Anu Holopainen: Welman tytöt (2003)

Kustantamo: Karisto
Sivumäärä: 259
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: kirjasto

Kotimaiseen fantasiaan tutustumiseni jatkuu ja tällä kertaa vuoroon pääsi Anu Holopaisen Syysmaa-sarjan ensimmäinen osa Welman tytöt. Olen lukenut kehuja tästä sarjasta ainakin Booking it some more -blogista, mutta en osannut kuvitella tätä näin voimakkaasti tunteisiini vaikuttavaksi.

Welman tytöt kertoo Adairasta, jota ollaan naittamassa ällöttävälle Samakille. Syysmaan lakien mukaan Adairan isällä on tähän oikeus eikä nuorella naisenalulla näytä olevan muuta vaihtoehtoa kuin alistua kohtaloonsa. Mihin hän muka pakenisi? Millä eläisi? Matkalla Samakin, tuon rikkaan ja vaikutusvaltaisen miehen, kartanolle Adaira ryöstetään. Ryöstön takana on joukko kapinallisia ja Adaira pelastuu karulta kohtalolta. Mutta entäs pikkusisko Nenea...

Kirjan takakannessa sanotaan, että "Mahtava uusi fantasiasarja varttuneille nuorille!". Ehkä Holopainen onkin ollut kotimaisessa fantasiakirjallisuudessa jonkinlaisen young adult -luokittelun edelläkävijä? Sillä sellaiseksi minä tämän koin. En tiedä millainen menestys tämä oli ilmestyessään, mutta tämä on taatusti tervehenkistä luettavaa vieläkin ihan jokaiselle nuorelle naiselle.

Welman tytöt on vahvasti kärjistävä kirja, sillä Syysmaassa eletään melkoista sortovaihetta. Tiukan patriarkaalisessa yhteiskunnassa naisia sorretaan ja he ovat käytännössä alistettuina nyrkin ja hellan väliin. Naisen tehtävänä on pitää huolta kodista, synnyttää lapsia ja huolehtia miehensä tarpeista. Tytöt kasvatetaan tähän jo pienestä pitäen ja esimerkiksi Adairan äiti on vihainen kapinoivalle, opiskelunhaluiselle tyttärelleen, kun tämä tahtoo laistaa velvollisuuksistaan.
En yleensä pidä tällaisesta vastakkainasettelusta, mutta Holopainen tekee tämän taidolla. Voimakas kärjistäminen sopii etenkin kirjan alkuun, sillä se heijastaa vahvasti Adairan, 17-vuotiaan naisenalun, kokemuksia. Mutta hiljalleen värien arkku rakoilee ja jatko-osat tuntuvat lupaavan, että Syysmaassakin on mustan ja valkoisen lisäksi harmaan eri sävyjä.

Kirjoitin kesken lukuprosessini Morren maailman FB-seinälle näin:

Voi jukra! Tiedättekö sen tunteen, kun kirjaa lukiessa tuntisi palaavansa kotiin? Kyseessä on kuitenkin kirja, jota ei ole lukenut aiemmin.
Minä luen nyt sellaista. Taannun aivan tiettyyn teini-ikään. Siihen, kun ei ole vielä nainen muttei enää tyttökään. Olo on kodikas, suloinen ja lämmin. Silti aivan aavistuksen jännittynyt, kun ei tiedä mitä odottaa.
Toivon, että olisin saanut lukea tämän joskus silloin. Ja toivon, ettei se ole myöhäistä nyt. Kirja, jonka jokaisen nuoren naisenalun tulisi lukea.

Welman tytöt oli yllättävän tunnepitoinen kirja. En keksi tähän nyt muuta sanaa kuin voimaannuttava, vaikka en ko. sanasta pidäkään. Koin tämän erityisen vahvasti nimenomaan naiskirjaksi, suorastaan feministiseksi. Welman tytöt on julistus sille, että naisellakin on oikeuksia (joka ei tarkoita miehen oikeuksien polkemista, vaikka joskus niin halutaan feminismi tulkitakin).

Tässä asetetaan Adaira hienosti pohtimaan myös muita moraalikysymyksiä. Welman tytöt elävät hiukan Robin Hoodin ja Kolmen iloisen rosvon hengessä. Saako varastaa? Omaan tarpeeseen? Entä muiden tarpeeseen? Missä raja menee? Milloin saa vahingoittaa tai jopa tappaa?

Pidin valtavasti myös siitä, kuinka Holopainen toi mukaan luonnonuskonnot puineen. Syysmaa näyttäytyi kiinnostavana maailmana, vaikkei sivutilaa tuhlatakaan pitkille historiaselotuksille. Adairan opiskelu antaa hyvän väylän valoittaa tämän maan taustoja, joissa puihin nojaavalla uskonnolla on vahva osuus.

Olisin tietysti kaivannut vielä lisää tietoa ja vähän hahmojen syventämistäkin, mutta nuortenkirjalle tyypilliseen tapaan tämä oli varsin toimintapainotteinen teos.

Haluan ehdottomasti jatkaa sarjan parissa. Oikeastaan ihastuin tähän niin paljon, että jos joku tahtoo myydä sopuhintaan koko sarjan (osat 1-6), niin saa ottaa yhteyttä morre@laiskiainen.org

Syysmaa-sarja:

Welman tytöt

Sisarpuut

Viinikauppias

Yölaakso

Varjoja

Matkalaiset