Suomennos: Saara Hyyppä
Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 140
Pisteet: 2/5
Mistä minulle: kirjasto
Lukudiplomi-tehtävämme jatkuu ja tällä kertaa oli vuorossa Sylvia Vanden Heeden teos Kettu ja Jänis. Pistin Larin kirjoittamaan oman mielipiteensä kirjasta ennen kuin näpyttelin tätä muuta tekstiä, jotta minun ajatukseni eivät vaikuttaisi pojan mielipiteeseen.
Kovin innostuneelta Lari ei vaikuttanut ja minusta kirja oli suorastaan typerä. Lari antaisi pisteitä kolme, minä yhden, joten keskiarvo on kaksi.
Larin raportti:
Noh tämä kirja: huumorista,kiistelystä......Mikäs Siinä! Onhan tämä kirja hyvä tai OK. Kettu oli ainaki XDkerran se teki näin että Ketulla oli nälkä ja pyysi että tekisitkö ruokaa Mutta Jänis ei tehny koska sillä oli muita kiirellisiä hommiasitten Kettu päätti tehdä ite. Ruuan jälkeen:Kettu teki keittoa.Minkä makuista se oli? Tulos: Jänis maistoi ja se keitto oli tulista.
Kettu ja Jänis kertoo ketusta ja jäniksestä, jotka asuvat yhdessä metsässä. Heidän sukupuoliaan ei mainita, mutta kuvituksen perusteella jänis on ikään kuin vaimo ja kettu mies. Näin ketun ja jäniksen tarinan jonkinlaisena avioliittoallegoriana, sillä tässä puhutaan mm. kotitöiden jakamisesta ja mustasukkaisuuttakin koetaan kun kaupunkilaisorava rouva Plyymi (ainoa hahmo, jonka sukupuoli tuodaan esiin) ilmaantuu sotkemaan kuvioita. Jänis ei pidä Plyymistä, mutta Kettu ja Pöllö (Jäniksen ja Ketun naapuri) hullaantuvat oravarouvaan täysin. Rouva Plyymi paljastuu kuitenkin koppavaksi ja hankalaksi hienostelijaksi, joka on kaiken lisäksi aamuäreää sorttia ja metsään tyytymättömänä palaa takaisin kaupunkin herra Kurren luo. Kettu ja Jänis saavat sitten välinsä kuntoon.
Toinen teema on jonkinlainen adoptio. Pöllö nimittäin löytää munan, jonka omii itselleen. Hautomisen jälkeen munasta kuoriutuu tipu, joka saa nimekseen Piip. Tipusta kasvaa kana (tai kukko, lopputulos jää vähän epäselväksi) ja kana muuttaa jonkin ajan kuluttua pois. Lohduksi hän lähettää myöhemmin postitse Pöllölle uuden munan.
En oikein nähnyt mitään itua tarinakokonaisuudessa. Kokonaisuus kattaa yhden vuoden ja siihen mahtuu kaikenlaista, mutta jäin kuitenkin hämmentyneeksi lopussa. Mikä tämän idea oli? En kaivannut mitään moraalista opetusta tms., mutta olisi kaiketi tarinalla joku idea hyvä olla olemassa. Laria tämä taas ei tuntunut häiritsevän eikä hän ainakaan maininnut mitään avioliitto tai adoptio mielleyhtymiä.
Jonkinlaista kielellistä kikkailua tässä oli myös. Aluksi nimittäin kaikki isot kirjaimet puuttuivat. Mutta kun rouva Plyymi astuu kuvioihin, niin hänen hienostunut puheensa tuo mukanaan isot kirjaimet. Aluksi ne ovat sitten joka sanan alussa, mutta sittemmin oikeissa paikoissa. Rouva Plyymin lähtö ei palauta aiempaa tapaa eikä tavasta puhuta lainkaan. Jäi vähän turhanaikaisen kikkailun maku suuhun.
Kirjaa jollakin tapaa pelastaa kuvitus, joka on Thé Tjong-Khingin käsialaa. Se tuntuu sopivan kirjaan hyvin ja on paikoin hauskakin.
Lukudiplomiin kuuluu myös tehtävä. Tällä kertaa Lari piirsi teokselle uuden kannen:
Kommentit
Lähetä kommentti