Suomennos: Sari Kumpulainen
Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 363
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: arvostelukappale
Sookie-sarja on päässyt peräti 11. osaansa. Veren muisti tuntuu tosin melkoiselta tasonotkahdukselta. En tiedä oliko tämä kirja todellakin muita näin paljon huonompi vai alanko vain kyllästyä? Vieläkään tämä sarja ei tosin ole päätöksessään, sillä marraskuussa ilmestyy vielä suomennos Veri kielellä.
Eipä nyt mennä kuitenkaan asioiden edelle, vaan pysytään tässä. Veren muisti tuntuu taas hiukan välinäytösmäiseltä kirjalta, vaikka ei tässäkään laakereillaan levätä. Merlotte'siin heitetään polttopullo, Sookien keijusukulaiset vaikuttavat muuten vain epäilyttäviltä, Eric ja Pam riitelevät ja Sookien edesmenneestä mummusta paljastuu kaikenlaista. Lisäksi Sookien vanha vihollinen (johon olin jo umpikyllästynyt) palaa jälleen näyttämölle...
Kaikesta tapahtumarikkaudestaan huolimatta Veren muisti on tarkoitettu selvästi pohjustustyöksi Sookien lopulliselle miesvalinnalle. Suhde Ericiin väljähtää väljähtämistään ja koko Eric alkaa tuntua varsin vaisulta hahmolta. En ikinä uskonut sanovani tätä, mutta niin se vain on. Sookieta on sanottu ns. Mary Sue -hahmoksi (jolla siis tarkoitetaan ylivertaista hahmoa, ikään kuin kirjailijan täydellisen minän fantasiointia) ja vasta Veren muistin kohdalla alan ymmärtää väitettä. Vielä tässäkin osassa Bill, kaikkien muiden miesten lisäksi, itkee Sookien perään niin vahvasti, että minua lukijana alkoi itkettää myös – lähinnä siis hahmojen typeryyden tähden. Ei enää jaksaisi.
Mielenkiintoa yllä piti lähinnä Ericin ja Pamin kädenvääntö, johon olisi voinut panostaa vähän enemmänkin. En paljasta, mitä kädenvääntö koski, mutta se toi kummastakin hahmosta esiin vähän taas sitä vanhaa jytyä. Ericin asema asettaa hänet hankalaan tilanteeseen ja siitä johtuu myös tilanne Sookien kanssa. Selitys hiukan onnahtelee minusta, mutta toisaalta en kyllä itsekään keksisi millä muulla Sookien ja Ericin saisi erotettua, jos olisi tarvis.
Suomennoksessa on myös näemmä pitänyt kiirettä tai sitten aloin vain tylsyyksissäni kiinnitämään siihen enemmän huomiota. "Silloin Eric paineli ulos nopeammin kuin ehdin hahmottaa." (s. 177) kalsahti silmään kaikkein pahiten vaikka tiedän, että tässä viitataan myös vampyyrin kykyyn liikkua niin nopeasti, ettei ihminen ehdi sitä havaita.
Kaikesta kritiikistäni huolimatta tämä oli ihan kelvollinen. Huonoin osa koko sarjassa tähän mennessä, mutta isommin ajateltuna ihan kelpo romaani. Tapahtumat etenevät tuttuun tapaan vauhdilla eikä tässä jäädä sen kummemmin vatuloimaan, vaikka ihmissuhdepohjustusosa onkin. Netissä liikkuessa ei ole oikein voinut välttyä Sookien miesvalinnan lopputuloksesta enkä minäkään varmaan sitten aikanaan sitä pimitä. Koen luultavasti sen verran tarvetta avautua siitä. Tämä siis näin jo ennakkovaroituksena seuraavaa (viimeistä?) osaa ajatellen.
The Southern Vampire Mysteries:
Veren voima
Verenjanoa Dallasissa
Kylmäveristen klubi
Veren imussa
Verta sakeampaa
Veren perintö
Pahan veren valtakunta
Veren sitomat
Pedon veri
Samaa verta
Veren muisti
Veri kielellä (marraskuu 2013)
Tämän osan myötä Charlaine Harris avaakin ihan uuden yläosaston Morren maailmassa. "Kymppikerhoon" pääsevät kirjailijat, joiden teoksista (tai joihin liittyvistä) on yli kymmenen bloggausta. Tämä siksi, että he ovat sen ansainneet, mutta myös siksi että se pitää tuon kirjailijavalikon tuossa oikealla kurissa. Haluan siinä pitää yhä nimien kokoeron, mutta se kasvaa suhteettomaksi, jos toisella nimellä on 15 merkintää ja toisella yksi. Tällöin pienemmästä tulee vaikealukuinen pienen fonttikoon takia.
Kommentit
Lähetä kommentti