minulle päätynyt. Tuolla esittelyssäni Morre -sivun alla olen kirjoittanut näin:
En ainakaan toistaiseksi aio laittaa merkintää arvioihini siitä, mikä on arvostelukappale ja mikä ei. Oletan, että sinä lukijani, luotat minun puolueettomuuteni etkä näin ollen edes kaipaa sitä tietoa. Uskon, että tietoisuus arvostelukappaleesta vaikuttaa lukijaan tahattomastikin ja näin ollen sitä on taipuvainen hakemaan tekstistä merkityksiä, joita siinä ei ole.
Tämä muuttuu nyt. Tästä käydään aina ajoittain keskusteluja niin kirjabloggarien keskuudessa kuin blogeissa ylipäätään. Lisäksi olen joutunut pohtimaan asiaa paljon media-alan opintojeni suhteen (luen uutena sivuaineena mediakulttuuria).
Asia on tuntunut aavistuksen kiusalliselta ja olen nyt tullut siihen tulokseen, että ilmoitan mistä kirja on minulle tullut. Se tuntuu rehellisemmältä ja avoimemmalta kaikkia osapuolia kohtaan.
Suurin osa kirjoista päätyy minulle kirjakauppoista ja divareista (+kirjamessuilta ja muista vastaavista tapahtumista), mutta myös niitä arvostelukappaleita tulee sekä pyynnöstäni että pyytämättäni. Kirjastoakaan en ole unohtanut.
Merkitsen nämä takautuvasti nyt ainakin tämän vuoden osalta. Arvostelukappaleitahan olen saanut ensimmäisen kerran keväällä 2011, joten sitä aiemmat kirjat ovat aina joko kirjastosta tai omasta hyllystä. Merkintä tulee heti alkuun siihen kohtaan, missä on ilmoitettu kustantamo, suomentaja, sivumäärä ym. Pitäisikö tämä tieto laittaa myös tunnisteisiin?

Ja sitten tunnustelemaan...



Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle blogille.
3. Ilmoita blogin pitäjille tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

1. Kiitos siis Magdalena Hai!
2. ja 3. Tämän saakoon kahdeksan ensimmäistä tähän postaukseen kommentoivaa! (Heh.. Nyt kukaan ei ainakaan uskalla ;) )
4. Ruumiillisia tunnustuksia:
  • Olen 160,4 cm pitkä.
  • Minulla on ollut 15 vuotta musta tukka ja nyt se on punainen. En ole ihan sopeutunut.
  • Nyt se tukka piti vielä leikata lyhyeksikin, koska tuhosin sen permanentilla. En ole sopeutunut siihenkään.
  • Oikea silmäni on lähestulkoon sokea. Tämä ei hankaloita elämääni lainkaan, mutta en näe 3d-elokuvia.
  • Minulla on neljä tatuointia ja niistä kolme on lohikäärmeaiheisia.
  • Minulla on lantiossa syntymämerkki.
  • Lopetin kynsienpureskelun 23-vuotiaana.
  • Parhaana puolena itsestäni pidän huuliani. Pitäisi vain rohkeammin käyttää huulipuniakin.
Hauskaa viikonloppua!

Kommentit

  1. Minä voin kommentoida ensimmäisenä, kun sain haasteen joka tapauksessa Magdalena Hailta jo itsekin :)

    Kiva lukea näitä tunnustuksia, koskahan uskallan tehdä omani? :D

    VastaaPoista
  2. Minä taidan olla sopivasti yhdeksäs kommentoija ;)
    Kivaa, että on muitakin melko matalia ihmisiä! Minulle on korkeutta kertynyt huimat 162,5cm...
    Kadehdin kovasti kaikkia, jotka ovat onnistuneet lopettamaan kynsien pureskelun - minä teen sitä vieläkin, 33 vuotiaana :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama. Puren stressaantuneena kynsiä. :-(

      Poista
    2. Mä olenkin siirtynyt kynsinauhojen repimiseen. Hirmu älykästä. Mulle tehokas keino oli kynsien lakkaaminen. Työllä ja vaivalla laitettua lakkaa en halunnut pilata jyrsimällä :D

      Poista

Lähetä kommentti