Stephen King: Revolverimies (1982 /2005)

(kirjailijan vuonna 2003 muokkaama laitos ja sen vuoden 2005 suomennos)
The Gunslinger
Suomennos: Kari Salminen
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 244 (pokkari)
Pisteet: 2/5
Mistä minulle: oma ostos

No nyt. Nyt se on tehty. Asia, joka on vaivannut minua pitkään ja ollut suorastaan häpeätahra sielussani. Kuinka muka voisin väittää itseäni Kingin tuotannon faniksi, jos en ole lukenut Musta torni -sarjaa? Sehän on Kingin pääteos. Tarinakudelma, joka kokoaa yhteen koko Kingin universumin. Mieheni virnisteli ja sanoi, että tapaan paljon tuttuja matkan varrella. Se kuulosti kiehtovalta – ja pelottavalta.

Nyt se on joka tapauksessa aloitettu. Revolverimies, Musta torni -sarjan ensimmäinen osa, on luettu – ja huonoksi havaittu. Ei se yllättänyt. Olin aloittanut tätä joskus vuosia, vuosia sitten aiemminkin ja hyytynyt alkumetreillä. Nyt vain päätin jatkaa loppuun. Ohut lirpakehan tämä on Kingin mittapuulla.
Yllätys oli se, että King itse pitää tätä myös huonona. Tässä pieni sitaatti alun esipuheesta:

Kun palasin takaisin ensimmäiseen osaan, jota nyt pitelette käsissänne, kolme ilmiselvää totuutta pisti siitä silmään. Ensimmäinen oli se, että Revolverimiehen on kirjoittanut hyvin nuori mies (Morre huom. King aloitti tämän kirjoittamisen vuonna 1970 ollesssaan 23-vuotias), ja että siinä oli kaikki hyvin nuoren miehen kirjan ongelmat. Toinen oli se, että se sisälsi erittäin monia virheitä ja varaslähtöjä, erityisesti seuraavia osia ajatellen. Kolmas oli se, että Revolverimies ei edes kuulostanut samalta kuin myöhemmät kirjat – se oli rehellisesti sanoen melko vaikealukuinen. Aivan liian usein kuulin pyyteleväni anteeksi sitä ja kertovani ihmisille, että jos he jatkaisivat hellittämättä, he pääsisivät sisään tarinaan, joka löysi todella äänensä osassa Kolme korttia pakasta. (s. 18)

Minulle ovat vakuuttaneet samaa muutkin. Tästä lukemastani versiosta King on siistinyt pahimpia sotkuja (mm. lukuisia adverbeja ja machopullistelua), joten en tiedä kuinka paha se alkuperäinen versio oli. Huh. Tämä oli jo tarpeeksi. En siis pettynyt, vaan olin asianmukaisesti varautunut.

Revolverimies muistuttaa sekavaa ja liian pitkää esinäytöstä. Se on kuitenkin tarpeellinen ja siinä on muutamia erinomaisia kohtauksia. Kokonaisuutena tämä on kuitenkin tosiaan hajanainen, jäsentelemätön ja vaikeaselkoinen. Onneksi tämä on näin lyhyt!

Tässä ollaan jossakin toisessa todellisuudessa. Todellisuus muistuttaa meidän maailmaamme ja ne risteävätkin hiukan. Kummastakin todellisuudesta tihkuu asioita toiseen. Revolverimiehessä Roland, toisen todellisuuden asukki, kohtaa Jaken, joka on ilmeisesti kuoleman kautta päätynyt tästä maailmasta tuonne toiseen todellisuuteen. Rolandilla ei ole hajuakaan mikä on esimerkiksi New York tai resiina, mutta molemmat tuntevat Jeesus-miehen ja Raamatun.

Roland on kiehtova kaveri ja lähdenkin hänen kanssaan reissuun mielelläni. Tämä revolverimies ei ole kovinkaan jalo sankari, mutta ei antisankarikaan. Hän jahtaa mustiin pukeutunutta miestä. Minulla on aavistus siitä kuka se mustapukuinen mies on (tai keneksi mies lopulta tulee), mutta enpä sano vielä mitään.

Minulla on valmiina hyllyssä Kolme korttia pakasta, suomenkielinen Mustan tornin toinen osa. Jos se nappaa, niin loput varmaankin luen englanniksi, koska ne löytyvät kaikki jo kotoa. Tuleepahan välillä treenattua sitäkin.

Musta torni -sarja (The Dark Tower):
Revolverimies (The Gunslinger)
Kolme korttia pakasta (The Drawing of the Three)
Joutomaa (The Waste Lands)
Velho (Wizard and Glass)
Callan sudet (Wolves of the Calla)
Susannan laulu (Song of Susannah)
Musta torni (The Dark Tower)
lisäosa:
Tuulen avain (The Wind Through the Keyhole)

--

Tämä on nyt 15:sta Stephen Kingiä koskeva postaus. Näitä on tulossa vielä ihan sairaasti lisää. Pienenä haaveenani on blogata kaikista Kingin kirjoista (mutta en todella uskalla antaa mitään aikataulua). Niinpä perustan tuonne ylälaitaan Kingille oman sivun ja otan tunnisteen pois tuosta kirjailijalaatikosta.
Ensinnäkin King ansaitsee sen, sillä hänellä on erityisasema sydämessäni ja kirjahyllyssäni. Toisekseen se helpottaa teitäkin. Nyt niitä pienemmällä olevia kirjasinkokoja ei tarvitse niin tihrustaa (haluan kuitenkin, että fonttikoossakin näkyy kirjailijan suosio).

Tähän samaan liittyen ylälaitaan tulee myös ns. Hall of Fame. Sinne siirtyy kirjailijat, joilta olen lukenut yli 10 teosta. Näitä rajoja hätyyttelevät Charlaine Harris, Reijo Mäki ja Kaari Utrio. Sarjakirjailijoilla on pieni etulyöntiasema, mutta toisaalta... Mitäs kirjoittavat niin hyvin!
Ottaisin mielelläni vastaan hyviä suomennosideoita Hall of Fame:lle. En haluaisi käyttää englanninkielistä termiä. "Kunniataulu" kuulostaa tässä yhteydessä vähän pöljältä.

Tunnisteista puheenollen... Mediassa on viime aikoina ollut puhetta blogien mainonnasta ja läpinäkyvyydestä. Olen nyt tehnyt "Mistä kirja?" lootan tuohon oikealle, josta voi tarkastella mistä kirjoja minulle päätyy. Ja kyllä se minustakin on kiva! En ole ehkä oikein käsittänyt, paljonko ostan kirjoja... Suurin osa tosin tulee ostettua divareista.

Olen myös lisännyt tunnisteet Blogistania (koskien näitä äänestyksiä, esim. Blogistanian Finlandia ym.), bloggaus (yleistä höpinää bloggaamisesta) ja inhokkiklise (yhdestä kerrasta raskaaksi). Täydentelen niitä tässä hiljalleen.