Irma Hirsjärvi: Faniuden siirtymiä – suomalaisen science fiction -fandomin verkostot (2009)

Kustantamo: Nykykulttuurin tutkimuskeskus / Jyväskylän yliopisto
Sivumäärä: 361
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: ilmaiskappale (työväline)

Irma Hirsjärvi on minulle tuttu ja jo suorastaan ystävä Suomen Tieteiskirjoittajat ry:n toiminnan kautta. Muistan kuitenkin jo gradua aloittaessani törmänneeni tähän teokseen ja ilolla otin sen vastaan kun sitä minulle tarjottiin. Tämä kun on tarpeen myös erästä toista projektiani varten, jota raotan lisää syksymällä...

Faniuden siirtymiä on siis Hirsjärven väitöskirjatutkimus suomalaisesta science fiction -fandomista, faniverkostosta, ja sen syntymisestä. Se raottaa samalla myös koko sf-kulttuurin (painottuen hienoisesti kirjallisuuteen) rantautumisesta Suomeen.

Teos on hurjan mielenkiintoinen! Joskin ymmärrän sen, että jos sf-kulttuuri ei kiinnosta, niin sitten tällä ei ole paljoakaan annettavaa. Hirsjärvi käsittelee jonkun verran fanitutkimusta yleisemminkin, mutta jos on kiinnostunut vain siitä, niin parempiakin opuksia löytyy. Hauskinta tätä on lukea fandomiin kuuluvana – tai oikeastaan vasta lähiaikoina sen löytäneenä – ihmisenä.

Fandomia ja faniutta Hirsjärvi käsittelee monesta näkökulmasta. Löytyy historiaa, sukupuolta, paikallisuutta, pohdintaa kulttisuhteista, erilaisien makujen pohdintaa, sukupolvieroja... Eniten ihailin sitä, kuinka hyvin Hirsjärvi toi esiin oman asemansa ja suhteensa fandomiin, ja kuinka hän silti pystyy tekemään asiallista tutkimusta. Se kaikki oli hyvin avointa, niin kuin pitääkin.

Faniuden siirtymiä sisälsi monta kiinnostavaa anekdoottiakin kautta historian. Kiinnostavin ja jännittävin oli nk. Tiptree-tapaus:

Pitkään jatkunut kiista siitä, onko "nainen" kykenevä kirjoittamaan tieteiskirjallisuutta, kulminoitui arvostettuun tieteiskirjailijaan, James Tiptree Jr:ään – tai oikeastaan hänen teksteihinsä. Hänen ensimmäinen novellinsa julkaistiin vuonna 1968, vuonna 1973 ilmestyi hänen novellikokoelmansa Ten Thousand Lightyears from Home ja vuonna 1978 ensimmäinen romaani Up the Walls of the World (suom. nimellä Hävittäjä 1989). Hän oli yksi niistä kiitetyistä ja palkituista kirjailijoista, joiden erinomaisia tarinoita pidettiin tuohon aikaan esimerkkinä todellisista tieteistarinoista, sellaisista, joita naiset eivät yksinkertaisesti osaisi kirjoittaa. Vuonna 1977, samana vuonna jolloin Tiptree oli voittanut arvostetun Nebula-palkinnon teoksellaan Screwfly Solution, paljastui että kyseinen kirjailija olikin nimimerkin taakse kätkeytynyt kuvataiteilijan statuksen ja armeijauran omaava nainen, Alice Bradley Sheldon.
(s. 206)

Hähhää!! Kyseinen anekdootti liittyi siis siihen, miten sukupuoli vaikuttaa suomalaisessa sf-fandomissa. Hirsjärven haastattelemat henkilöt eivät olleet oikein kiinnittäneet asiaan huomiota ja vasta haastatteluja purkaessaan Hirsjärvi kertoo havahtuneensa siihen, ettei ollut tullut kysyneeksi koko asiaa. Mistä se kertoo?
Aiheesta oli juttua Finnconissakin ja harmikseni minun piti rientää muihin tehtäviin kesken paneelikeskustelun. Sen verran on kuitenkin omalta kohdalta sanottava, etten ole kokenut minkäänlaista syrjintää suomalaisessa fandomissa mistään syystä. Naisten asemasta on ollut kiivastakin keskustelua 1980-1990 -lukujen taitteessa, mutta sen jälkeen aseman on koettu olevan varsin tasa-arvoinen.
Omakohtaisena kokemuksena on vielä sanottava sekin, että olo näissä piireissä pyöriessä on poikkeuksellisen sukupuoleton. Hyvällä tavalla siis. Sukupuolta ei tarvitse peittää tai korostaa. Se vain ei kiinnosta ketään. Ajatukseni ja tekstini ovat ne seikat, jotka kiinnostavat ja joilla on merkitystä. Näin olen kokenut.

Huomaan, että olen viime aikoina lukenut vähemmän tutkimuskirjallisuutta. Tai sitten aivoni olivat vain kesälomalla. Teksti tuntui paikoin raskaalta lukuisine vittaussulkuineen ja vuosilukuineen. Sellaisiahan näiden tietysti kuuluu ollakin. Tämä ei ole sieltä populaarimmasta päästä.

Lähes 40 sivuinen lähdeluettelo oli varsinainen aarrearkku, jonka äärelle tulen palaamaan vielä varmasti usein. Alustavasti näyttää siltä, että minun on hamstrattava ja lainattava Portti-lehtiä...

Suosittelen tätä siis kaikille scifin ystäville. Etenkin niille, jotka miettivät vielä sitä, uskaltaako vaikkapa Finnconiin lähteä. En tiedä olenko jäävi sanomaan, mutta suomalainen sf-fandom on jotakin aivan poikkeuksellisen hienoa. Yhteisöllisyys on vahvaa, muttei sitovaa tai tukahduttavaa. Sinne saa tulla sellaisena kuin on.