Sivumäärä: 316
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos
Ja niinhän siinä sitten kävi, että hurahdin Syysmaa-sarjaan niin pahasti, että ostaa paukautin omaan hyllyyn lähes koko sarjan (viimeinen osa puuttuu vielä). Huuto.net oli ystäväni tässä asiassa, sillä kukaan Morren maailman lukijoista ei halunnut luopua omasta sarjastaan! Se on tietysti hyvä merkki.
Perheeni miesten mieleen tämä sarja tuskin on, mutta minä uskon nauttivani tästä useammankin lukukerran. Ja jos sisarusteni tyttölapsista kasvaa lukevaa sorttia, niin tädin hyllystä löytyy lainattavaa!
Sisarpuut on siis Syysmaan toinen osa. Olin hiukan yllättynyt siitä, ettei tässä Welman tytöistä tuttu Adaira ollutkaan päähenkilönä. Tässä oli kaksi päähenkilöä; aiemmin jo tutuksi tullut Zara ja uusi tuttavuus Javona. Ratkaisu oli kyllä erinomainen ja toi mukavasti uutta näkökulmaa.
Zara johtaa tyttöjoukkoaan kohti Punatertun kylää. Johtajuudessa on omat taakkansa ja Zara ymmärtää nyt Welmaakin paremmin. Ongelmilta ei tietenkään voida välttyä eikä asiaa helpota sekään, että Zara kärsii yhä edellisessä taistelussa saamistaan vammoista. Tielle osuu myös epäilyttäviä Metsälehmuksen palvojia, jotka huhujen mukaan uhraavat ihmisiä...
Sitten puolivälin jälkeen Sisarpuissa siirrytäänkin Javonan matkaan. Javona on vanhoillisen Tammen palvojien sukuhaaraa. Luvassa on loistava avioliitto ihan komean miehen kanssa, jolla on vieläpä hyvät mahdollisuudet edetä ylipapiksi. Ja kun Javona tulee vielä onnellisesti raskaaksi aika pian avioliiton solmimisen jälkeen, niin elämä näyttää auvoisalta. Mutta vauvan syntyessä kaikki ei olekaan hyvin. Ylpeän Javonan on tehtävä kipeitä ratkaisuja.
Syysmaan kulttuuri avautuu yhä enemmän ja käy yhä kiinnostavammaksi. Pidän tavattomasti tästä puu-uskonnosta, jota Holopainen tähän sarjaan on rakentanut. Joissakin uskonnon piirteissä näkyy tuttuja elementtejä meidän maailmamme valtauskontoihin, mutta mitään suoraa yhtäläisyyttä en havaitse. Naisen asema on edelleen Syysmaassa aika onneton, mutta uudet tuulet puhaltavat hiljalleen. Mukaan on otettu hienoinen höyste poliittista kieroilua. Ja romantiikkaa!
Sisarpuut oli jälleen viihdyttävää luettavaa. Teksti oli mielestäni jopa jollakin tapaa jäntevämpää ja napakampaa kuin Welman tytöissä. Tarinan kaari tuntui tasapainoisemmalta, vain pari mielestäni hiukan kömpelöä ratkaisua / ratkaisutapaa himmentävät tämän osan loistoa – mutta vain hieman.
Holopaisen tyyli on todella miellyttävää näin aikuislukijankin kannalta. Tiesin lukevani nuortenkirjaa, mutta en kokenut lukevani nuortenkirjaa. Ei tunteiden alleviivaamista, ei selittelyä, ei ylenmääräistä dramatiikkaa... Sujuvaa, lukijaansa kunnioittavaa, toiminnallista tekstiä.
Syysmaa-sarja:
Sisarpuut
Viinikauppias
Yölaakso
Varjoja
Matkalaiset
Kommentit
Lähetä kommentti