Sari Luhtanen & Miikko Oikkonen: Nymfit – Montpellierin legenda (2013)

Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 381
Pisteet: 2½ /5
Mistä minulle: arvostelukappale

Vihdoinkin jotakin uutta! Kaikki kunnia vampyyreille ja ihmissusille, mutta yliannostus uhkaa jo. Kaksikko Luhtanen & Oikkonen tarjoilevat jotakin uutta, mutta silti vanhaa; nymfeja. Ja siellä missä on nymfejä, on luonnollisesti myös satyyreja.

Nymfit -sarjan aloittava osa Montpellierin legenda kertoo 16-vuotiaasta Didistä, joka saa kuulla olevansa kauan odotettu nymfien vapaustaistelija. Hän joutuu äkillisesti eroon äidistään ja kaikesta tutusta, ja alistumaan Katin ja Nadian hoiviin. Uppiniskainen punapäinen tuittu ei tuota sulata noin vain, joten pulassa ollaan.
Erik, satyyrien Mestarin paikkaa himoitseva mies, on myös hyvin, hyvin kiinnostunut Didistä. Mutta niin on myös naapurinpoika Samuel – henkensä kaupalla.

Nymfit – Montpellierin legenda on tietysti siitäkin erikoinen tapaus, että tästä on tehty samaan aikaan tv-sarja, joka alkaa pyöriä Maikkarilla talvella 2014. Jakeluoikeudetkin on myyty ennakkoon jo 50 maahan! Traileri on nähtävillä tästä.

Myönnän olleeni ennakkoluuloinen. Mutta rehellisesti sanoakseni, osa ennakkoluuloistani toteutuikin. En varsinaisesti kokenut tätä omaksi jutukseni, mutta sehän ei tee tästä huonoa. Olen luultavasti liian vanha, liian vähän tv:n parissa viihtyvä ja liian tosikko.

Ensin niistä toteutuneista ennakkoluuloistani. Odotin kliseitä – ja niitä minä totta vie sain! Uppiniskainen, punapäinen tuittupää... Olisikohan näitä nähty jo fantasian (ja romantiikan) saralla riittämiin? En jaksaisi enää yhtäkään. Didi ei ole sieltä kamalimmasta päästä. Hän jäi oikeastaan niin etäiseksi, ettei herättänyt edes ärtymystä. Minulla on juuri kesken toinen kirja (romanttista historiaa), jossa on myös punapäinen, uppiniskainen sankaritar, joten voi olla, että yliannostukseni on vain hetkellistä.

"Mutku mä haluun olla tavallinen!" Eikö aika monikin fantasiakirjallisuuden päähenkilö toivo tätä? Harry Potter, Sookie Stackhouse, Belgarion... Nämä nyt tulivat ensin mieleen. Varmaan tuo toivomus on ihan uskottavaa, mutta oi jospa kerran saisin lukea jotain "Jes! Oonko mä oikeesti vampyyri/velho/telepaatti/keiju/nymfi?! Jipii!" -juttua, niin olisin ikionnellinen. Olen väsynyt näihin itsesäälissä kieriskeliviin sankareihin.

Romantiikkakuviot etenivät myös kliseenomaisesti, mutta en siitä Nymfejä moiti. Romanttiset tarinat nyt vain usein etenevät tutulla kaavalla ja se on ihan rentouttavaa. Nymfit ei ollut niin äitelä, kun olin ennakkoon pelännyt.
Sen sijaan erotiikkaa jäin kaipaamaan. Tässä oli kyllä seksiä, mutta aika tylsästi. Nymfit, jos ketkä, ovat eroottisia hahmoja, joten olisin kaivannut siihen enemmän aistillista panostusta.

Isoin heikkous oli mielestäni se, että romaani suorastaan huusi sitä, kuinka se on tehty tv-sarjan ehdoilla. Tunsin lukevani pitkää käsikirjoitusta, jota on vain vähän lavennettu romaanimaisempaan suuntaan. Näin siis kirjatasolla esim. henkilöhahmot jäivät todella pintapuolisiksi. Tässä on yli 80 lukua, jotka ovat kuin kohtauksia sarjan kässäristä. Kohtauksesta aina rynnätään toiseen ilman mitään seesteistä ja vähän syventävää välivaihetta. Tahti on hengästyttävä ja siten oikeastaan myös epäuskottava.
Toisaalta tämä on ihan ymmärrettävää tarinan tuontato- ja syntyprosessia ajatellen. Mutta lukijana en kyllä nauttinut. Tv-sarjana tämä saattaa toimia paremmin. Traileri vaikutti ihan ok:lta, mutta minä tuskin tulen katsomaan tätäkään sarjaa. Vinkkaan, että jos pidit Siskoni on noita -sarjasta, niin tämä saattaa toimia makuusi myös! (Tosin kannattaa varautua siihen, että jos katsoit tuota sarjaa teininä silloin 90-luvun lopussa, niin et saa enää aikuisena (tylsänä?) tästä samoja säväreitä. Minä muuten en tykännyt ko. sarjasta.)

