A. Suhola, S. Turunen & M. Varis: Journalistisen kirjoittamisen perusteet (2005)

Kustantamo: Finn Lectura
Sivumäärä: 200
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: kirjasto

En olekaan taas aikoihin arvioinut täällä opiskelukirjallisuutta. En vain aina koe niitä sellaisiksi, että mahdollisimman monia saattaisi kiinnostaa ja usein en lue kirjaa kokonaan, sillä käsittelyssä on vain muutama luku.

Journalistisen kirjoittamisen perusteet on kuitenkin teos, jonka voisin kuvitella kiinnostavan monia. Ei tarvitse olla toimittaja tai edes sellaiseksi haikaileva lukeakseen tämän opuksen. Tässä on mielenkiintoista juttua journalismista ylipäätään. Jokainen, joka lukee ja ajattelee lukemiaan uutisia, artikkeleita, kolumneja ym., on tämän kirjan potentiaalinen lukija.

Teos jakaantuu kolmeen osaan: Lehtityön lähtökohdat, Lehtityön arki ja Lehtityön asenne. Ensimmäisessä puhutaan siis kouluttautumisesta, yleissivistyksen merkityksestä, lehtitalojen tavoista ym. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka vanhentunutta tämä tieto nykyisin on. Harrastetaanko esimerkiksi osastokiertoja? Osastokierrolla pyritään kirjan mukaan välttämään urautumista. "On esimerkiksi haastavaa, jos urheilutoimittaja ja kunnallistoimittaja vaihtavat vakanssejaan puoleksi vuodeksi." (s. 25). On varmaan. En tiedä lukijana olenko tuosta niin ilahtunut... Toisaalta juttuihin saa näin varmasti uusia näkökulmia. (Tuli mieleeni, että jos olisi naisurheilutoimittajia enemmän, niin ruodittaisiinkohan mediassa enemmän miesurheilijoiden ulkonäköä...)

Lehtityön arkea koskeva osio on hyvin käytännönläheinen ja ainakin jossakin määrin yhä varmasti ajankohtainen. Siinä osassa esitellään journalismin eri genrejä; uutinen, pakina, kolumni, pääkirjoitus jne. Avataan aineiston hankintaan liittyvää prosessia, kerrotaan eri haastattelutyyleistä ja puhutaan myös aineiston puntaroinnista.
Kävi kieltämättä mielessä, että monessakin lehtitalossa voisi olla tämän osion kertaamisen paikka.

Lehtityön asenne -osassa puhutaan paljon eettisyydestä ja hyvästä lehtimiestavasta. Sen väliotsikot ovat hauskoja ja houkuttelevia; "Sopulien parviäly", "Vallan vahtikoirat?" ja "Turpiinottosietokyky". Lopuksi kirjassa on myös "Uudet journalistin ohjeet".

Journalistisen kirjoittamisen perusteet oli kiinnostavaa luettavaa. En havittele lehtitoimittajaksi, mutta kiinnostuneena luin tällaisestakin kirjoittamisesta. Teos oli kirjoitettu hauskasti ja vähän pilke silmäkulmassa. Oppikirjojen ei tarvitsekaan olla aina niin haudanvakavia!
Toimittajia ja nykyistä journalismin tasoa näkee kritisoitavan usein. Teen itsekin niin, mutta kyllä tätä lukiessa tuli mieleen, ettei toimittajan työ ole kyllä helpoimmasta päästä. Ei se tietysti anna lupaa tehdä huonosti. Nykyään taitaa olla kiire se suurin orjapiiskuri ja kiireen vaatimukset kumpuavat jostain muualta kuin toimittajasta itsestään. Lukijana sitä välillä toivoisi, että julkaisevalla tahollakin olisi malttia. Luen mieluummin hyvän jutun, joka on hiukan myöhässä, kuin huonon jutun, joka on reaaliaikainen.
Hyvä journalismi on vaativaa työtä, mutta hienoa luettavaa.