Hiukan novellipohdintaa täältä marraskuun viime metreiltä.
Novelleja koitetaan saada nyt uuteen nostoon. Yksi isoimpia projekteja on Nuoren Voiman Liiton Novelli palaa! -hanke. Eihän hankkeesta voi olla kuin iloinen!
Tajusin itse novellien perään vasta yliopisto-opinnoissa novellikurssin käytyäni. Kyseiseillä kurssilla siis luettiin kotimaisia novelleja "Jotunista Nopolaan" -kurssinimekkeen alla. Varsinaista suosikkinovellistia minulle ei ole kehkeytynyt. Paitsi ehkä Stephen King, mutta Kingillä on muutenkin erityisasema kirjasydämessäni.
Henkilökohtaisesti harmittaa, kun novelleja tunnutaan lukevan niin vähän. Ne, jos mitkä, sopivat muutenkin hyvin nykyiseen hektiseen elämänmenoon. Vain muutaman minuutin uhrauksella voi saada kokonaisen tarinan!
Nykyisin minullakin on aina jokin novellikokoelma kesken. Aloitin eilen juuri uuden ja sulattelen vieläkin sitä ensimmäistä tarinaa. Siinä oli jotakin mykistävää. Hämmästelen novellien kohdalla aina sitä, kuinka pienessä tekstimäärässä voi sanoa niin paljon. No... Siitä antologiasta myöhemmin lisää.
Luen novelleja erityisen mielelläni kun saan jonkun romaanin loppuun enkä halua heti perään aloittaa uutta. Novelli on silloin oivallinen keino saattaa ajatusantennit uudelle taajuudelle.
Opettelen nyt myös itse kirjoittamaan novelleja. Se on minulle vaikea tekstilaji, mutta haastan itseäni mielelläni. Novellin kirjoittaminen antaa myös paljon. Se ei (ehkä) vaadi vuosien työstämistä, vaan valmistuu vähän nopeammin. Novelleihin voi upottaa kaikki ne pikkuideat, jotka eivät kantaisi ihan romaanin vertaa. Toisaalta novelli voi kantaa isojakin ajatuksia, jotka voisi laventaa monisatasivuiseksi romaaniksi. Novelli opettaa tiivistämään ja hiomaan hyvin huolellisesti. Novelli ei anna löysäilyä anteeksi.
Ensimmäinen novellini on nyt nähnyt ihan julkisenkin päivänvalon. Usva -verkkolehden tuorein numero ilmestyi eilen. Ja siellä se Metsän kuningatar keikkuu kirjailijanimelläni Hanna Morre. Usva on ilmainen verkkolehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kirjoittajakaartissa on niin tunnettuja konkareita (kuten Tapani Bagge, Marko Hautala, Boris Hurtta, Jukka Laajarinne, Sari Peltoniemi, Tiina Raevaara...) kuin meitä uutukaisiakin. Maasta se pienikin ponnistaa.
Käykää kurkkaamassa! Siellä on hienoja tarinoita.
Etenkin spefi-kirjoittajalle novelli on usein väylä, jolla aloittaa. Kauhussa etenkin tuntuu olevan paljon novelleja ja novellisteja: Edgar Allan Poesta ja H. P. Lovecraftista alkaen Clive Barkerin kautta Stephen Kingiin ja Joe Hilliin. Kyllä novelleja maailmassa piisaa!
Lisää ilmaisia verkossa ilmestyneitä novelleja voi kurkata vaikka Uusrahvaanomaisen spekulatiivisen fiktion -sivuilta. Siellä ilmestyy Kultakuoriainen -lehti, jonka dekkarinumero ilmestyi nyt marraskuun alussa.
Novelleista on tehnyt haasteen myös Velma Kirjava kukko -kulttuuriblogissaan. Haasteeseen sopivia novelleja löytyy siis ihan muutaman klikkauksen ulottuvilta!
...
Noh! Menkääs lukemaan siitä! Hus!
Novelleja koitetaan saada nyt uuteen nostoon. Yksi isoimpia projekteja on Nuoren Voiman Liiton Novelli palaa! -hanke. Eihän hankkeesta voi olla kuin iloinen!
