Andreas Eenfeldt: Ruokavallankumous (2011 / 2011)

Matrevolutionen
Suomennos: Sirpa Vuento
Kustantamo: Readme.fi
Sivumäärä: 260
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: kirjasto

Karppaus. Vähähiilihydraattinen ruokavalio. Moni varmasti pyörittelee jo nyt silmiään. Saattaa jopa ärsyyntyäkin. Taas joku karppaaja kohkaamassa! Koitan olla kohkaamatta, mutta henkilökohtainen säväys tähän postaukseen tulee kumminkin.

(Itse asiassa tässä teoksessa ei kehoiteta ketään suostuttelemaan muita tekemään saman muutoksen. Eenfeldt on vakuuttuneempi hiljaisen esimerkin voimasta. Uteliaisuus ajaa toisen ihmisen sitten kysymään, että mitä ihmettä olet tehnyt...)

Siinä vaiheessa kun lähdetään tekemään radikaalia muutosta elämäntavoissa, on hyvä perehtyä asiaan kunnolla. Ei riitä, että noudattaa ohjeita vaan on hyvä ymmärtää miksi niitä ohjeita pitäisi noudattaa. Tämä toimii isona motivaattorina ja helpottaa asian sisäistämistä. Pätee varmasti moneen muuhunkin asiaan kuin vain ruokavalion muuttamiseen.

En ole kovin innokas laihdutusoppaiden lukija, muutamia olen lukenut ja niihin tympiintynyt (poikkeuksena Patrik Borgin kirjat). En lue kokkauskirjojakaan, sillä en pidä ruoanlaittamisesta. Pitänyt siis. En ole innostunut mistään ruoka-aiheisista kirjoista muutenkaan, koska ruoka on minun rakas viholliseni. Oli siis. Ymmärsin kuitenkin, että on tartuttava johonkin kirjaan, jos muutoksen tielle lähtee.

Minulle suositeltiin Ruokavallankumousta, kun päätin kokeilla hiilihydraattien vähentämistä. Kirja tuntui kiinnostavalta heti ensiselaamisen jälkeen. Se on selkokielistä asiaa kaltaiselleni tavikselle. Toinen syy oli sen ruotsalaisuus. Se tuntui läheisemmältä kuin esimerkiksi amerikkalaisen Atkinsin opas.

Ruokavallankumous ei siis ole laihdutusopas eikä kokkausopaskaan. Se kertoo vain sen, että miksi vähähiilihydraattinen ruokavalio on hyvä asia. Se taustoittaa ensin miksi nykyiseen tilaan, väestön lihomiseen (myös Ruotsissa), on tultu. Millaiset rahat elintarviketeollisuudessa pyörii. Miksi Becel on saanut lukuisia varoituksia kyseenalaisesta markkinoinnistaan. Ja miksi Japanissa ei ole niin paljoa lihavia ihmisiä, vaikka siellä syödään paljon riisiä.

Teos jakautuu kolmeen osaan: Historiaan, Tulevaisuuteen ja Oppaaseen. Nimet ovat jo aika selventäviä sisällön suhteen. Itseasiassa johdannon ja ensimmäisen luvun voi käydä lukemassa täällä.

En osaa arvioida teoksen luotettavuutta. Minulla ei ole niin laajasti tietoa aiheesta, että osaisin kiistää tai myöntää Eenfeldtin esittämiä faktoja. Teos sisältää kyllä asialliset lähdeviitteet. Tärkeämpää minulle on se, että homma käy järkeen. Ihan puhtaaseen maalaisjärkeen. Tukena sille on nyt myös omat kokemukseni.

