Matthew Gregory Lewis: The Monk (1796)

Sivumäärä: n. 400
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: ilmainen e-kirja

Kyllä hirvitti tarttua tähän. 1700-luvun englantia, lukuaikaa pari viikkoa ja minä olen viimeksi englanniksi lukenut jotain Pottereita kauan, kauan sitten...
Kiitos Kindlen ja sen oivallisen sanakirjan selvisin kuitenkin kieliongelmista varsin hyvin. Opin mm. sen, että arkaaisessa englannissa corse on luuranko eli corpse.
The Monk tuli siis lukuohjelmistooni kauhukirjallisuutta käsittelevän kirjallisuuskurssin myötä. Tätä ei ole suomennettu, joten siksi luin tämän englanniksi.

The Monk kertoo munkista, joka lankeaa paholaisen pauloihin. Ambrosio on tumma, ylpeä mies. Luja uskossaan, hyvin hurskas ja ylpeä siitä. Hänen pasmansa kuitenkin menevät sekaisin, kun hänen apulaisestaan Rosariosta paljastuu jotakin yllättävää. Hiukan myöhemmin Ambrosio ihastuu ihanaan 16-vuotiaaseen Antoniaan, mutta tarvitsee hieman itse Luciferin apua saavuttaakseen neidon. Antonian sydän sykkii Lorenzolle, mutta sekään ei ole mutkatonta.
Ambrosion ohella The Monk kertoo myös Raymondin ja Agnesin rakkaustarinan, jota vaikeuttaa Agnesin asema nunnana. Agnes on jo kohdussa luvattu luostariin, mutta kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.

Tämä on varsin tyypillinen aikansa goottilainen romaani. Hurjia juonenkäänteitä, ylilluonnollisuutta, riutuvaa rakkautta, raiskauksia, insestiä, traagisia kuolemia ja onnellinen loppu. Aikanaan tämä oli hyvin skandaalinkäryinen. The Monk sijoittuu Espanjaan, mutta aikaa on vaikea sanoa (arvioisin, että keskiajalle). Tämä on kirjoitettu anglikaanisessa Englannissa, jossa katolisen kirkon kritisointi oli ihan ok, mutta The Monk oli silti hiukan liikaa. Tässä kritisoidaan nimenomaan kirkkoa ja luostarilaitosta, ei niinkään uskoa tai Jumalaa.

The Monkilla on selkeä yhteys myös syntiinlankeemus-kertomukseen. Aikansa huomioon ottaen tässä on yllättävän monipuolisia naishahmoja, ei siis liikuta vain madonna / huora -akselilla. Siltikin nainen on se, joka aina houkuttaa miespolon syntiin. Naiset ovat aktiivisia toimijoita, miehet vähän vässyköitä. Tyypillistä goottilaisromaania siis.

The Monk herätti myös keskustelua kauhusta ja pelosta kirjallisuudessa. Ann Radcliffe, menestyksekäs aikalaiskirjailija myös, paheksui tätä romaania paljon juuri siksi, että Lewis kuvaa tässä kauheuksia ja tyyliä voidaan paikoin pitää splatter-henkisenä. Eli herättää kauhua. Radcliffe taas suosi elliptisempää tyyliä ja jätti paljon kuvaamatta. Hänen päähenkilönsä usein näkivät "jotain sanoinkuvaamattoman kamalaa" ja sitten pyörtyivät.

Tämä ei herättänyt minussa mitään suuria intohimoja. The Monk on aika sekava tarina, jossa on paljon sisäkkäistarinoita ja sisäkkäistarinoissakin on vielä sisäkkäistarinoita. Tämä ei ole mielestäni täysin kestänyt ajanhammasta, mutta on toki arvostettava teos omassa lajissaan ja aikajanallaan. Olin iloinen, että tulin lukeneeksi tämän ja suosittelen tätä muillekin kauhukirjallisuudesta ja sen historiasta kiinnostuneille.