Suomennos: Sari Kumpulainen
Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 353
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: arvostelukappale
Jaahas. Sitä ollaan päästy sitten kymmenenteen Sookie-kirjaan asti. Alkaako puuduttaa? Kyllä ja ei. Tietynlainen toisteisuus alkaa väsyttää, etenkin kun Harrisilla on tapana vähän kertailla aiempia osia. Toisaalta haluan tietysti tietää miten tässä koko jutussa loppujen lopuksi käy.
Sookie toipuu keijusodasta ja suhde Ericin kanssa kukoistaa. Muodonmuuttajien julkisuuteen astuminen aiheuttaa hieman päänvaivaa. Tässä osassa muuten takakansiteksti on todella outo (sen voi lukea tuosta kustantamolinkistä). Se ei ole väärässä, mutta jättää mielestäni pois erittäin keskeisen osan Samaa verta -osasta: nimittäin Ericin luoja, Appius Livius Ocella, tulee kylään uuden lemmikinsä Aleksein kanssa. Tapahtumat kytkeytyvät pitkälti juuri tähän seikkaan.
Samaa verta edustaa tietynlaista välinäytöksellisyyttä. Se oli ihan tervetullutta edellisten osien ryminöintiin nähden. Sookie pohdiskelee paljon suhdettaan Ericiin ja Eric on siinä hilkulla, että alkaako hän käydä liian pehmoksi jopa minun makuuni. Vetistelevä viikinkivampyyri tuntuu pahasti ristiriitaiselta hahmolta aiempaan Ericiin nähden.
Olen määrätietoisesti vältellyt juonipaljastuksia, mutta huhuilta en ole päässyt piiloon. Tämä osa antaa mielestäni aivan hienoisia ennakkoaavistuksia sen suhteen kenet Sookie lopulta valitsee. Minusta se on hyvä, sillä selvästi asiaa aletaan pohjustella ajoissa ja hienovaraisesti.
Yllätys oli se, että tämä oli tähän astisista osista ronskein seksikuvausten suhteen. Muutama kohtaus kuvataan varsin yksityiskohtaisesti suuseksiä myöten, mutta virkistävää on myös orgasmiongelmien käsittely. Ei se aina ole niin helppoa. Etenkin jos toipuu pitkällisestä kidutuksesta ja suurista haavoista. Sookien ongelmien taustat eivät ehkä ihan ole samaistuttavia, mutta minusta on kiva, että myös tätä puolta esitellään.
Ericin luoja, Appius, oli hieman pettymys. Siinä oli hahmo, josta olisi saanut vähän enemmän irti. Aleksei taas sai aikaan hihityksiä. Tässä on taas tuttu hahmo historiasta ja Harris käyttää sitä hyvin hyväkseen.
Seuraavaa osaa sitten taas vain odotellessa. Eric Northman, ryhdistäydy!
The Southern Vampire Mysteries:
Veren voima
Verenjanoa Dallasissa
Kylmäveristen klubi
Veren imussa
Verta sakeampaa
Veren perintö
Pahan veren valtakunta
Veren sitomat
Pedon veri
Samaa verta
Veren muisti (heinäkuu 2013)
Veri kielellä (marraskuu 2013)
En uskaltanut lukea arviotasi kuin silmäillen, koska itse jumitan edelleen tämän sarjan kanssa. Viimeisin lukemani kirja on seitsemäs. Tuli ähky jossain vaiheessa, vaikka periaatteessa sarja jäi koukuttavaan kohtaan.
VastaaPoistaLuulin kylläkin, että tämä sarja päättyi jo (juuh, seuraan tosi hyvin aikaani) siihen kymmenenteen osaan eli siis tähän, mutta ilmeisesti ei.
Ei päättynyt :D Onkohan näitä nyt sitten peräti 13?
PoistaMinua Aleksei ärsytti, mutta en muista yhtään miksi.
VastaaPoistaSe on ihan totta, että sarja alkaa toistaa itseään ja vähän puuduttaakin. Viimeisen osan jälkeen ihan hengästytti, kun tajusin että sarjan tapahtumat eivät vieneetkään sitä perinteistä kirja/vuosi vaan tahti on paljon tiiviimpi.
Sanotaan, ettei Aleksei nyt hahmoista onnistuneinkaan ollut...
Poista