Olen noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota nyt kolmisen kuukautta. Muutoksia on tapahtunut paljon. Yksi niistä on laihtuminen (joka jatkuu yhä – ihmeitä tekevä pikadieetti tämä ei ole), mutta se on jäänyt melkein sivuseikaksi. Ajatukset ovat taipuneet siihen malliin, että jatkan tällä tiellä, vaikka laihtuminen loppuisi tykkänään. Isoin asia on se, että minulla on fyysisesti hyvä olla. Bonusta on energisyys ja ihon hyvinvoinnin paraneminen (heippa vaan sekaiho, tervetuloa normaali iho!). Olen alkanut innostua ruoanlaitossa ja Morren koekeittiö onkin nykyään hauska paikka. Suhteeni ruokaan alkaa normalisoitua. Voin syödä potematta syyllisyyttä – ja ähkyä.

Eenfeldtin teksti on sujuvaa. Historiaosuus käy suorastaan viihteestä ja erilaiset tutkijat tuntuvat hyvin eläviltä hahmoilta. Tulevaisuusosiossa ollaan minun makuuni ehkä hitusen kuitenkin julistavan oloisia. Mutta kai se vain kuuluu oppaan kuin oppaan tyylilajiin. Opas-osuus on taas lähinnä luettelointia ja siten hyvin hyödyllistä luettavaa, jos on päätynyt lähteä muutoksen tielle.

Suosittelen teosta aihepiiristä kiinnostuneille. Tämä ei vaadi elintarvikealan tai ravitsemustieteen opintoja.

Kommentit

  1. Hihii, muuttuuko sinunkin blogisi kohta ruokablogiksi ? Kun kerran eksyy keittiöön, on sieltä vaikea löytää pois :-)

    Minä uskon, että ruokavaliolla on suuri vaikutus hyvinvointiin. Uskon myös, että kohtuus kaikessa takaa parhaan elämän ja nautinto tuo lisävuosia. Kukin herkutelkoon tavallaan...

    Ja vielä, kyllä minäkin yritän välillä välttää pastaa ja leipää tai ainakin vaihtaa täysjyvään. Kieltämättä keventää oloa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että tästä ruokablogia tulee kuitenkaan :D

      Poista
  2. Luin tuon aikoinaan ihan työni vuoksi ja tykkäsin kovasti. Hyvin perusteltu ja sujuvasti kirjoitettu. Tätä kirjaa oli mukava suositella muillekin. Hiilareiden vähentäminen on kyllä tehnyt hyvää minullekin monin tavoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Ja kun kyse on tosiaan hiilareiden vähentämisestä, ei niiden poistamisesta :)

      Poista
  3. Minä taas ihmettelen, miksi pitäisi olla joka asiassa "käännyttämässä" toisia. Viittaus siis lähinnä tuohon Eenfeldtin vakuuttumiseen hiljaisen esimerkin voimasta.

    Olen karppauksesta lukenut paljon, samoin muista ruokavaliosta. Ihan uteliaisuudesta siis, en ole vaihtamassa omaani, koska se sopii minulle. Eniten näissä jutuissa ja keskusteluissa ottaakin päähän se "sota", joka niistä aina syntyy. Osa ihmisistä kun tuntuu olevan suorastaan ruokauskovaisia ja kaikkien muidenkin pitäisi sitten kääntyä samaan "uskoon".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä taustalla on se sama ajatuskuvio, että kun löydät jotakin ihanaa, niin siitä haluaa kertoa muillekin. Tämähän pätee niin uskontoihin, ruokavalioon, ideologioin kuin ihan vaikka musiikkiin ja kirjallisuuteenkin ;)

      Ja minä en kyllä ajattele hiljaista esimerkkiä käännyttämiseksi. Ei kai se väärin ole, jos uteliaalle kertoo mistä on kyse?

      Tuputuksestahan ei tykkää kukaan. Oli asia mikä hyvänsä. Pelkään toisinaan kuitenkin itse sortuvani siihen; niin ruokavalion kuin lukemisenkin suhteen...

      Poista
    2. Juu, siis kertominen on ihan eri asia kuin käännyttäminen. Minäkin kerron mieluusti asioista, joista pidän.

