Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa (2005 / 2008)

The Brooklyn Follies
Suomennos: Erkki Jukarainen
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 363
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: lainattu appivanhemmilta

Muistatteko muinaisen So American -haasteleen? Hyvä, niin minäkin! En ole unohtanut sitä vaikka se onkin ollut hiljaisena ja tämäkin kirja roikkunut yöpöydälläni ainakin puoli vuotta. Onneksi appivanhempani eivät sakota.
Joka tapauksessa So American -haasteeseeni kuului lukea jotakin Paul Austerilta. Herran nimi on toki tuttu, mutta tämä oli ensimmäinen teos häneltä, mihin tulin tutustuneeksi, koska se sattui nököttämään anoppilan kirjahyllyssä juuri oikeaan aikaan.

Myönnän heti alkuun, että suhtauduin (ja suhtaudun vähän yhä) Paul Austeriin ennakkoluuloisesti, koska en juurikaan pitänyt hänen vaimonsa Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin -teoksesta. On typerää suhtautua johonkuhun kirjailijaan hänen puolisonsa kautta, mutta en vain mahda sille mitään. Ehkä asiaan vaikuttaa sekin, että he kirjoittavat hiukan samantyyppistä proosaa. Odotin, että tässä olisi vähän samanlaista snobailua ja elitismihenkeä kuin Kaikki mitä rakastin -romaanissa. Enkä ollut ihan väärässä – ainakaan omaan ärsytyskynnykseeni nähden.

Sattumuksia Brooklynissa kertoo Nathanista, entisestä henkivakutuusmyyjästä ja toipuvasta syöpäpotilaasta, ja Tomista, hänen sisarenpojastaan. He ovat molemmat päätyneet asumaan New Yorkin Brooklyniin ja sattumalta törmäävät divarissa vuosien jälkeen. Siitä seuraa monia muitakin sattumuksia, kuten se, että Tomin oven takana on yhtenä aamuna noin 9-vuotias tyttö, joka kieltäytyy puhumasta. Oman vinkeän lisänsä tuo Tomin työnantaja Harry, ristiriitainen homo, jolla on värikäs menneisyys.

Kokonaisuutena Sattumuksia Brooklynista toi mieleeni enemmän John Irvingin kirjat (ne kaikki kaksi, jotka olen lukenut) kuin Austerin vaimon. Tämä on vain sellainen kevyempi versio Irvingin kirjoissa olevista toilailuista ja sattumuksista, eikä ihan niin hervoton ja paikoin suorastaan absurdi. Joten jos Irvingin kirjoittamat sekoilut ovat vähän liikaa, niin kokeile tätä!

Mutta täytyy sanoa, että tässä oli vähän samanlaista älykkään romaanin pyrkimystä kuin Kaikki mitä rakastin -romaanissakin oli. Siinä snobailtiin vähän taiteesta, tässä kirjallisuudesta. Tomin kirjallisuusopinnot ja divarityöskentely antoivat siihen hyvät puitteet. Niinpä eniten puudutti kokonaisuuden kannalta tarpeettomat kirjallisuuspohdinnat. Äkkiseltään luulisi, että juuri siksi olisin nimenomaan rakastanut tätä kirjaa (tässä puhutaan jonkin verran Edgar Allan Poestakin!), mutta ei. Se vain ärsytti. Ehkä juuri siksi, että tuntui siltä että kirjailija on valinnut Tomin statuksen vain päästäkseen viljelemään näitä juttuja. Se ei siis tuntunut aidolta.

Ainakin yhden pisteen tämä tienasi loistavalla suomennoksellaan. Kiitos Erkki Jukaraiselle siis. En tiedä onko Nathanin käyttämä kieli alunperin niin värikästä kuin se on, mutta Jukarainen on kyllä onnistunut loihtimaan Nathanin aivan loistavaksi kertojaksi. Kikattelin ääneen esimerkiksi "ehtooelämän paneskeluille" ja "kyrpiäiselle" (ehkä se kertoo myös sivistymättömästä huumorintajustakin?). Hauskat sanat!

Sattumuksia Brooklynissa oli ihan hauska, paikoin turhan hidastempoinen ja snobaileva, hienoisesti liian imelä loppua kohden (varsinkin kaksi viimeistä kappaletta vaikuttivat todella halvoilta äitelyys-happy-end -kikkailulta) ja loistavasti suomennettu. Kokonaisuus ylsi OK-tasolle.

Sattumuksia Brooklynissa on luettu myös: Maailman ääreen, Lukemisen ilo ja Jäljen ääni -blogeissa.