Saara Henriksson & Erkka Leppänen (toim.): Huomenna tuulet voimistuvat (2013)

Tämä postaus on luonteeltaan esittelevä! Ei siis arvio!

Helmikuussa kerroin liittyneeni Osuuskumma-kustannuksen jäseneksi. Se olikin rykäisy, sillä samalla minusta tuli hallituksen jäsen, toimitusneuvoston jäsen ja tiedottaja.

Rinta rottingilla esittelenkin nyt täällä ensimmäisen antologian, joka julkaistaan minun Osuuskumma-aikanani. En ole tässä ollut kirjoittajana, toimittajana tai muutenkaan päättämässä tästä mitään. Tämä oli aika pitkälle valmista kamaa kun liityin Osk:an.
Kuten helmikuussa sanoinkin, en tule täällä enää arvostelemaan Osuuskumman julkaisuja, mutta esittelen ne. Täällä esittämäni mielipiteet ovat omiani eivätkä Osuuskumman linjauksia.

Huomenna tuulet voimistuvat on ekoscifiä. En ollut aihepiiristä järin riemuissani. Miellän itseni edelleen hieman scifi-allergikseksi ja "ekoscifi" kuulostaa saarnaamiselta. Ja sitä inhoan yli kaiken.

Antologian virallinen ilmestymispäivä on ensi maanantaina, 22. huhtikuuta, Maan päivänä. (Osallistukaa FB:ssa virtuaalijulkkareihin!) Luin tämän kuitenkin jo aiemmin ja nöyränä nielen ennakkoluuloiset ajatukseni. Osuuskumman taso nousee jatkuvasti ja Huomenna tuulet voimistuvat on siitä jälleen yksi osoitus.

Sisällys:
Esipuhe (Risto Isomäki)
Janne Harju: Niin lähti kaunis päivänsäde
M.G.Soikkeli: Urho ja kettu
Jussi Katajala: Mare Nostrum
Anni Nupponen: Juuret
Samuli Antila: Sadasta tuhanteen
Saara Henriksson: Painovoiman sieppaamat
J. S. Meresmaa: Lintukoto
Christine Thorel: Metsä minun pyhäiseni
Anastasia Lapintie ja Mixu Lauronen: Vilja®
Tarja Sipiläinen: Puuton maa
Risto Isomäki: Luonnon järjestys

Teoksessa on yksitoista novellia. Ja kuten minulle aina usean kirjoittajan novellikokoelmissa käy; joistakin pidän enemmän, joistakin vähemmän. Yllätyksekseni ja vastoin odotuksiani Risto Isomäen (ei-Osuuskummalainen) novelli ei ollutkaan paras. Jotenkin sitä odotti isolta nimeltä, olkoonkin, että se on vähän epäreilua. Ei se toki ollut huonoinkaan, jos sellaisen kokoelmasta haluaa kaivaa.

Ja on se kumma homma, että eräs herra teki sen taas. Se mies on kyllä jonkin sortin nero, tai sitten hänellä on jokin epämääräinen diili kissojen kanssa. Jussi Katajalan Mare Nostrum osui minun makuhermooni täysin. Harkitsen kyllä kahdesti meressä uimista sen jälkeen.
Katajalasta kuullaan vielä taatusti lisää. Lupaan sen. Painakaa nimi mieleen.

Toinen erityisen ihastuttava novelli oli Christine Thorelin Metsä minun pyhäiseni. Siinä metsien palvomista käsitelläänkin ihan uudesta (tai ainakin minulle uudesta) näkökulmasta, joka voisi olla tulevaisuudessa tottakin. Ehkä juuri siksi se kosketti ja jäi mieleen.

Joka tapauksessa Huomenna tuulet voimistuvat -novelliantologia on sellainen, että nyt syön scifi-allergikkopuheeni lopullisesti. Tämä olkoon julkinen lupaus. Antologia ei myöskään saarnaa eikä moralisoi. Se esittää tulevaisuuden näkymiä, joita voi pitää realistisina tai sitten ei. Ihan kuinka kukin lystää. Se antaa ajattelemisen aihetta miellyttävällä tavalla  – lukuunottamatta pientä mustekalatraumaa.

--

Eilisestä Adlibris-jutusta vielä... Asia ei ole juuri edennyt. Saan edelleen massaviestejä. Morren maailman Facebook-sivulla voi seurata vähän reaaliaikaisemmin. Myös Adlibriksen FB-sivulla on kommenttia.