Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike (2012)

Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 130
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: oma ostos

Kaikkihan Mielensäpahoittajan muistavat. Oli se semmoinen hitti, että oksat pois! Oikeastaan juuri siksi vetkuttelin tämän kanssa näinkin kauan. Tuli vähän ähky, joten ajattelin että pieni etäisyyden ottaminen voisi parantaa lukukokemusta.

Ei se tainnut oikein auttaa. Eihän tämä nyt missään nimessä huono ollut ja aivan loistavia lohkaisuja tästäkin löytyi, mutta ei tämä sellainen isku nauruhermoon ollut kuin se ensimmäinen oli. Ei vain enää jaksanut.

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike keskittyy teemoiltaan tietysti ruokaan. Mielensäpahoittajan vaimo on hoitokodissa eikä näillä näkymin kotiudu enää koskaan. Mielensäpahoittaja on aikanaan tehnyt emäntänsä kanssa sopimuksen, että emäntä hoitaa sisähommat ja isäntä ulkohommat. Ja nyt onkin sormi suussa, kun huoltojoukon toinen osapuoli on poissa pelistä. Ei auta kuin opetella.

Ruokakirjoissa pitäisi olla hyviä ohjeita ja huonoja kuvia. Nyt on niin koreat kuvat, ettei kukaan saa omista keitoksistaan vastaavaa. Kyllä iskee ihmiseen masennus ja häpeä, kun ei taikina kohoa ja kerma juoksettuu.
(s. 18)

Bingo!!

Entisestä on tullut etnistä ja Mielensäpahoittajan kokkailuja on hauska seurata. Vähän kantaaottavuuttakin tästä löytyy. Yksin asuvaa kun toisaalta halutaan holhota, mutta ei toisaalta haluta antaa seuraa, vaan hoitotoimenpiteet tehdään liukuhihnatyyliin.

On kuitenkin hiukan yllättävääkin, kuinka kohderyhmältään ikävapaita Mielensäpahoittaja-kirjat ovat. Kyröllä on taito tehdä päähenkilöstään sellainen, joka ei ylenkatso tätä sukupolvea. Tai ainakaan minulle ei tullut sellaista oloa, että vain vanhempi sukupolvi olisi Mielensäpahoittajan mielestä sitä hyvää ja parasta vuosikertaa ja nuoremmat syöksevät vain ihmiskunnan tuhoon. Sellainen kärjistäminen lähinnä ärsyttää ja on hyödytöntä. Puolensa on kaikissa ja Mielensäpahoittaja on avoimesti myös ulkomaalaisiin ja muiden maiden kulttuureihin suhtautuva henkilö. Loistavaa!

Huumori on kyllä vaikea laji. Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike jätti kuitenkin aavistuksen venytetyn vitsin maun. Lukumaratonkirjaksi se sopi hyvin välikeventäjäksi, mutta ei tämä muuten niin vaikuttanut. Hyllyssä odottaa vielä samaan sarjaan kuuluva Miniä, jonka näillä näkymin voisin lukaista vuonna 2016.

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike muissa kirjablogeissa: Villasukka kirjahyllyssä, Lukutoukan kirjablogi, Mari A:n kirjablogi, Nenä kirjassa, Amman lukuhetki, Kirsin kirjanurkka, Kirjainten virrassa ja Luettua.