Kaikkihan lähti siis Helsingin Sanomien Nyt-liitteen artikkelista ja samassa lehdessä olleesta Sanna Kangasniemen kolumnista. En nyt ruodi kumpaakaan. Kirjavan kammarin Karoliina ja Amman lukuhetken Amma sanoivat niistä jo oleellisen. Kiintoisaa juttua on myös Luutii-blogissa ja Missio kässäri -blogin Dee:kin älähti. Lukaiskaapa myös Sallan lukupäiväkirjan juttu.
Nämä keskustelut ovat ajaneet minut pohtimaan omaa bloggaamistani.
Miksi kirjabloggaan?
Näpytin tässä ensin historiaani, mutta senhän voi lukea esittelystäni. Pidetäänpä nyt vain ajatus siinä, miksi ihmeessä minä bloggaan.
Minusta lukeminen on kivaa. Siinä se syy yksinkertaisimmillaan. Olen harrastanut lukemista (niin että sitä voi sanoa harrastukseksi) noin 10-vuotiaasta asti. Ei kai kukaan harrasta jotakin asiaa vuosia, jos ei siitä jollakin tapaa nauttisi? En harrasta lukemista siksi, etten muuta voi. Enkä siksi, että kokisin sen jollakin tapaa yleväksi taiteen harrastamiseksi ja siten jonkinlaista henkilökohtaista statusarvoani nostavaksi asiaksi.
Luen, koska sitä kautta pääsen mielikuvitukseni kera erilaisiin aikoihin, paikkoihin, maailmoihin ja tunnetiloihin. Jonkinlaista eskapismia siis? Juu kai. Minä nautin siitä tavattomasti. Lukiessani pääsen omaan maailmaani, missä minulla on omaa tilaa. Joku kyökkipsykologi voi miettiä, että miksi teen sellaista. Ehkä siihen löytyykin jokin syy lapsuudestani. Vinkiksi voin antaa tämän Sirpa Kähkösen hienon kolumnin, johon samaistuin todella paljon.
En ole hävennyt lukuharrastustani koskaan. Joskus olen joutunut sitä vähän selittämään ("Siis miten sä voit lukea niin paljon?"), mutta en häpeämään. Lukeminen on ollut ihan cool jo ennen bloggaustakin.
Miksi päädyin kirja-alalle?
Minusta lukeminen on kivaa. Siinä se syy yksinkertaisimillaan. Anteeksi, en kai toista itseäni?
Eikö aika monelle saata harrastuksesta tulla ammatti? Oli minulla joskus vaihtoehtojakin. Olin vähällä päätyä kosmetologiksi. Jos en olisi päässyt lukioon, olisi ollut oppisopimuspaikka. Valitsin lukion. Seuraan nykyisin jonkin verran kosmetiikkablogeja. Olen surkea meikkaaja eikä minulla ole taiteellista silmää lainkaan.
Opiskelin vuoden verran lähihoitajaksi. Olin töissäkin esim. päiväkodeissa ja vanhainkodeissa. Ei minusta ole siihen. Lähihoitajat tekevät hienoa työtä, mutta minusta se ei ollut kivaa. En nauttinut siitä. Olin itsekäs ja mukavuudenhaluinen ja haluan tehdä sitä mistä nautin.
Bloggaajan etiikka
No tässäpä nyt sitten aihe, joka meikänkin sai nyt näpyttämään koko roskaa! Ensiksi haluan linkittää White Trash Disease -blogin jutun. Noin!
Bloggaajille (koskee myös kirjablogeja) ollaan luomassa säännöstöä. Pidän sitä hyvänä asiana ja tietenkin aion noudattaa sääntöjä parhaani mukaan. En siis puutu nyt niihin sen tarkemmin.
Luutii-blogin jutun kommenteissa ja muuallakin on esitetty vaatimuksia kuinka kirjabloggaajan pitäisi tai ei pitäisi sitä sun tätä. Pitäisi kirjoittaa myös vanhemmista kirjoista, pitäisi kirjoittaa runoudesta, pitäisi kirjoittaa vähälevikkisistä julkaisuista, ei pitäisi ottaa vastaan arvostelukappaleita. Perusteluina käytetään bloggaajien mainosarvoa. Koska osa meistä on (muistutan nyt tässä yhteydessä taas kerran, että meitä on niiiiiiin monenlaisia että huh hah hei ja tequilaa pullo!) kytköksissä kustantamoihin, asettaa se myös meille velvoitteita.
Paskanmarjat. Anteeksi vain. Olen itsekäs ja suorasanainen nyt. Bloggaaminen on minulle harrastus. Se tarkoittaa sitä, etten saa tästä palkkaa. Blogger ei maksa minulle. Kustantamot eivät maksa minulle. Elisa Kirja ei maksa minulle. Elisa Kirja on tosin siinä poikkeus, että heiltä sain täppärin ja sitä vastaan lupasin tietyn määrän bloggauksia. Siitä lisää tässä. Se on ainoa taho, jonka kanssa olen mitään sopimuksia tehnyt.
En tietenkään kiistä ajatusta siitä, etteikö kirjablogit vaikuttaisi johonkin. Tottakai. Jokaisen meidän pienikin teko vaikuttaa kaikenlaisiin asioihin.
Kysymys kuuluukin, että milloin pitäisi pistää oma etu sivuun ja ajatella asiaa laajemmalta näkökulmalta. Ja siinä tulee minun kohdallani tässä nimenomaisessa asiassa raha kysymykseen. Voin lukea jotakin (ja sitten blogata), joka ei itseäni niin kiinnosta rahallista korvausta vastaan. Ei kannata innostua, sillä hintani tämän kanssa olisi aika korkea. Jos lähtisin myymään itseäni ja blogiani, kokisin pettäväni myös itseni. Haluan pitää Morren maailman harrastuksena. Elisa Kirjan kanssa tein sopimuksen, koska se ei velvoita minua lukemaan jotakin epäkiinnostavaa ja halusin lukulaitteen, jolla lukea muitakin kuin Amazonin kirjoja ja ilmaisia klassikoita.
