Thor Heyerdahl: Kon-Tiki – lautalla yli Tyynenmeren (1949 / 1951)

Kon-Tiki Ekspedisjonen
Suomennos: Oiva Talvitie
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 274
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos

Thor Heyerdahlin kirjat olivat minulta jo jonkin aikaa unohduksissa, mutta sitten sattumalta bongasin tiedon siitä, että Kon-Tikista on tehty elokuva. Jumankekkulis! Se pisti vipinää kinttuun, sillä kirjahan oli ehdottomasti luettava ennen elokuvan katsomista.
Tosin tutkailu osoitti, että Heyerdahl teki tästä dokumenttielokuvan vuonna 1950 ja se voitti Oscarinkin.

Heyerdahl oli siis norjalainen tutkimusmatkailija. Sellainen wanhan ajan löytöretkeilijä oikein. Hän on todistanut erinnäisiä väittämiään purjehtimalla epämääräisillä lautoilla sinne sun tänne. Tällä kertaa hänen tavoitteenaan on todistaa, että Polynesian asutus on peräisin Etelä-Amerikasta eikä niinkään Aasiasta. Teoriansa hän perusti erinnäisiin kulttuurisiin yksityiskohtiin ja ennen kaikkea tietysti siihen, että muutto on voinut olla mahdollinen balsalautalla purjehtien.

Kon-Tiki kertoo kuuden miehen balsalauttamatkasta Perusta Tuamotun atollialueelle. Lautta on rakennettu siten, miten muinaiset inkat olisivat voineet sen rakentaa 1500 vuotta sitten. Esimerkiksi siis rautanaulat olivat pannassa. Mukana oli radio hätätapauksia ja raportointia varten, sekä nykyaikaista ruokaa. Muuten he pyrkivät matkustamaan täysin inkatyyliin. Matkaa kertyi 8 000 kilometriä. Rohkeimmat arviovat tukkilautan kestävän enintään viikon.

Olen aiemminkin sanonut siitä, että Thor Heyerdahl ei ole kirjailija. Se näkyy tässäkin teoksessa. Esimerkiksi kesti pitkään löytää kohta, jossa Heyerdahl mainitsee purjehdusvuoden. Lokikirjamerkintöjä hän toki siteeraa, mutta ne ovat muodossa "toukokuun 17:s" ilman vuosilukua. Tarkka vuosi oli siis 1947. Heyerdahlin kokonaisuus ei ole siis ihan hallittu. Ja kuten myöhemmissä teoksissaan, tässäkin poukkoillaan lyhyessä ajassa aiheesta toiseen; lentokaloista inkajumaliin ja sitä kautta radiotekniikkaan. Opin tästä kummin jotain ihan uuttakin. Luulin ensin dolfiineja kirjoitusvirheeksi, sitten vanhahtavaksi nimitykseksi delfiineistä, mutta dolfiini onkin ihan oma lajinsa! Kyllä kirjallisuus sivistää...

Kon-Tiki oli kuitenkin jännittävä kirja. Pidän siitä, kuinka seikkailun ohella Heyerdahl kertoo teoriaansa ja sen perusteita. Kuinka Polynesiassa ja Etelä-Amerikassa kasvoi sama lajike, jota ei kuitenkaan tunnettu Aasiassa (bataatti). Kuinka aurinkojumala Kon-Tiki näkyi vielä 1900-luvullakin noilla saarilla. Miksi Pääsiäissaaren kivipatsailla on punainen hattu. Kuinka arki sujui ahtaalla lautalla kuuden miehen kesken. Ra -teoksen kohdalla moitin Heyerdahlia hienoisesta itserakkaudesta. Tässä sitä ei ollut. Pohdimme puoliskoni kanssa (joka minut näihin kirjoihin tutustutti) sen johtuvan mahdollisesti siitä, että Kon-Tikilla matkakumppanit olivat maanmiehiä, kun taas esim. Ra:lla oli paljon enemmän mahdollisuuksia kulttuurisille yhteentörmäyksille. Kiinnostavaa kyllä sekin!

Thor Heyerdahlin teoksista on vielä Fatuhiva ja Malediivien mysteeri lukematta. Niitä ennen luvassa on kuitenkin piakkoin Kon-Tiki -elokuvan arvio!
Suosittelen lämpimästi näitä kirjoja historiasta, kulttuurista ja seikkailuista pitäville ihmisille.