Suomennos: Sirpa Vuento
Kustantamo: Readme.fi
Sivumäärä: 260
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: kirjasto
Karppaus. Vähähiilihydraattinen ruokavalio. Moni varmasti pyörittelee jo nyt silmiään. Saattaa jopa ärsyyntyäkin. Taas joku karppaaja kohkaamassa! Koitan olla kohkaamatta, mutta henkilökohtainen säväys tähän postaukseen tulee kumminkin.
(Itse asiassa tässä teoksessa ei kehoiteta ketään suostuttelemaan muita tekemään saman muutoksen. Eenfeldt on vakuuttuneempi hiljaisen esimerkin voimasta. Uteliaisuus ajaa toisen ihmisen sitten kysymään, että mitä ihmettä olet tehnyt...)
Siinä vaiheessa kun lähdetään tekemään radikaalia muutosta elämäntavoissa, on hyvä perehtyä asiaan kunnolla. Ei riitä, että noudattaa ohjeita vaan on hyvä ymmärtää miksi niitä ohjeita pitäisi noudattaa. Tämä toimii isona motivaattorina ja helpottaa asian sisäistämistä. Pätee varmasti moneen muuhunkin asiaan kuin vain ruokavalion muuttamiseen.
En ole kovin innokas laihdutusoppaiden lukija, muutamia olen lukenut ja niihin tympiintynyt (poikkeuksena Patrik Borgin kirjat). En lue kokkauskirjojakaan, sillä en pidä ruoanlaittamisesta. Pitänyt siis. En ole innostunut mistään ruoka-aiheisista kirjoista muutenkaan, koska ruoka on minun rakas viholliseni. Oli siis. Ymmärsin kuitenkin, että on tartuttava johonkin kirjaan, jos muutoksen tielle lähtee.
Minulle suositeltiin Ruokavallankumousta, kun päätin kokeilla hiilihydraattien vähentämistä. Kirja tuntui kiinnostavalta heti ensiselaamisen jälkeen. Se on selkokielistä asiaa kaltaiselleni tavikselle. Toinen syy oli sen ruotsalaisuus. Se tuntui läheisemmältä kuin esimerkiksi amerikkalaisen Atkinsin opas.
Ruokavallankumous ei siis ole laihdutusopas eikä kokkausopaskaan. Se kertoo vain sen, että miksi vähähiilihydraattinen ruokavalio on hyvä asia. Se taustoittaa ensin miksi nykyiseen tilaan, väestön lihomiseen (myös Ruotsissa), on tultu. Millaiset rahat elintarviketeollisuudessa pyörii. Miksi Becel on saanut lukuisia varoituksia kyseenalaisesta markkinoinnistaan. Ja miksi Japanissa ei ole niin paljoa lihavia ihmisiä, vaikka siellä syödään paljon riisiä.
Teos jakautuu kolmeen osaan: Historiaan, Tulevaisuuteen ja Oppaaseen. Nimet ovat jo aika selventäviä sisällön suhteen. Itseasiassa johdannon ja ensimmäisen luvun voi käydä lukemassa täällä.
En osaa arvioida teoksen luotettavuutta. Minulla ei ole niin laajasti tietoa aiheesta, että osaisin kiistää tai myöntää Eenfeldtin esittämiä faktoja. Teos sisältää kyllä asialliset lähdeviitteet. Tärkeämpää minulle on se, että homma käy järkeen. Ihan puhtaaseen maalaisjärkeen. Tukena sille on nyt myös omat kokemukseni.
Olen noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota nyt kolmisen kuukautta. Muutoksia on tapahtunut paljon. Yksi niistä on laihtuminen (joka jatkuu yhä – ihmeitä tekevä pikadieetti tämä ei ole), mutta se on jäänyt melkein sivuseikaksi. Ajatukset ovat taipuneet siihen malliin, että jatkan tällä tiellä, vaikka laihtuminen loppuisi tykkänään. Isoin asia on se, että minulla on fyysisesti hyvä olla. Bonusta on energisyys ja ihon hyvinvoinnin paraneminen (heippa vaan sekaiho, tervetuloa normaali iho!). Olen alkanut innostua ruoanlaitossa ja Morren koekeittiö onkin nykyään hauska paikka. Suhteeni ruokaan alkaa normalisoitua. Voin syödä potematta syyllisyyttä – ja ähkyä.
Eenfeldtin teksti on sujuvaa. Historiaosuus käy suorastaan viihteestä ja erilaiset tutkijat tuntuvat hyvin eläviltä hahmoilta. Tulevaisuusosiossa ollaan minun makuuni ehkä hitusen kuitenkin julistavan oloisia. Mutta kai se vain kuuluu oppaan kuin oppaan tyylilajiin. Opas-osuus on taas lähinnä luettelointia ja siten hyvin hyödyllistä luettavaa, jos on päätynyt lähteä muutoksen tielle.
Suosittelen teosta aihepiiristä kiinnostuneille. Tämä ei vaadi elintarvikealan tai ravitsemustieteen opintoja.
Kommentit
Lähetä kommentti