Kommentti ASML:n blogimainonnan ohjeistusluonnokseen

Blogeissa on hiukan kohissut viime aikoina. Yksi syy on myös Asiakkuusmarkkinointiliiton blogimainontaa koskeva ohjeistusluonnos. Myös YLE uutisoi asiasta 11.6.2013.

Kirjabloggaajien FB-ryhmässä tehtiin vastine, jonka allekirjoitti kolmisenkymmentä kirjabloggaajaa. Sen tarkoituksena ei ole sanoa, että kirjabloggaajat olisivat jotenkin erilainen ryhmä, jota tulisi koskea eri säännöt. Tämän tarkoituksena on osoittaa, että blogimaailmassa on niin paljon erilaisia juttutyyppejä, että yhtenäisen käytännön laatiminen on hankalaa. 

Julkaisen tämän vastineen myös tässä ja se on jo lähetetty ASML:lle.

--

Kirjabloggaajien lausunto ASML:n Blogimainonnan ohjeistusluonnokseen

Kirjabloggaajat ovat bloggaajaryhmä, jolla on tekeillä olevaan Blogimainonnan itsesäätelyohjeistoon liittyviä huomioita. Kirjabloggaajat toivovat näiden huomioiden käsittelemistä ohjeistoa luotaessa.

Kirjabloggaajat katsovat, ettei nykyinen ohjeistusluonnos kata kirjablogien keskeistä tekstilajia, kirja-arviota, joten luonnoksen mukaista ohjeistusta ei kirja-arvioita koskien voida soveltaa kirjablogeissa. Myös luonnoksen keskeinen termi "yhteistyö" kaipaa lisämäärittelyä, jotta ohjeistoa voidaan yksiselitteisesti soveltaa kirjablogeissa ottaen huomioon yksityisyydensuojan.

Mitä kirjabloggaajat tekevät?

Kirjabloggaajat kirjoittavat pääasiassa harrastuspohjalta julkisia kirjallisuusarvostelmia ja kirjaesittelyjä sekä muita kirja-alaan ja muihin kulttuuri-ilmiöihin liittyviä kirjoituksia internetissä (tilanne 06/2013). Kirjablogien tavoitteena on jakaa lukukokemuksia ja herättää avointa keskustelua lukemisesta, kirjallisuudesta ja muusta kirjoihin tai kulttuuriin liittyvästä toiminnasta.

Kirjablogissa julkaistava kirja-arvio on taidearvostelmadiskurssiin kuuluva, teoksen vastaanotosta julkisesti kertova kirjoitus, joka perustuu teoskokemukseen.

Kirjallisuutta arvioidaan ja esitellään kirjablogeissa teosesineiden, kirjojen avulla. Kirja toimii kirja-arviossa työvälineenä: ilman paperisia tai sähköisiä kirjoja kirjablogille tyypillistä taideteosten vastaanotosta julkisesti kertovaa taidearvostelmatoimintaa on käytännössä mahdoton ylläpitää.

Arvostelukappaleet arvosteltavina teoksina

Kirja-arvioita varten kirjabloggaajat saavat arvosteltavia teoksia eri tahoilta.

• maksutta kirjastoista
• lahjoina sukulaisilta ja ystäviltä
• kierrätyksen avulla esimerkiksi tuttavapiiristä tai työpaikan, bussiaseman tai kirjaston kierrätyshyllystä
• ostettuina kirjakaupoista, kirppareilta, antikvariaateista, kirjaston poistomyynnistä 
• muin keinoin, esimerkiksi lainaamalla kavereilta tai bookcrossingin avulla.

Kirjabloggaajat voivat saada ilmaisia arvostelukappaleita myös

• pyytämällä kustantamoilta 
• pyytämättä lähetettyinä kustantamoilta
• kaikki kirjablogit eivät vastaanota tarjottuja arvostelukappaleita lainkaan

Kustantamoihin liittyvällä arvostelukappalekäytännöllä on taidearvostelmadiskurssissa pitkät juuret perinteisen median kanssa. Se on etabloitunut tapa, jolla kustantamot ovat toimineet 1800-luvulta lähtien mm. sanomalehtikritiikkojen kanssa.

