Suomennos: Kristiina Rikman
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 283 (e-kirja)
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: Elisa Kirja*
Kerrankin kuulkaas valittiin Nobel-voittaja, jonka nimi oli minulle tuttu entuudestaan. Ja vieläpä sellainen voittaja, jonka tuotanto kiinnosti noin muutenkin. Pelkkä Nobel-palkinto nimittäin ei ole mikään kiinnostuksen herättäjä minulle – toisinaan jopa päin vastoin. Ja itsekin novelleja rustaavana olin vilpittömän onnellinen siitä, että voittaja on novellisti! Nostaisikohan tämä taas novellien arvostusta?
Joten pitihän minun tarttua johonkin Munron teokseen pikimmiten. Ja kerrankin kuulkaas on valittu Nobel-voittaja, jonka teksteistä minäkin tykkäsin ja nautin! Olen hämmentynyt ja ilahtunut. Tämä on lämminhenkistä kirjallisuutta, jonka edessä ei tarvitse tuntea itseään typerykseksi ja kirjallisuutta ymmärtämättömäksi moukaksi.
Hyvän naisen rakkaus sisältää kahdeksan tarinaa. Näkökulma tarinoissa on vahvasti naisvoittoinen ja perhekeskeinen. Mitään sokerilla kuorruttettuja perheidyllejä nämä eivät kuitenkaan ole. Tarinoista löytyy kuolemaa, sairautta ja onnettomuuksia. Vihaa ja katkeruutta. Rakkautta. Vaikeita ihmissuhteita. Kipeitä ratkaisuja.
Jo ensimmäistä tarinaa lukiessani kerrontatyylistä minulle tuli mieleen Stephen King! Niin älyttömältä kuin se kuulostaakin. Munro ei kirjoita kauhua – joskin paikoin novelleissa on todella vahva, kauhunomainen tunnelma. Novellissa Niittomies isoäiti päätyy lastenlasten kanssa outoon taloon ja saa kyytiinsä epäilyttävän liftarin. Ja toisessa novellissa, Rahaa kuin roskaa, morsiuspuku käy hyvinkin kohtalokkaaksi nuorelle tytölle. Niminovellissa Hyvän naisen rakkaus on hyytävä tunnelma sairaanhoitajan ja potilaan välillä. Esimerkiksi näissä novelleissa on tunnelma on käsinkosketeltavan pelottava.
Mitään yliluonnollista Munron novelleissa ei kuitenkaan ole. Stephen King -vertauksellani tarkoitin nimenomaan sellaista jutustelevaa ja helppolukuista kerrontatyyliä. Munron novellit ovat todellista tarinointia, joita on ilo lukea.
Toinen kiinnostava seikka oli kanadalaisuuden esiintuleminen. Se tihkui novellien välistä varovasti eikä varmasti ole yhdenkään tarinan itsetarkoitus. Kiinnitin siihen huomiota ehkä siksi, että Kanada maana kiinnostaa ja olen lukenut sinne sijoittuvia romaaneja kovin vähän... Itse asiassa mieleen ei tule ainuttakaan. Moni novelleista sijoittuu 1900-luvun puolen välin hujakoille. Ja ainakin silloin on näemmä amerikkalaisten ja kanadalaisten välillä ollut iso kuilu. Lisäksi parissa novellissa henkilöhahmot antoivat ymmärtää, että oikea ja hienompi Kanada on se osa, jossa puhutaan ranskaa. Vinkeää!
Ihan kaikki tarinat eivät olleet minun makuuni. Paikoin oli vähän sekavaa ja esimerkiksi Jakarta oli vähän turhankin venytetty juttu. Suomennoksessa jäin ihmettelemään papusaloksi nimittämistä parissa novellissa. Oletan, että alkuperäisessä tekstissä on käytetty sanaa beanpole. Sen osuvampi suomennos olisi varmaan hongankolistaja tai hujoppi. Papusalko tuntuu melkoiselta anglismilta.
Noin muuten kyllä ilahduin teoslöydöstäni tavattomasti. Haluan ehdottomasti lukea Alice Munron tuotantoa lisääkin! Elisa Kirja itseasiassa on julkaissut tänään valikoimissaan toisenkin Munroen: Kallis elämä.
*e-kirja osana yhteistyötä Elisa Kirjan ja sahkoinenkirja.fi -sivun kanssa
Kommentit
Lähetä kommentti