The Winter's Tale
Suomennos: Jyrki Vainonen
Käännösvuosi: 2006
Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 177
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: kirjasto
Morren Shakespeare-seikkailut jatkuvat! Talvinen tarina houkutti minua nimensä vuoksi, mutta mitään muita ennakkotietoja minulla ei ollut. Tämä lienee niitä vähemmän tunnettuja ja suosittuja Shakespearen näytelmiä?
Talvinen tarina kertoo järjettömästä mustasukkaisuudesta. Sisilian kuningas Leontes syyttää äkkiä vaimoaan Hermionea pettämisestä Leonteen parhaan ystävän Poliksenesin (Böömin kuningas) kanssa. Hermione (onkohan J. K. Rowlingin lukenut Shakespearensa?), tuo naisista uskollisin, jaloin ja puhtain, vannoo viattomuuttaan. Leontes on armoton ja mustasukkaisuutensa sokaisema, ja passittaa raskaana olevan vaimonsa tyrmään. Kuningas uskoo, että lapsikin on petturuuden hedelmä. Apua haetaan Delfoin Oraakkelilta, mutta Leontes ei usko siihenkään. Tyrmässä syntynyt lapsi piilotetaan Böömiin lammaspaimenen kasvatettavaksi. Leonteen ja Poliksenesesin välit ovat myös mennyttä. Hermione kuolee suruun, samoin heidän poikansa. Ajan kuluessa Poliksenesesin poika rakastuu mystiseen paimentyttöön...
Näytelmä ammentaa hyvin paljon antiikin tarinoista. Sehän on jossakin määrin tyypillistäkin Shakespearelle (ja ehkä tuolle ajalle muutenkin), mutta tässä se korostuu esim. Hamletia ja Macbethia enemmän. Tässä painoksessa on runsaasti alaviitteitäkin selittämässä sitä ja muitakin taustoja. Plussaa siitä, sillä sen kautta tekstistä sai vielä enemmän irti.
Esipuheessa (Clas Zilliacus) taustoitetaan Talvista tarinaa myös, mutta en kyllä muista lukeneeni vähään aikaan näin huonoa ja sekavaa esipuhetta. Esipuhe on otsikoitu otsikolla "Hirviömäinen sepitelmä" ja jo se on aika harhaanjohtava. Toki Leontes on mustasukkaisuudessaan ja murhanhimossaan hirviömäinen, mutta tämä on hyvin, hyvin kiltti ja kauniskin tarina verrattuna vaikkapa Macbethiin.
Talvinen tarina oli sarjassamme "ihan kiva". Paikoin hauskakin, joskus hieman sekava, mutta päällisin puolin jäi se "ihan kiva" -olo. Tämä ei tehnyt mitään suurta vaikutusta tarinallisesti tai kielellisesti, mutta ei tätä voi huononakaan pitää.
Suomennos: Jyrki Vainonen
Käännösvuosi: 2006
Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 177
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: kirjasto
Morren Shakespeare-seikkailut jatkuvat! Talvinen tarina houkutti minua nimensä vuoksi, mutta mitään muita ennakkotietoja minulla ei ollut. Tämä lienee niitä vähemmän tunnettuja ja suosittuja Shakespearen näytelmiä?
Talvinen tarina kertoo järjettömästä mustasukkaisuudesta. Sisilian kuningas Leontes syyttää äkkiä vaimoaan Hermionea pettämisestä Leonteen parhaan ystävän Poliksenesin (Böömin kuningas) kanssa. Hermione (onkohan J. K. Rowlingin lukenut Shakespearensa?), tuo naisista uskollisin, jaloin ja puhtain, vannoo viattomuuttaan. Leontes on armoton ja mustasukkaisuutensa sokaisema, ja passittaa raskaana olevan vaimonsa tyrmään. Kuningas uskoo, että lapsikin on petturuuden hedelmä. Apua haetaan Delfoin Oraakkelilta, mutta Leontes ei usko siihenkään. Tyrmässä syntynyt lapsi piilotetaan Böömiin lammaspaimenen kasvatettavaksi. Leonteen ja Poliksenesesin välit ovat myös mennyttä. Hermione kuolee suruun, samoin heidän poikansa. Ajan kuluessa Poliksenesesin poika rakastuu mystiseen paimentyttöön...
Näytelmä ammentaa hyvin paljon antiikin tarinoista. Sehän on jossakin määrin tyypillistäkin Shakespearelle (ja ehkä tuolle ajalle muutenkin), mutta tässä se korostuu esim. Hamletia ja Macbethia enemmän. Tässä painoksessa on runsaasti alaviitteitäkin selittämässä sitä ja muitakin taustoja. Plussaa siitä, sillä sen kautta tekstistä sai vielä enemmän irti.
Esipuheessa (Clas Zilliacus) taustoitetaan Talvista tarinaa myös, mutta en kyllä muista lukeneeni vähään aikaan näin huonoa ja sekavaa esipuhetta. Esipuhe on otsikoitu otsikolla "Hirviömäinen sepitelmä" ja jo se on aika harhaanjohtava. Toki Leontes on mustasukkaisuudessaan ja murhanhimossaan hirviömäinen, mutta tämä on hyvin, hyvin kiltti ja kauniskin tarina verrattuna vaikkapa Macbethiin.
Talvinen tarina oli sarjassamme "ihan kiva". Paikoin hauskakin, joskus hieman sekava, mutta päällisin puolin jäi se "ihan kiva" -olo. Tämä ei tehnyt mitään suurta vaikutusta tarinallisesti tai kielellisesti, mutta ei tätä voi huononakaan pitää.
Kommentit
Lähetä kommentti