Tajusin itse novellien perään vasta yliopisto-opinnoissa novellikurssin käytyäni. Kyseiseillä kurssilla siis luettiin kotimaisia novelleja "Jotunista Nopolaan" -kurssinimekkeen alla. Varsinaista suosikkinovellistia minulle ei ole kehkeytynyt. Paitsi ehkä Stephen King, mutta Kingillä on muutenkin erityisasema kirjasydämessäni.
Henkilökohtaisesti harmittaa, kun novelleja tunnutaan lukevan niin vähän. Ne, jos mitkä, sopivat muutenkin hyvin nykyiseen hektiseen elämänmenoon. Vain muutaman minuutin uhrauksella voi saada kokonaisen tarinan!
Nykyisin minullakin on aina jokin novellikokoelma kesken. Aloitin eilen juuri uuden ja sulattelen vieläkin sitä ensimmäistä tarinaa. Siinä oli jotakin mykistävää. Hämmästelen novellien kohdalla aina sitä, kuinka pienessä tekstimäärässä voi sanoa niin paljon. No... Siitä antologiasta myöhemmin lisää.
Luen novelleja erityisen mielelläni kun saan jonkun romaanin loppuun enkä halua heti perään aloittaa uutta. Novelli on silloin oivallinen keino saattaa ajatusantennit uudelle taajuudelle.
Opettelen nyt myös itse kirjoittamaan novelleja. Se on minulle vaikea tekstilaji, mutta haastan itseäni mielelläni. Novellin kirjoittaminen antaa myös paljon. Se ei (ehkä) vaadi vuosien työstämistä, vaan valmistuu vähän nopeammin. Novelleihin voi upottaa kaikki ne pikkuideat, jotka eivät kantaisi ihan romaanin vertaa. Toisaalta novelli voi kantaa isojakin ajatuksia, jotka voisi laventaa monisatasivuiseksi romaaniksi. Novelli opettaa tiivistämään ja hiomaan hyvin huolellisesti. Novelli ei anna löysäilyä anteeksi.
Ensimmäinen novellini on nyt nähnyt ihan julkisenkin päivänvalon. Usva -verkkolehden tuorein numero ilmestyi eilen. Ja siellä se Metsän kuningatar keikkuu kirjailijanimelläni Hanna Morre. Usva on ilmainen verkkolehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kirjoittajakaartissa on niin tunnettuja konkareita (kuten Tapani Bagge, Marko Hautala, Boris Hurtta, Jukka Laajarinne, Sari Peltoniemi, Tiina Raevaara...) kuin meitä uutukaisiakin. Maasta se pienikin ponnistaa.
Käykää kurkkaamassa! Siellä on hienoja tarinoita.
Etenkin spefi-kirjoittajalle novelli on usein väylä, jolla aloittaa. Kauhussa etenkin tuntuu olevan paljon novelleja ja novellisteja: Edgar Allan Poesta ja H. P. Lovecraftista alkaen Clive Barkerin kautta Stephen Kingiin ja Joe Hilliin. Kyllä novelleja maailmassa piisaa!
Lisää ilmaisia verkossa ilmestyneitä novelleja voi kurkata vaikka Uusrahvaanomaisen spekulatiivisen fiktion -sivuilta. Siellä ilmestyy Kultakuoriainen -lehti, jonka dekkarinumero ilmestyi nyt marraskuun alussa.
Novelleista on tehnyt haasteen myös Velma Kirjava kukko -kulttuuriblogissaan. Haasteeseen sopivia novelleja löytyy siis ihan muutaman klikkauksen ulottuvilta!
...
Noh! Menkääs lukemaan siitä! Hus!
No kävinpäs lukemassa, onnea ensimmäisestä julkaistusta novellista - joka upposi tosiaan hyvin nopeasti aamumurojen yhteydessä :) Tuo hanke on tosiaan todella hieno juttu! Onneksi saivat kunnon rahoituksenkin. Minusta novelleja on hyvin vaikea kirjoittaa. Etenkin nyt huojuttaa, kun on oikein dead line, milloin tilaus pitäisi olla valmiina, mutta toisaalta novelliin saa niiin paljon, kun vain uskaltaa nähdä vaivaa. Ja siis lukijana olen innostunut vasta viime aikoina oikein toden teolla novelleista. Monet jäävät pitkäksi aikaa mieleen. Ja novelleissahan on myös se hyvä puoli, että niitä voi lukaista äkkiä uudelleen ja uudelleen.
VastaaPoistaIhana muuten tuo Usvan uusin kansi!