Huomattavaa on, että kirjallisten teosten arvostelutoimintaa säädellään Tekijänoikeuslaissa Kuluttajansuojalakia laajemmalti (Kuluttajansuojalaki 2. luku 4 § ja Tekijänoikeuslaki 1. luku 1-8 §, 22 § (Sitaattioikeus) ja 25 §, myös luku 4.) Kirjabloggaajat katsovat, että kirja-arvioiden laillinen asema teosarvostelmina on vankka ja eroaa tässä suhteessa kulutushyödykkeisiin liittyvistä tuotearvioista. Tämä ero tulee ottaa huomioon itsesääntelyohjeistoa luodessa.

Kirjabloggaajien itsesääntely arvostelukappaleiden suhteen toimii jo tällä hetkellä erittäin hyvin: useimmissa arvostelukappaleihin perustuvissa kirjablogien kirja-arvioissa on sanallinen merkintä “arvostelukappale” joko tekstinsisäisesti tai tägeissä riippuen siitä, kumpi käytäntö sopii blogin visuaaliseen ja tekstuaaliseen tyyliin. Itsensä arvostelukappalekäytännön suhteen kriitikoihin samastavilla kirjabloggaajilla arvostelukappaleiden vastaanottaminen on mainittu useimmiten kirjabloggaajan esittelyssä Kuluttajavirastolta aiemmin saadun ohjeen mukaisesti.

Kirjabloggaajat arvostavat erityisesti mahdollisuutta sopeuttaa lukijan ja teoksen tuottajan jo lain mukaan tarvitsema informaatio blogin persoonalliseen tyyliin.

Kestitys ei ole yhteistyötä

Kustantamot, kirjastot tai muut kirja-alan toimijat kestittävät pientä osaa kirjabloggaajista satunnaisesti tai systemaattisesti. Tilaisuudet voivat olla yleisluontoisia juhlia tai tiedotustilaisuuksia. Tilaisuuksiin osallistuminen ei velvoita kirjabloggaajaa mihinkään, eikä näin ollen muodosta yhteistyösopimusta.

Kirjabloggaajat saattavat raportoida nauttimastaan kestityksestä, mainita tai arvostella tilaisuudessa jaetun kirjan, tai kiinnostua ja tilata arvostelukappaleen tilaisuudessa esille tuoduista kirjoista. Kirjabloggaajat eivät katso, että heitä voidaan velvoittaa raportoimaan kestityksestä, ellei se johda kirjablogissa realisoituvaan merkintään, esimerkiksi omaehtoiseen tapahtumaraporttiin tai kirjablogissa realisoituvaan maksettuun yhteistyöhön.

Arvostelukappaleet tai kestitys eivät muodosta yhteistyösopimusta 

Kirjabloggaajat katsovat, että tilaisuuksiin osallistuminen tai arvostelukappaleen vastaanottaminen ei muodosta yhteistyösopimusta kirja-alan toimijan ja kirjabloggaajan välille kirja-alan toimijan tai sen tuotteiden markkinoinnista. Kirjabloggaajalla on aina todellinen mahdollisuus olla bloggaamatta saamastaan arvostelukappaleesta, olla tilaamatta arvostelukappaleita tai olla osallistumatta yhteistyöhön kustantamon kanssa kestityksestä huolimatta.

Yhteistyökumppanuus kustantajien ja kirjabloggaajien välillä ei toimi Blogimainonnan ohjeluonnoksessa esitetyllä tavalla. Koska bloggaajan ja yrityksen välillä ei ole kirjallista sopimusta tai velvoitteita, on epäselvää,
a) milloin yhteistyökumppanuus syntyy,
b) kuinka kauan yhteistyökumppanuus kestää,
c) milloin yhteistyökumppanuus on kertaluontoista tai
d) milloin yhteistyökumppanuus on jatkuvaa.

Näin on myös epäselvää, miten yhteistyö tulisi blogiin merkitä yksittäisen kirja-arvion kirjan tiedoissa mainittua kustantajaa lukuunottamatta. Tällainen kustantajan mainitseminen ei kuitenkaan erota yhtä kirja-arviota toisesta, eikä sen avulla pysty erottamaan kirjan lähdettä.

Kirja-arvio ei ole tuotesijoittelua tai mainos

Kirja-arvio ei ole tuotesijoittelua, sillä arvioitu kirja on tekstin keskeinen tekijä. Kirja-arvio ei ole myöskään mainos, vaan taidearvostelma. Arvostelukappaleiden arvostelemisesta tai arvostelujen julkaisemisesta ei kustantamo tai muu taho tyypillisesti maksa bloggaajalle palkkiota. Kirja-arvostelma ei istu tyydyttävästi yhteenkään ASML:n luonnoksessa käsiteltyyn tekstilajikategoriaan. Kirjabloggaajat katsovat, että Blogimainonnan ohjeluonnosta ei voi tällaisenaan soveltaa kirja-arvioihin.

