Annukka Salama: Piraijakuiskaaja (2013)

Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 280 (e-kirja)
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: Elisa Kirja*

Annukka Salaman Faunoidi-sarja on ehättänyt jo toiseen osaansa. Käärmeenlumooja lähti kohdallani syvältä puolustusasemista, mutta Piraijakuiskaajan kohdalla olikin jo toisin. Eikä minun tarvinnut siltikään pettyä.
Ja jälleen sarjavaroitus; jos et ole lukenut edellistä osaa, niin ei muuta kuin kirjan kimppuun ja vasta sitten tätä bloggausta lukemaan.

Tarina jatkuu noin suurinpiirtein siitä mihin Käärmeenlumooja jäi. Unna sai selville, että hänet on adoptoitu. Siispä nyt on selvitettävä ketkä Unnan oikeat vanhemmat ovat – eli miksi hän on todennäköisesti maailman ainoa faunoidinaaras.
Sitä varten on lähdettävä ihan Kaliforniaan asti ja miksikäs ei, kun kerran Joonen bändikuviotkin vetävät siihen suuntaan.
Samalla reissulla törmätään Nemoon ja Edeniin, surffaaviin sisaruksiin, jotka aiheuttavat ihan oman hulinansa tutussa faunoidijengissä.

Annukka Salaman selviä vahvuuksia ovat huumori, rento ja luonteva dialogi, ja hyvät henkilöhahmot. Tällä yhdistelmällähän päästään jo himputin pitkälle ja Piraijakuiskaajaa olikin ilo lukea. Kyllä tuli nauraa rätkätettyä muutaman kerran ja ihailen kovasti sitä, kuinka hyvin Salama hyödyntää hahmojensa voimaeläimiä myös huumoritasolla. Ei pitäisi olla yllätys, että Joone osaa keittää parhaan aamupuuron!
Huumori on kuitenkin kaksiteräinen miekka, mutta Salaman tasapaino on kuin oravan – se ei petä. Faunoidi-sarja ei ole vitsikirjojen kokoelma. Tämä ei ole parodiaa eikä hommaa vedetä ihan läskiksi. Allekirjoittanut tarvitsi lopussa nenäliinoja myös surunkyyneleitä varten...

Muutama epäloogisuus jäi kuitenkin häiritsemään sen verran, että ihan täyteen viiteen pisteeseen ei Piraijakuiskaaja yltänyt. Saatan olla toki hätäinen ja selvyyttä tulee seuraavissa osissa, mutta tässä vaiheessa ainakin ne vain tosiaan ovat häiritseviä. Lisäksi saatan ottaa joitakin juttuja turhan vakavasti. Puoliskonikin joskus irvailee, että ajattelen lukiessani liikaa.
Unna on siis adoptoitu ja hänen voimaeläimensä on orava. Tuntuukin siis vähän turhan erikoiselta sattumalta, että adoptoivan perheen (muut jäsenet taviksia) sukunimi on Oravainen.
Rufuksen voimaeläin on lohikäärme. Hänen ainoa heikkoutensa on kylmyydelle altistuminen. Hän on ainoa lajiaan, joten suvunjatkamisen kannalta lienee erityisen tärkeää pysyä hengissä. Miksi ihmeessä kylmyyden hengenvaaralliseksi kokeva lohikäärme asettuu asumaan Suomeen?
Oudolta tuntui myös se, että lukiolainen erotetaan koulusta kahdeksi viikoksi opettajan kanssa käydyn suukovun vuoksi. Ja Unnan vanhemmat reagoivat tähän: "Ehkä on ihan hyvä, että menet sinne Yhdysvaltoihin hetkeksi. Me tarvitaan isän kanssa tauko näiltä sun tempauksiltasi." Että mitä?
Jutut ovat toki pieniä yksityiskohtia, mutta joskus sellaiset jäävät kaivelemaan suhteettoman paljon.

Erityiskiitosta haluan antaa siitä, että faunoidieläinten kirjo on jo nyt aika monenkirjava. Lohikäärme on oikeastaan ainoa perinteinen sankari-/fantasiatarinoiden eläin, mutta muuten mikä hyvänsä eläin saattaa tulla vastaan. Eräs henkilö Piraijakuiskaajassa on osteri! Siis ihan oikeasti. Osteri!! Joten jatkossakin on syytä varautua ihan mihin vain...

Piraijakuiskaajan sympatiapisteet veti kotiin tällä kertaa Ronni, jonka hahmo avautui enemmän. Joone oli edelleen yhtä ihana ja Vikke yhtä rasittava. Saakohan Salama ikinä kesytettyä sitä orhia? Kieltämättä Viken pöljäilyt naurattivat kaikkein eniten. Ehkä minulla on kyseenalainen huumorintaju.
Rufuksesta on kehkeytymässä ylisuojeleva macho. Sopii lajityyppiin (tarkoitan sekä kirjagenreä että Rufuksen voimaeläintä), mutta uhkasi käydä rasittavaksi. Unna seivaa onneksi tilanteen hyvin. Edenistä ja Nemosta toivottavasti kuullaan vielä lisää.

Noiden jupisemieni epäloogisuuksien vuoksi Piraijakuiskaajan pistesaalis uhkasi jäädä ensin kolmeen, mutta loppuratkaisu oli niin hieno, että neljä paukahti kuitenkin. Ensinnäkin Unnan taustat olivat odottamattomat ja suorastaan nerokkaat. Pidin ideasta aivan valtavasti.
Ja se tunnepuoli! Sydän oli särkyä ja kehoitan tosiaan vähänkin herkistymiseen taipuvaisia varustautumaan nenäliinoin.
Salama jätti tähän melkoisen lopun, joten seuraavan osan odottaminen käy hyvin, hyvin pitkäksi. Ihanan kamalaa!

Piraijakuiskaajan on lukenut myös Kujerruksia-blogin Linnea.

Faunoidi-sarja:
Käärmeenlumooja
Piraijakuiskaaja

*e-kirja osana yhteistyötä Elisa Kirjan ja sahkoinenkirja.fi -sivun kanssa