      Viittaus käännytysasiaan tuli siis siitä, että Eenfeldtin kommentista ja tarkoitin sillä kähinnä sitä, että miksi pitäisi edes käännyttää. Minäkään en siis missän tapauksessa ajattele, että se ("hiljainen esimerkki") on käännyttämistä.

      Taisi livetä itse aiheesta aika kauas tuo kommenttini. Ehkä olen lukenut liikaa lehtien juttuja ja etenkin niiden kommenttiosioita, joissa ihmiset haukkuvat kilpaa toisiaan ja ruokavalioitaan ;D

      Poista
    3. Ne ovat tosiaan jo ihan omaa luokkaansa kaikessa keuhkoamisessaan :D Ja varmasti aihe voi nyppiä jo valmiiksi, kun siitä on kirjoiteltu niin paljon (hyvässä ja pahassa). Voi tuntua äkkiäkin siltä, että "kaikki" käännyttävät :D

      Poista
  4. Mediassa lietsottu ruokavalio-sota on kyllä ollut niin surkuhupaisaa, että melkein hävettää siihen osallistuneiden puolesta. Itsekin vähähiilarisella jo liki kaksi vuotta tallustelleena voi todeta, että virkeämpi olo (ja iho!) ei ole ollut ikinä, vaikka tässä hiiviskellään jo hiljalleen kohti kolmeakymppiä. Kirja vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta, lukulistalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Median pyöritys asian suhteen on melko uskomatonta. Mutta tähän tosiaan kannattaa tarttua!

      Poista
  5. Suurin vallankumous ruuan kanssa lienee siinä, että ennen äidit tai naisväki yleensä teki ruuan siitä mitä sattui olemaan ja saatavilla ja mihin oli varaa. Ruoka oli kallista. Kuten vanha sanonta kertoo: "Herraselämää tulee kalliiksi vaikka silakoita söisi."
    Toinen vallankumous on siinä että naisväki oli diktaattoreita. Kun ruoka oli valmista sitä oli tultava heti syömään koko ruokakunnan, joka saattoi olla isompi kuin perhe, vaikka mikä olisi!
    Vaihtoehto oli mennä tukkikämpälle järsimään omia jäätyneitä kakkaroitaan jalkahien maustamana ja pierun säestyksellä.

    Nyt jokainen istuu á la carte ravintolassa omassa keittiössäänkin, usein vielä yksin ja syö sitä mitä haluaa, tai kiljuu mä en haluuuuu...
    Ruuan ja sen kulutuksen suhde on muuttunut ja kun ihmisestä on kysymys kaikki vääristyy johonkin suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ruuan ja sen kulutuksen suhde on muuttunut ja kun ihmisestä on kysymys kaikki vääristyy johonkin suuntaan."

      Nimenomaan näin. Murros on tapahtunut vielä aika nopeastikin, niin hämmentyyhän siinä.

      Poista
  6. Hauskaa oli lukea arvostelusi kirjasta, jonka luettuani olen kanssa innostunut niin vähähiilihydraattisuudesta kuin ruuanlaitosta. Viikolla tein blinejä, nyt porisee poronkäristys padassa. Minulle aina mielestäni terveellisesti eläneelle oli melkein kuin ihme huomata valtavat muutokset hyvässä olossa. Energiat lisääntyivät huimasti. Lisäksi taisin juuri tyrmätä hiljaa hiipineen 2-tyypin diabeteksen kirja neuvojen ja tietojen avulla. jalkaterä- ja päänsäryt loppuivat siihen paikkaan alle kahdessa päivässä! Tuntui niin kuin olisin nuori jälleen. Lisäksi näyttää siltä, että ilman kuntosalilla rehkimistä alan olla kohta aika fitnes. :-)

    "Nauravat ja juhlivat jalat"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa kuulla! Täälläkin voidaan edelleen hyvin ja kadonneet ovat mm. kiusalliset ilmavaivat!
      Hyvinvointia sinulle!

      Poista

Lähetä kommentti