Kirjabloggaajat toivovat ohjeistuksessa määriteltävän, milloin ja miten taidearvostelmadiskurssiin kuuluva teksti voidaan määritellä mainokseksi tai tuotesijoitteluksi.

Mainostava taho

Kirja-arvioiden suhteen mainostava taho ei ole yksiselkoinen. Koska käsiteltävä kirja voi olla peräisin hyvin monesta lähteestä, esim. kustantamolta, kirjastosta tai kirjailijalta itseltään, on epäselvää, miten mainostaja määritellään. On esimerkiksi absurdia ajatella, että vaikkapa kirjastosta lainattua klassikkoteosta käsittelevä blogijuttu on jonkin tahon mainos. Kirja on taideteollinen tuote, mutta sen käsittelyä blogissa ei voi itsestäänselvästi tulkita jonkin tahon mainokseksi.

Sekä kustantamo että kirjailija hyötyvät kirja-arvion perusteella mahdollisesti myös ostetusta, kirjakaupalta yhteistyökumppanuuden merkeissä saadusta tai kirjastosta lainatusta tuotteesta suoraan; välillisesti saattavat rahallisesti hyötyä myös edunvalvontajärjestöt Sanasto ja Kuvasto. Kirjabloggaajat toivovat tarkempaa määrittelyä “mainostaja”-tahosta, jotta luonnosteltua ohjetta voidaan toteuttaa käytännössä.

Arvostelukappaleiden merkintä kirja-arvioihin

Kirjabloggaajat suosittavat, että arvostelukappaleen käyttö merkitään kirja-arvioon joko tekstinsisäisesti, liitetään kirjan tietoihin tai täginä sanalla "arvostelukappale".

Kirjablogien muut tekstityypit

Kirja-arvioiden lisäksi kirjablogien muita tyypillisiä juttutyyppejä ja niiden mahdollisesti yhteistyöksi luokiteltavia muotoja ovat esimerkiksi:

• Kustantamon järjestämää tilaisuutta esittelevä juttu. Tyypillisesti kyseessä on kustantamon tiedotustilaisuus, johon osallistuvat myös perinteisen median toimittajat. Tiedotustilaisuuden sisällöstä kertominen mielletään yleensä normaaliksi toimittajuudeksi, ja lukija yleensä ymmärtää, että tilaisuudesta ei ole voinut ottaa kuvia, ellei ole itse ollut tilaisuuteen kutsuttuna läsnä.
• Blogissa hyödynnettävien tuotteiden saaminen kumppaneilta, esimerkiksi tabletti Elisa Kirjalta.
• Muut mahdolliset kumppanuudet, esimerkiksi Readberry-kirjojen esiin nostaminen tilanteessa, jossa bloggaaja toimii esilukijana ja saa Readberryltä kirjan.
• Blogien ulkopuolella tapahtuva verkostoituminen. Onko tarpeen kertoa esimerkiksi kustantamoiden työntekijöiden tai kirjailijoiden Facebook-kaveruudesta blogissa? Miten tällainen avoimuus suhtautuu yksityisyydensuojaan, jota bloggaaja, kirjailija tai kustantamon työntekijä nauttii?

Kirjabloggaajat jakavat yhteisen huolen piilomainonnasta ja suhtautuvat yhteiseen ohjeistukseen positiivisesti. Kirjabloggaajat toivovat, että tuleva säännöstö ottaa huomioon blogimaailman moninaisuuden niin blogien sisältöjen, ulkoasujen kuin tyylilajienkin suhteen.

Ystävällisin terveisin
(allekirjoitukset)

---

Katsotaan mitä näille säännöksille tapahtuu. En ole sääntöjä vastaan, mutta niiden vain pitäisi olla vähän järkevämmät ja kunnioittaa bloggaajan lisäksi myös lukijaa. Nykyisessä ohjeistuksessahan lukijaa pidetään suorastaan idioottina.

Linkkaan tähän loppuun vielä White Trash Disease -blogin Natan kokoaman Lukijoiden näkökulman. Siinä on mielestäni myös erinomaisia pointteja.