Käyn kustantamoiden tilaisuuksissa mahdollisuuksieni mukaan. On siellä toimittajiakin. Montako kertaa on Hesarista luettu juttua, kuinka kivaa oli kustantamo X:n kekkereissä ja mitä kirjoja annettiin mukaan? Hiljaista taitaa olla. Blogeissa tämä on avoimempaa. En itse kirjoita niistä, koska en osaa ja haluan pitää pääpainon kirja-arvosteluissa. Merkkaan kuitenkin mikä kirja on arvostelukappale ja mikä on muualta tullut.
Arvostelukappaleet eivät ole kaksinen rahaetu. Uutuuksia saa ilmaiseksi kirjastoista ja kirjojen jälleenmyyntiarvo on olematon. Blogata voi ilman arvostelukappaleitakin.
Mikä minua kiinnostaa?
Näihin ulkopuolelta tuleviin vaatimuksiin liitetään siis usein vähälevikkiset kirjat. Sellaisiksi laskettaneen ainakin omakustanteet ja runous, mutta muuten en oikein tiedä, mikä olisi vähälevikkistä.
Maaria Pääjärvi muistuttaa Luutii-blogin kommenteissa, että osa kriitikon työtä on etsiä niitä "kiinnostavia tapauksia". Kustantajat eivät lähettele suosituksia ja kirjapaketteja. Ymmärrän. Enkä kiistä.
Avainsana on "työ". Edelleenkin tämä on minulle harrastus eikä työ. En yksinkertaisesti halua uhrata kovinkaan paljoa aikaani siihen, että etsisin itseäni kiinnostavia tapauksia. Käytän sen ajan mieluummin lukemiseen ja kirjabloggailuun.
Koko "blogiurani" aikana minulle on tarjottu kuutta omakustannetta. Kolmesta olen kirjoittanut, yksi odottaa vuoroaan ja kaksi olen hylännyt ei-kiinnostavina. (Väitin Luutii-blogin kommenteissa, että viittä tarjottu ja kahdesta kirjoittanut, mutta unohdin yhden.)
Pääjärvi kommenteissaan sanoi:
Hanna – vaatimus kirjoittaa monipuolisesti ei koskaan osu vain yhteen ihmiseen. Sinä kirjoitat paljon spefistä, myös ja etenkin pienkustannuspuolelta jai lman sinun blogiasi en tietäisi tuosta kirjallisuudenhaarasta senkään vertaa kuin nyt tiedän.
Minä kiitän tästä. On aina iloista, kun koen itselleni rakkaan genren (spefin) kiirineen muidenkin korviin.
En levitä spefitietoutta silkkaa jalouttani. Ehei... Syyni ovat paljon itsekkäämmät. Minä tykkään spefistä! Luen niitä siksi, että nautin kaikenlaisesta kummasta. Siksi liityin Osuuskummaankin. Ja siksi varmaan pienkustanteet tässä näkyvätkin korostuneina; muut julkaisevat spefiä niin vähän.
Minulla on siis lempigenrejä. Kiinnostuksen kohteeni näkynevät siis tunnistepilvessä oikealla. Pidän historiallisista romaaneista, spefistä, kauhusta ja romantiikasta (tietyin varauksin). Kiinnostun jos kirjassa viitataan satuihin tai muuhun kansanperinteeseen. Musiikkimaailma kiinnostaa myös tietyin varauksin. Olen suopeampi metalli- ja rock -musiikkia koskeville jutuille, kuin jazzille ja rap-musiikille. Tämä pohjautuu ihan henkilökohtaiseen musiikkimakuun.
Lopuksi
Lopuksi olisin halunnut keksiä paremman väliotsikon ja kirjoittaa lyhyemmin, mutta kun pääsi purskahtamaan. En tiedä toinko edes keskusteluun mitään uutta, mutta tässä näkyy syy miksi kirjoitan: olo helpottaa.
Olen ärtynyt vaikka minua ei henkilökohtaisesti ole syytetty mistään tai esitetty vaatimuksia. Ärryn, kun kirjabloggaajista esitetään outoja väitteitä ja unohdetaan kirjablogien monimuotoisuus. Ärryn, kun kirjablogeja arvostelevat ne, jotka eivät juurikaan kirjablogeja seuraa.
En ärry siitä, että halutaan herättää keskustelua. Höpsis! Mutta lähestymistapa on a ja o. Vastaan mieluusti kysymyksiin enkä pahastu niistä. "Ovatko kirjablogit...? Pitäisikö kirjablogien...?" ym. ovat paljon hedelmällisempiä lähestymistapoja kuin yhtenäistävät väitteet: "Kirjablogeissa kirjoitetaan aina vaan samoista uutuuksista!". Kohtelias lähestyminen ei ole nöyristelyä tai päänsilittelyä – se on vain käytöstapojen muistamista.
Vinkkaan, että kirjablogin perustaminen on helppoa. Lukuisia ilmaisia palvelimia löytyy paljon ja kirjoja maailma on pullollaan. Siitä se lähtee! En koe uusia/muita kirjablogeja kilpailijoiksi, vaan uusiksi kiinnostaviksi kollegoiksi. Siitä vain luomaan juuri sellaista kirjablogia kuin sinä haluat!
Kommentit
Lähetä kommentti