Oli tässä hyvääkin, kaiken marmatukseni jälkeen. Juoni on ihan kiinnostava. Paljon pieniä juttuja ja käänteitä, joita en ennalta osannut odottaa. Pieni nymfi-myyttien kertaus olisi ennen lukemista tehnyt hyvää, jotta noin suunnilleen pysyy kärryillä. Toki iso osa jutuista on ihan vain tätä varten keksittyjä, ja hyvä niin!
Helsinki on tapahtumien pääpaikka (jos kohta vieraillaan esim. Hauholla!) ja se toimi paremmin kuin osasin odottaa. Helsingistä kuoriutui hiukan sellainen myyttinen, pohjoismainen kaupunki. Se säilyi siis sopivan etäisenä, vaikka näin espoolaisena Helsinki on hyvinkin arkinen (enkä ole edes mikään Helsinki-fani erityisesti).

Nymfit – Montpellierin legenda on siis ihan okei. Minä koin olevani hiukan väärää kohderyhmää, joten siksi olen ehkä nihkeämpi kuin tämä oikeasti ansaitsisi. Minusta on mahtavaa, että Suomessakin oikeasti tällaiseen satsataan ja uskalletaan tarttua isommallakin kädellä. Toivon sarjalle vilpittömästi menestystä, vaikka tämä ei just nyt minuun osunutkaan.

Kommentit

  1. Äh tuo traileri, jotenkin fiilis menee pilalle koska se on suomeksi. (rakastan suomen kieltä, mutta jotenkin toi vaan tökkii) Ei meillä vaan osata tehdä kansainvälisiä tv-sarjoja. Ja en tiedä sitten onko toi kirja munkaan tyyppinen jos se tosiaan on käsikirjoitusmainen yhtään. Ikävä kyllä se näkyy usein kirjassa jos se on tv-sarjan, leffan yms. pohjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas uskon, että meillä osataan tehdä kansainvälisiä tv-sarjoja, mutta jos yleisö itse ei usko siihen, niin homma latistuu.
      Ehkä se on tämä niin perisuomalainen "eimemitäänosata..." -vaatimattomuus.

      Poista
    2. En tätä katsonut katsojan vaan tekijän suunnasta, se tässä vähän onkin. Meiltä puuttuu niin paljon mitä esim. rajanaapurista löytyy. Ammattitaitoa on joo, mutta tekniikka kulkee jäljessä monin paikoin.

      Poista
  2. Minua tämä kiinnostaa, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että olisin varannut kirjan kirjastosta. Aion odottaa siihen, kun kirjan saa poimia hyllystä käsiinsä ja lukea tämän vasta sitten. Katsoin Siskoni on noita -sarjan pari vuotta sitten kokonaan ja pidin siitä. Tuota TV-sarjaa en varmaan kuitenkaan katso, koska en omista telkkaria, mutta kirjasarjaa haluaisin ainakin kokeilla.

    VastaaPoista
  3. Tämä taisi olla Gummeruksen uutuusluettelossa ja siitä vähän katselin, että saattaisin ehkä joskus, jossain vaiheessa tämän lukea. Ei kuitenkaan kiilaa tietään lukulistani ylimmäiseksi, ainakaan jos on, kuten sanoit, käsikirjoitusmainen ja kyllähän tuo kansikin näyttää vähän mitäänsanomattomalta ja tylsältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on kyllä yllättävän vaisu, pakko sanoa.

      Poista
  4. Miten Montpellier liittyy kirjaan?
    (kunhan kummastelen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Didi on syntynyt Montpellierissä. Ja koska hänen uskotaan olevan "muinaisen legendan" nymfi, niin hän on "Montpellierin legenda". Muuten paikka ei kirjaan oikein liity.

      Poista
  5. Täytyy varmaan jättää tämä väliin - telkkarimaisuus ei sovi minulle, kun yleensä en jaksa sarjoja ollenkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten tosiaan kannattaa jättää tämä väliin. Tunnelmat saattaisivat olla samat kuin minulla...

      Poista
  6. En vakuuttunut kirjasta. Lisäksi en tykkää suomalaisista sarjoista ja leffoista, joten jotenkin kirjakin latistui kun kuvittelin koko ajan sen suomalaisen traikun siellä taustalla. Saatan ehkä ekaa jaksoa vilkaista, mut en tiedä katsonko sen pidemmälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se suomalaisuus sieltä paistaa läpi. Hyvässä toki, mutta myös pahassa. Noin muuten en itse yleensä ole kiinnostunut tuontantomaasta – hyvä lopputulos riittää :)

      Poista
  7. Kirja oli kyllä jotenkin todella outo. Tartuin siihen ensin uteliaisuudesta, koska pelkän nimen ja kannen perusteella luulin, että se kertoo vähän erilaisista keijuista. Sinnikkäästi jatkoin loppuun, vaikken voi sanoa kirjasta juuri pitäneeni (ja yleensä pidän hyvin monenlaisista kirjoista).

