Hobitti: odottamaton matka -elokuva (2012)

(kuva: Filmofilia.com)

On hyvin poikkeuksellista, että käyn kaksi kertaa vuodessa elokuvissa. Vielä poikkeuksellisempaa on, että molemmat kerrat tapahtuvat samalla viikolla. Nyt kuitenkin kävi niin ja tällä kertaa oli vuorossa Hobitti: odottamaton matka.

Häpeäkseni en ollut lukenut Hobitti -kirjaa vielä. Aloitin sen ennen elokuvaa ja pääsin noin puoliväliin saakka. Joten siitä on tulossa postaus ja luin kirjan tarinaa pidemmälle kuin tätä elokuvaa. Joten tältä pohjalta lähtee tämäkin arvio liikkeelle.

Täytyy sanoa, että elokuva oli hienoinen pettymys. Hobitti -romaanihan on lastenkirja. Tämä elokuva on saanut K-12 -ikäsuosituksen ja oikein hyvästä syystä. Harkitsimme, että tämän olisi voinut katsoa myös pojan (kohta 9v.) kanssa, mutta nyt elokuvan nähtyä voin sanoa, että jää näkemättä. 12-vuotta lienee oikein hyvä suositusikä tälle.

Siitä keveydestä ja lapsekkuudesta ei nimittäin elokuvassa ole jäljellä hentoakaan henkäystä. Kun kehuin Anna Karenina -elokuvan tavoittaneen kirjan hengen, niin tämä Hobitti -elokuva suorastaan kiersi sen kaukaa.
Väkivaltaa oli paljon, isoja taistelukohtauksia, "humoristisia" päiden katkomisia ym. Kirjakin on toki vauhdikas ja toiminnallinen, mutta siltikään siitä ei jää väkivallalla mässäilyn makua kuten tässä elokuvassa. Väkivallasta oli tehty tässä ikään kuin hauskaa leikkiä! Jos vertaan Taru sormusten herrasta -elokuviin, niin tässä mentiin jo mauttomuuden puolelle vaikka ikäsuositus onkin sama. TSH-elokuvien taistelukohtaukset olivat perusteltuja ja tyylikkäämpiä. Onhan TSH -kirjakin aikuisempi ja vakavamielisempi.

Lukuisat taistelukohtaukset tekivätkin sitten sen, että elokuvan lähes kolmetuntinen kesto oli aivan liikaa. Tätä olisi hyvin voinut tiivistää tunnilla, kun olisi jättänyt taisteluita ja muita toimintakliseitä vähän vähemmälle. Semminkin kun jatko-osia on tulossa vielä kaksi! Rahastuksen maku suussa on sen verran voimakas, että sen metallisen maun voi suorastaan tuntea.

Pohdin myös eroja kirjaan. Olen nyt siis kirjassa siinä vaiheessa, kun retkue lähtee Synkmetsään. Elokuvassa esiintyvä Azog-örkki oli ihan uusi tuttavuus, jota ei kirjassa ainakaan tuohon mennessä ollut esiintynyt. Onko Azogin tarina jossain luettavissa?
Myös Rivendellin tapahtumat olivat kirjaan nähden lisäiltyjä. Kirjan mukaan seurue tapasi Rivendellissä vain Elrondin. Elokuvassa paikalla oli myös Saruman ja Galadriel. Tolkien-tuntijat, olikohan tuolle jotain perusteita?
Lisätty oli myös Radagastin osuus, mutta minusta se istui elokuvan tarinaan hyvin.

Oli elokuvassa paljon hyvääkin. Ensinnäkin nuoren Bilbon näyttelijä (Martin Freeman) onnistui roolissaan oikein hyvin. Ja enkä olisi uskonut, että kääpiöstä voidaan saada niin hyvännäköinen kuin Thorin Tammikilpi (Richard Armitage) oli! Kääpiöt olivat muutenkin elokuvan parhaimmistoa.

Pidin kovasti myös lauluista ja ainakin tekstityksessä oltiin hyvin uskollisia kirjan suomennokselle. Elokuvan alku, jossa taustoitettiin tapahtumia Ereborissa, oli myös hyvin onnistunut. Pidin siitä, kuinka tässä elokuvassa lohikäärme Smaug esitettiin. Smaug jäi vielä vähän salaperäiseksi ja ratkaisu on minusta oivallinen.

Jatko-osia tuskin menen elokuvateatteriin katsomaan, mutta katsottua ne tottakai tulevat. Kolmetuntiset sessiot nauttii mieluusti kotona, jossa voi pitää omaan tahtiinsa vessa- ja venyttelytaukoja. Ja säätää äänenvoimakkuutta. Lukuisilla metallikeikoilla käyneenä en laskisi itseäni kovin herkkäkorvaiseksi, mutta ainakin Tennispalatsissa volyymi oli aivan hurja. Korviaan sai pidellä. Suosittelen eareita mukaan, jos on vähänkään ääniherkkä.

--

Nyt sitten löytyy näitä elokuva- ja teatteri arvioita elo-/tea-arvio -tunnisteen alta. Ihan mukavaa vaihteluahan tämä on. Tämä on nyt näistä arvioista neljäs, joten blogin kokonaispostauksien määrään suhteuttaen aika pieneksi osuus jää.
Voisin tosiaan näpytellä silloin tällöin vanhemmistakin kirjoihin perustuvista elokuvista ja sarjoista, joita tulen katsoneeksi.