Minustakin novellit ovat haastavia kirjoittaa. Sen pitää olla niin hiottu ja eheä.
PoistaJa Usvan kansi on tosiaan hieno!
Novellit ovat ihania. Juuri se, kun pitää pitää juttu kasassa tiiviissä paketissa ja kyetä sanomaan asiat siinä. En ole itse vielä käsittänyt, miten novelli olisi vaikeampi tekstilaji kirjoittaa kuin pitkä proosa :)
VastaaPoistaHenkilökohtaistahan se on mitä kukin kokee vaikeaksi. Pitkässä proosassa on erilaisia haasteita kuin novellissa.
PoistaMutta vaikeus minulle on juuri tuo "kun pitää pitää juttu kasassa tiiviissä paketissa ja kyetä sanomaan asiat siinä".
Itse en ole mikään novellien suuri ystävä, vaikka joskus niitä luenkin välipaloiksi. Tykkäsin kumminkun tuosta sun novellista, käytit sanoja taitavasti ja tarina kuljetti lukijaansa hyvin. Sulla on kyllä kirjoittamisen taito hallussa! :) En tosin kyllä ihan kaikkea tainnut ymmärtää, saatesanoissa kun vihjattiin ajatukseen "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" enkä kyennyt poimimaan tätä ajatusta sieltä ihan täysin, vaikka aavistelenkin mihin se voisi viitata. :D
VastaaPoistaKiitos, Jonna :)
PoistaKyllä luulen, että aavistuksesi osuivat oikeaan :)
Novelleja tulee tosiaan luettua liian vähän, vaikka hyvät sellaiset ovat todellisia helmiä! Novellin rakenne, kun antaa löysäilyä ja rönsyilyä anteeksi paljon huonommin kuin romaanin. Pitääkin käydä tuolla lukaisemassa jossain välissä
VastaaPoistaPitkässä proosassa on tavallaan tilaa haparointiin. Hyvässä novellissa ei.
PoistaJa hyvä novelli on tosiaan todellinen helmi!
Minä olen novellirasisti... inhottaa myöntää mutta niin se on. Tartun huomattavasti helpommin romaaniin kuin novelliin. Tunnustan novellien hyvät puolet, mutta jotenkin romaani useimmiten istuu minulle paremmin. Mutta hyviä novelleja toki lukee silloin tällöin... :-) Onnittelut vielä uudestaan, Morre!
VastaaPoistaP.S. King on minusta poikkeuksellisen hyvä novellisti ja pienoisromaanien suhteen todellinen taitaja...
No siis eihän sitä välttämättä kaikkia kirjallisuusmuotoja tule vaan luetuksi. Minäkään en ole runoihminen, vaikka sellaisen lukisikin vielä nopeammin kuin novellin! (Tajuaminen on sitten asia erikseen...)
PoistaJa King nyt on vaan niin <3
Kiitos onnitteluista :)
Booksya kompaten minäkin tunnustan valitsevani mieluummin romaanin kuin novelli(kokoelma)n, poikkeuksena King jolta luen innolla myös novellit. Nyt olen kuitenkin pikkuhiljaa oppinut tarttumaan novelleihin, esimerkiksi Johanna Sinisalon ja Tove Janssonin kirjoittamiin.
VastaaPoistaSinun novellisi oli mahtava! Ihastelin myös tuota valitsemaasi nimeä, Hanna Morre kuulostaa hyvältä :)
Kiitoksia :)
PoistaMinä pidän novelleista, mutta silti on pakko häpeäkseni tunnustaa, etten lue niitä paljon. Haluaisin lukea enemmänkin, mutta jotenkin se jää. Ennen luin novellejakin paljon enemmän.
VastaaPoistaTämä kirjoituksesi kyllä inspiroi tarttumaan taas novelleihin. Taidankin aloittaa sinun novellistasi - hienoa, että se on Usvassa! Luen sen huomenna aamulla kahvin kera (nyt väsyttää jo sen verran, että pitää mennä sänkyyn lukemaan romaania, heh). Itse asiassa voisin haastaa itseni joulukuun ajaksi lukemaan yhden novellin päivässä. Hyllyssä odottaisi ihan novellikokoelmakin. Joten kiitosta samalla inspiraatiosta!
Oivallinen haaste itselle! Pitäisi itsekin ottaa novellikuukausi...
Poista