    Ensinnäkin kirjan kohderyhmä jäi aika epäselväksi: näin aikuisena juoni tuntui tavallaan aika lapselliseltakin (anteeksi, kaikki teinit ynnä muut, en tarkoita mitään pahaa tällä). Kuitenkin se oli kyllästetty seksillä siihen pisteeseen asti, että minua olisi ainakin teininä suorastaan nolostuttanut lukea sitä, ja vanhemmillakin olisi voinut olla jotain kainoa huomautettavaa kirjan sisällöstä.

    Lisäksi kukaan tuttava ei muka ihmettele päähenkilön suuria elämänmuutoksia. Sehän on alaikäinen ja vasta lukiossa(?), mutta tekee jo yliopisto-opintoja. Mikäs siinä, kiva juttu. Häh?!

    Kirjan naiskuva oli vähintäänkin häiritsevä. Tunnustan kyllä aikoinaan katsoneeni tuota mainittua Siskoni on noita -sarjaa, ja myönnän, etteivät senkään päähenkilöt mitään varsinaisia feminismin esitaistelijoita olleet. Kullanneeko aika muistot, kun tuntuu silti, että noitaneideissä oli tuhat kertaa enemmän munasarjaa kuin näissä muka niin vahvoissa nymfeissä.

    Anteeksi kauhea lyttäys. Piti vain jossain tilittää nämä karmean lukukokemuksen aiheuttamat tunnot. ;) Ja yleisesti ottaen siis luen paljon ja "kirjallinen yleissivistykseni" on varsin hyvä. Tämä kirja oli vain kaikin tavoin niin yliampuva, ettei kolahtanut lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä minulla ole kyllä tähän lisättävää tai kumottavaa.
      Muistan ihmetelleeni minäkin sitä, kuinka helposti Didin uusi elämä alkoi. Eikö viranomaiset, opettajat, tutut, muut sukulaiset... Eikö kukaan muka ihmetellyt?

      Poista
  8. Musta Nymfejä pitää arvostella siinä genressä mihin se kuuluu. Jos naiskuvasta puhutaan niin Nymfit tuo erotiikalla leikkivään fantasiamaailmaan ihan uuden tason. Twilightin, Vampyyripäiväkirjojen ja Fifty shades of greyn kuva neitseellisistä naisista jotka odottavat miehen pelastusta ei todellakaan toteudu Nymfeissä. Nymfit kirjan idea ei ole olla mikään maailmaa muuttava romaani, mutta viihteellä on aina suuri kysyntä ja jotkut meistä kuolevaisista jopa kehtaavat nauttia siitä. Musta nymfit oli raikas tuttavuus ilman teiniagstia ja suomalaista ahdistusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en paheksu viihdettä genrenä – luenhan sitä paljon itsekin! Mutta minusta tämä ei yltänyt hyvän viihteen tasolle. "Ihan okei" tämä oli kyllä (olen lukenut rutosti huonompiakin), mutta ei sieltä parhaasta päästä.

      Poista
  9. Anonyymille 30. syyskuuta: Myöskään minä en uskalla ihan yhtä kärkevästi puolustaa kirjaa, mutta myönnän pitäneeni siitä. Tässä kirjassa mielestäni yhdistyy vahvasti tarinaan toi tuleva tv-sarja, joka tekee koko lukukokemuksesta erilaisen - ei kuitenkaan minun kohdallani missään tapauksessa huonoa, päinvastoin. Mutta mietin myös, että ne asiat, jotka tuntuivat ensin jotenkin poikkeavilta, taisivatkin olla juuri sitä antia, jota tämä genre ei kaikkein yleisimmin pidä sisällään (juuri niitä, mitä mainitsit kommentissasi)... Eli myös minun mielestä kirjassa oli kaiken tutun lisäksi paljon uutta ;)

    VastaaPoista
  10. Minulla lukukokemus parani, kun kuvittelin tapahtumat esitettäväksi televisiossa, johon tapahtumavauhti ja kerronnan tyyli sopivat hyvin. Vahvat ja seksuaalisuudestaan itsevarmat naiset ovat hyvä juttu, nymfit vain vaikuttivat valitettavasti ihanan täydellisiltä seksibarbeilta.. Erotiikkalisäkään ei olisi tehnyt pahaa, nyt vahvana voimana toiminut seksuaalisuus tuntui tiivistyvän tehokkaaseen yhdyntään.

    Muutoin 29.9. kommentoinut anonyymi tiivisti hämmentävät asiat tehokkaasti puolestani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erotiikkaa tähän olisi tosiaan voinut lisätä! Se kun on paljon muutakin kuin pelkkää yhdyntää.

      Poista
  11. Näin ensisilmäyksellä ei voi välttyä vertailusta kanadalaiseen "Lost girl"-sarjaan, jonka päähenkilönä on myös miehenpuolet suudelmallaan elottomaksi imevä succubus, joka myös karkasi kotoaan... Pitääpä lukaista tuo kirja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh! Kuulostaapa hyvin, hyvin samanlaiselta...

      Poista

Lähetä kommentti