On taas keskeytyksen aika. Tällä kertaa olin niin hurja, että jätin kesken kirjan, joka oli osana kurssilukemistoa. Kirja, jonka olen halunnut lukea pitkään. Kirja, josta tehtyä sangen kuuluisaa elokuvaa en ole nähnyt (enkä tunne pienintäkään himoa katsoa). Kirja, jonka pitäisi osua minun makuuni, jos genreä ajattelee.
Kauhukirjallisuuden yksi väkivaltaisimmista klassikoista jäi kesken. Amerikan psyko oli todella pettymys. Luin sivulle 108 asti (kokonaisuudesssaan sivuja 448) ja sitten selailin loppuun. En siis voi sanoa lukeneeni kirjaa.
Yllättäen ehkä pulmana ei ollut väkivaltaisuus, vaikka se onkin tässä rajua ja kuvottavaakin. Stephen Kingin romaanien väkivaltaisuudet sopisivat pikkulasten iltasaduiksi tämän rinnalla.
Pulmana oli kirjailija Bret Easton Ellisin tehokas etäännytyskeino. Se oli niin tehokas, että etäännyin tarinasta kokonaan. Tämä keino on luettelointi. Sitä on jatkuvasti, joka paikassa. Luetteloidaan vaatemerkkejä, tavaroita, väkivallantekoja... Raamatun sukuluettelotkin ovat viihdyttävimpiä kuin tämä. Puuduin ihan täysin. Koko tekstin sävy on niin monotoninen ja tuo vain pahensi asiaa.
Amerikan psykohan kertoo Patrick Batemanista, amerikkalaisesta rikkaasta jupista. Hänen pakkomielteenään on väkivalta ja hän sitten tappaakin prostituoituja sekä ainakin yhden työtoverinsa. Kuvaukset ovat hyvin raakoja. Ilmestyessään tämä aiheutti melkoisen kohun ja on yhä sensuroitu monessa maassa. Amerikan psyko ei anna mitään toivoa. Paha ei saa palkkansa, väkivallalle ei ole järjellistä motiivia, seuraamuksia ei ole.
Kurssiluennon jälkeen ymmärrän paremmin tämän aseman kauhukirjallisuuden kaanonissa ja klassikkostatuksen. Tätä on pidetty yhteiskunnallisena satiirina ja ehkä se sitä onkin. Minä vain en jaksanut tarpoa tätä loppuun asti. En saanut tästä mitään irti. Löydän parempaakin luettavaa.
Kauhukirjallisuuden yksi väkivaltaisimmista klassikoista jäi kesken. Amerikan psyko oli todella pettymys. Luin sivulle 108 asti (kokonaisuudesssaan sivuja 448) ja sitten selailin loppuun. En siis voi sanoa lukeneeni kirjaa.
Yllättäen ehkä pulmana ei ollut väkivaltaisuus, vaikka se onkin tässä rajua ja kuvottavaakin. Stephen Kingin romaanien väkivaltaisuudet sopisivat pikkulasten iltasaduiksi tämän rinnalla.
Pulmana oli kirjailija Bret Easton Ellisin tehokas etäännytyskeino. Se oli niin tehokas, että etäännyin tarinasta kokonaan. Tämä keino on luettelointi. Sitä on jatkuvasti, joka paikassa. Luetteloidaan vaatemerkkejä, tavaroita, väkivallantekoja... Raamatun sukuluettelotkin ovat viihdyttävimpiä kuin tämä. Puuduin ihan täysin. Koko tekstin sävy on niin monotoninen ja tuo vain pahensi asiaa.
Amerikan psykohan kertoo Patrick Batemanista, amerikkalaisesta rikkaasta jupista. Hänen pakkomielteenään on väkivalta ja hän sitten tappaakin prostituoituja sekä ainakin yhden työtoverinsa. Kuvaukset ovat hyvin raakoja. Ilmestyessään tämä aiheutti melkoisen kohun ja on yhä sensuroitu monessa maassa. Amerikan psyko ei anna mitään toivoa. Paha ei saa palkkansa, väkivallalle ei ole järjellistä motiivia, seuraamuksia ei ole.
