Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus (1998 / 2000)

The Love of a Good Woman
Suomennos: Kristiina Rikman
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 283 (e-kirja)
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: Elisa Kirja*

Kerrankin kuulkaas valittiin Nobel-voittaja, jonka nimi oli minulle tuttu entuudestaan. Ja vieläpä sellainen voittaja, jonka tuotanto kiinnosti noin muutenkin. Pelkkä Nobel-palkinto nimittäin ei ole mikään kiinnostuksen herättäjä minulle – toisinaan jopa päin vastoin. Ja itsekin novelleja rustaavana olin vilpittömän onnellinen siitä, että voittaja on novellisti! Nostaisikohan tämä taas novellien arvostusta?

Joten pitihän minun tarttua johonkin Munron teokseen pikimmiten. Ja kerrankin kuulkaas on valittu Nobel-voittaja, jonka teksteistä minäkin tykkäsin ja nautin! Olen hämmentynyt ja ilahtunut. Tämä on lämminhenkistä kirjallisuutta, jonka edessä ei tarvitse tuntea itseään typerykseksi ja kirjallisuutta ymmärtämättömäksi moukaksi.

Hyvän naisen rakkaus sisältää kahdeksan tarinaa. Näkökulma tarinoissa on vahvasti naisvoittoinen ja perhekeskeinen. Mitään sokerilla kuorruttettuja perheidyllejä nämä eivät kuitenkaan ole. Tarinoista löytyy kuolemaa, sairautta ja onnettomuuksia. Vihaa ja katkeruutta. Rakkautta. Vaikeita ihmissuhteita. Kipeitä ratkaisuja.

Jo ensimmäistä tarinaa lukiessani kerrontatyylistä minulle tuli mieleen Stephen King! Niin älyttömältä kuin se kuulostaakin. Munro ei kirjoita kauhua – joskin paikoin novelleissa on todella vahva, kauhunomainen tunnelma. Novellissa Niittomies isoäiti päätyy lastenlasten kanssa outoon taloon ja saa kyytiinsä epäilyttävän liftarin. Ja toisessa novellissa, Rahaa kuin roskaa, morsiuspuku käy hyvinkin kohtalokkaaksi nuorelle tytölle. Niminovellissa Hyvän naisen rakkaus on hyytävä tunnelma sairaanhoitajan ja potilaan välillä. Esimerkiksi näissä novelleissa on tunnelma on käsinkosketeltavan pelottava.
Mitään yliluonnollista Munron novelleissa ei kuitenkaan ole. Stephen King -vertauksellani tarkoitin nimenomaan sellaista jutustelevaa ja helppolukuista kerrontatyyliä. Munron novellit ovat todellista tarinointia, joita on ilo lukea.

Toinen kiinnostava seikka oli kanadalaisuuden esiintuleminen. Se tihkui novellien välistä varovasti eikä varmasti ole yhdenkään tarinan itsetarkoitus. Kiinnitin siihen huomiota ehkä siksi, että Kanada maana kiinnostaa ja olen lukenut sinne sijoittuvia romaaneja kovin vähän... Itse asiassa mieleen ei tule ainuttakaan. Moni novelleista sijoittuu 1900-luvun puolen välin hujakoille. Ja ainakin silloin on näemmä amerikkalaisten ja kanadalaisten välillä ollut iso kuilu. Lisäksi parissa novellissa henkilöhahmot antoivat ymmärtää, että oikea ja hienompi Kanada on se osa, jossa puhutaan ranskaa. Vinkeää!

Ihan kaikki tarinat eivät olleet minun makuuni. Paikoin oli vähän sekavaa ja esimerkiksi Jakarta oli vähän turhankin venytetty juttu. Suomennoksessa jäin ihmettelemään papusaloksi nimittämistä parissa novellissa. Oletan, että alkuperäisessä tekstissä on käytetty sanaa beanpole. Sen osuvampi suomennos olisi varmaan hongankolistaja tai hujoppi. Papusalko tuntuu melkoiselta anglismilta.
Noin muuten kyllä ilahduin teoslöydöstäni tavattomasti. Haluan ehdottomasti lukea Alice Munron tuotantoa lisääkin! Elisa Kirja itseasiassa on julkaissut tänään valikoimissaan toisenkin Munroen: Kallis elämä.

*e-kirja osana yhteistyötä Elisa Kirjan ja sahkoinenkirja.fi -sivun kanssa

Kommentit

  1. No nyt kyllä tuli sen verran vakuuttavia kehuja, että Munroa on luettava minunkin. :)
    Stephen King -vertauksesta on pakko sanoa, että kun viimeksi ajattelin samoin Steinbeckiä lukiessani! (Paitsi toki tyhmästi, sillä ensimmäinen ajatukseni oli "Steinbeck on selvästi lukenut Kingiä.")

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi alkaa oikolukea omat kommentit! Jestas.

      Poista
    2. Hah tuota ajatusjärjestystä :D
      Pitääkin ryhdistäytyä myös Steinbeckin kanssa!

      Poista
  2. Miekin luin vähän aikaa sitten erään Munron kokoelman ja oli kyllä huikea elämys! Odotin jotain ihmissuhdesoopaa, mutta olivatkin jotain ihan muuta. Tykkäsin erityisesti siitä, miten Munro tuo sairaudet ja vanhenemisen luonnolliseksi osaksi novellien tarinamaailmaa sekä siitä, kuinka Munro onnistuu vetämään maton lukijan jalkojen alta.

    Nobelinsa on hän ansainnut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Ei mitään lisättävää! Jos tosiaan odottaa vain köykäistä ihmissuhdesoopaa, saa pahasti pettyä!

      Poista
  3. Minä olen lukenut Munrolta Liian paljon onnea -kokoelman ja aion ehdottomasti lukea lisää. Munron novelleissa on todella huikean vahva, jännitettä täynnä oleva tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Munro rakentaa jännitteen jotenkin todella ovelasti. Siinä mukamas leppoisan jutustelun ohessa, salakavalasti!

      Poista
  4. Kaikki mitä Munrolta olen lukenut on vaikuttanut syvästi. Joten taidanpa lukea tämänkin!

    VastaaPoista
  5. Jos olen aiemmin miettinyt ohimennen, että Munroa on joskus luettava niin kyllä tuo sinun King-vertauksesi vahvisti asian :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti