Tuomas Saloranta: Diplomaattinen selkkaus (2013)

Kustantamo: Kuoriaiskirjat
Sivumäärä: 145
Pisteet: 4½ /5
Mistä minulle: arvostelukappale

En välttämättä olisi halunnut pitää tästä näin paljon kuin pidin. Oikeastaan tämä tuntuu nyt hyvin nurinkuriselta, mutta minkäs sitä tunteilleen mahtaa.
Diplomaattinen selkkaus teki ensiesiintymisensä Osuuskumman julkaisemassa Kumman rakas -antologiassa. Kirjoitin silloin näin:

Minulla ei esimerkiksi ollut mitään tarvetta tutustua Salorannan Diplomaattinen selkkaus -novellin maailmoihin yhtään enempää. Tarinasta tuli ilmi oleellinen ja loppuaika kuluikin kikatteluun. Rituaalinomainen perseenpuristelu kunniaan!

Tämä sitaatti oli päässyt osin myös tämän teoksen takakanteen. Kerrassaan eeppistä, että "Rituaalinomainen perseenpuristelu kunniaan!" on ensimmäinen kirjakansisitaattini.

Saloranta siis tietämättään pakotti minut syömään sanani. Minulla oli sittenkin tarve tutustua novellin maailmoihin enemmän. Parasta tässä onkin vielä se, että janoan näitä vielä lisää! Villit huhut kertovatkin, että tämä halu kyllä tulevaisuudessa tyydyttyy.

Diplomaattinen selkkaus kertoo siis gremadonilaisesta Zargynista, joka lähtee Dronillaan puhumaan väkivallatonta kansaa sotaan X'yria vastaan. Zargyn on roisi, rivo, suulas ja röyhkeä – aivan täydellinen diplomaatti siis. Hänen dronilainen neuvonantajansa ja oppaansa Filina on ajoittain ihan helisemässä karskin soturin kanssa. Seurauksena on selkkauksia jos jonkinlaisia...

Tämä on ehdottomasti huumorikirja ja sellaisena tätä kannattaa lukeakin. Näen tässä myös parodisia piirteitä koko scifi-kirjallisuuteen nähden, mutta kaikkea en varmaan edes tunnistanut, koska tuntemukseni siltä saralta on heikompaa. Se ei kuitenkaan millään tapaa häirinnyt lukukokemusta. Hupia saa takuuvarmasti, vaikka tämä olisi lukijansa ensimmäinen scifiteos.

Tämän juoni pääsi kuitenkin vähän yllättämään, vaikka novelliversion olinkin aiemmin lukenut. Ehkä osasin nyt keskittyä siihen paremmin. Vaikka Diplomaattinen selkkaus on huumorikirja, se ei lyö läskiksi juonen osalta. Se on tasokas, viihdyttävä ja kantaa loppuun saakka juuri sopivasti. Kaiken sen ryyppäämisen, rähjäämisen, seksin ja rellestämisen alla kulkee selkeä punainen lanka. Ei tarvitse olla edes erityisen välkky löytääkseen sen.

Rupesin Zargyn-faniksi oitis! (Se on mahdollista myös Facebookissa.) Gremadonilainen urho vetosi minuun välittömästi rennonletkeällä macholuonteellaan. Kai Zargyn on jollakin tapaa stereotypinen hahmo, mutta ei sillä ollut väliä. Minä viihdyin hänen seurassaan – sillä on väliä. Ja toisaalta Zargyn kyllä on persoonallinen kaveri. Ei tule montaa aidosti hauskaa, pohjalaismurteella puhuvaa karskia soturia mieleen kirjallisuuden saralla. Tähän kun vielä yhdistetään gremadonilainen sotilaskulttuuri ja Zargynin ahdasmielisyys homoja ja hermafrodiitteja kohtaan, niin ei voi saada muuta kuin mahtavan henkilöhahmon!

Aivan täydelliseen viiden pisteen lukukokemukseen tämä ei ihan yltänyt. Jossakin vaiheessa homoseksuaalisella kuvastolla vitsailu meni minun makuuni aivan aavistuksen överiksi ja se alkoi puuduttaa. Mutta tosiaan vain puolen pisteen verran. Diplomaattisen selkkauksen muut ansiot ovat niin vahvat, että tämä on kyllä ihan kärkikahinoissa mukana, jos mietin tämän vuoden lukukokemuksiani.

Kehotan kiinnittämään vielä huomiota kansikuvaan, joka on Antti Vanhatalon käsialaa. Sarjakuvamainen piirrostyyli ja henkilöiden asettelu kuvastaa teoksen henkeä erityisen hyvin. Se on, kuten itse sisältökin, kunnianosoitus oivalliselle pulp-viihteelle.

Tämä teos sopii niille, jotka haluavat hupia elämäänsä. Niille, jotka arvostavat hyvää huumorikirjallisuutta eivätkä paheksu stereotypioilla leikittelyä. Ja niille, jotka kaipaavat hyvää seikkailukertomusta, jossa on huumorin lisäksi myös seksiä ja väkivaltaa.
Bingo! Osui ja upposi.