Kurssiluennon jälkeen ymmärrän paremmin tämän aseman kauhukirjallisuuden kaanonissa ja klassikkostatuksen. Tätä on pidetty yhteiskunnallisena satiirina ja ehkä se sitä onkin. Minä vain en jaksanut tarpoa tätä loppuun asti. En saanut tästä mitään irti. Löydän parempaakin luettavaa.
Itse en ole edes saanut aloitettua tätä kirjaa. Periaatteessa siis olen kiinnostunut Amerikan Psykosta ja jostain kumman syystä nyt alkoi kiinnostaa taas. Tosin tietyin varauksin.
VastaaPoistaEhkäpä kokeilen ihan uteliaisuudesta lukea tämän jossain vaiheessa, mutta en pidä kiirettä. Minulla on suuri keskeyttämiskynnys ja sen takia varmaan pelkään, että "joutuisin" lukemaan monta sataa sivua epäkiinnostavaa tekstiä vain sen takia, etten osaa jättää kirjaa kesken.
Teksti on kuitenkin aika nopealukuista, sillä luettelot voi ihan oikeasti vain silmäillä :D
PoistaHuuh,onneksi en enää joudu lukemaan tentteihin kaunokirjallisuutta vaan voin ihan huoleti valita, mitä haluan. Tämä on hieman kiinnostanutkin kulttistatuksen takia, mutta taitaa jäädä lukematta.
VastaaPoistaOdotan kyllä aikaa, kun saan laatia ihan itse listani...
PoistaJotenkin tämä on minusta enemmän sitä yhteiskunnan ja ajan hengen kommenttia kuin kauhua... mutta olen samaa mieltä tylsyydestä. Luin itse loppuun mutta myönnän että silmät harittivat jo välillä niin, ettei sitä ehkä pitäisi lukemiseksi kutsua :-)
VastaaPoistaJuu. Tämän asemasta "kauhussa" on kiistelty aika paljon. Minäkin näin tämän enemmän juuri yhteiskunnallisena teoksena kuin kauhuna. Vaikka eiväthän ne tietysti ole toisiaan poissulkevia.
PoistaOlen nähnyt elokuvan useammankin kerran ja kirja on ollut tarkoitus lukea. Arviosi jälkeen ei kyllä hirveästi houkuttele ;)
VastaaPoistaHoukuttelee kumminkin! "Kuinka tylsä tämä onkaan...? Jos vähän vilkaisen..." ;)
PoistaItsekin kyllä laskisin tämän enemmänkin yhteiskunnalliseksi satiiriksi kuin perinteisemmäksi kauhuksi (vaikka sitäkin se totta kai on). Noista luetteloinneista olin ihan samaa mieltä. Toisaalta, jos epäilyttää lukea tämä niin kannattaa lukaista ensin vähän niistä teemoista ja niiden tarkoituksesta, niin ei ehkä takkua niin paljon. Keskeyttäminen on kyllä ihan ymmärrettävää, ja itselläkin teki välillä todella tiukkaa. Ja jos elokuva kuitenkin vielä kiinnostaa, niin ihan viihdyttävä se on eikä kirjan tapaan yhtään puuduttava :)
VastaaPoistaNo siis tämä oli osana kirjallisuusopintoja, joten tuli tosiaan näitä teemoja, taustaa ym. kuunneltua (luennolla). Oikeastaan se vain vahvisti keskeyttämistä. Tuli sellainen olo, että pointti kävi jo selväksi ilman, että tarvitsee lukea teosta loppuun :D
PoistaUskon, että tämä saattaisi olla niitä harvoja teoksia, jotka ovat elokuvana parempia kuin kirjoina!