Suomennos: Sanna van Leeuwen
Kustantamo: Siltala
Sivumäärä: 340
Pisteet: 4½ /5
Mistä minulle: arvostelukappale
Illallinen on odottanut hävyttömän kauan – lukuvuoroaan siis. Paljon tätä on blogeissa kehuttu, mutta halusin antaa samalla vähän pölyn laskeutua (yllättävän monen kirjan kohdalla koen niin). Joka tapauksessa nyt tuntui sopivalta hetkeltä. Illallinen tuli nautittua nopeasti, suorastaan ahmien.
Samalla tulin taas huoltaneeksi Ikkunat auki Eurooppaan -haastettani; nappasin Alankomaat tällä!
Illallinen kertoo kahden perheen tarinan. Kuuluisa siteeraus Anna Kareninasta saa omia, uusia ulottuvuuksiaan: "Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan."
Paul ja hänen vaimonsa Claire on kutsuttu illalliselle hillittömän hienoon ravintolaan. Kutsujana on Paulin veli vaimoineen; Serge ja Babette. Serge Lohman ei kuitenkaan ole kuka tahansa, vaan Alankomaiden tuleva pääministeri – huippujulkkis siis!
Vähän ennen tapaamista Paul on kuitenkin saanut tietää pojastaan jotain kammottavaa. Jotakin, joka liittyy myös Sergen ja Babetten lapsiin, Michelin serkkuihin siis. Se tieto – entisten painolastien kera – leijuu raskaana ja painostavana koko illallisen yllä. Ja tekee lukijan olosta todella pirullisen.
Tarina etenee Paulin kertomana. Koch kuljettaa lukijaa Paulin mieleen hitaasti kerää avaten ja aivan mestarillisin ottein. Illallinen etenee piinaavasti, ja totuudet muuttuvat ja saavat uusia nökökulmia ja selityksiä jatkuvasti. Mikään ei ole yksinkertaista ja mustavalkoista. Lukijana on helppo tuomita vuorotellen kukin, mutta jos miettii, mitä itse tekisi samassa tilanteessa... Voi pojat, ei ole helppoa!
Teos on jaettu osiin illallisen kaavan mukaan ja Paulin ajatuksissa siirrytään vuoroin menneestä nykyhetkeen laajahkolla aikaskaalalla. Kuitenkin tarina kulkee selkeästi eikä säkeentymisen vaaraa ole.
Pidin Paulista kertojana todella paljon, vaikka toisinaan oli aivan aavistus jaarittelua. Pikkuhiljaa aloin epäillä Paulia epäluotettavaksi kertojaksi. Puolueelliseksi ainakin. Tämä teki kaikesta vain mielenkiintoisempaa. Lukijana kyseenalaistin Paulia hiljalleen enemmän ja enemmän, mutta eivät kyllä muutkaan vaikuttaneet yhtään sen paremmilta.
Paulin suhde veljeensä ei ole se kaikkein rakkaudentäyteisin, ja se tulee esille alusta saakka. En oikein vieläkään tiedä, mikä Serge on miehiään! Ovela poliitikko ainakin, jos ei muuta! Ensin Serge on helppo tuomita, mutta kun Paulista avautuu asioita enemmän, niin...
Illallisen henkilöt ovat kaikkea muuta kuin mustavalkoisia hyviksiä/pahiksia. He ovat ennen kaikkea vanhempia; isiä ja äitejä. He ovat valmiit tekemään kaikkensa lastensa puolesta – kukapa vanhempi nyt ei olisi?! Romaani esittää vain kysymyksen siitä, kuinka pitkälle siinä voi mennä. Voidaanko lain rajat ylittää, jos ajatellaan lasta ja hänen tulevaisuuttaan?
Teos avaa hienosti myös alankomaiden kulttuuria (mm. koulumaailmaa), mutta ottaa laajemminkin kantaa mm. tosi-tv-juttuihin ja adoptioon. Politikointi sinänsä jää aika pieneen rooliin Sergen statuksesta huolimatta. Lähinnä jonkin verran puhutaan poliitikon asemasta ylipäätään.
Illallinen on hienon piinaava romaani. Sitä on helppo suositella kenelle hyvänsä, mutta erityisesti tästä nauttivat varmasti taitavien psykologisten draamojen ystävät, teini-ikäisten lasten vanhemmat, onnelliset ja onnettomat perheet, ja vieraisiin kulttuureihin kurkkijat.
Illallinen on nautittu ainakin seuraavissa blogeissa:
Illallinen on niin mun listalla! =D Kiinnostuin tästä vasta jokin aika sitten, ja luinkin juttuasi hiukan harppoen, kun en halua liian paljon tietää etukäteen. Meinasin jo melkein ostaa tämän, kun olisi saanut melko edullisesti, mutta vielä jäi kauppaan...
VastaaPoistaKimppuun vain! Tästä ei viitsi kovin paljastavasti kirjoittaa, kun jutun juoni on hidas, vähittäinen avautuminen.
PoistaKirja otti kyllä otteeseensa, eikä päästänyt ennen loppua irti. Vastaavanlaiseen hyytävään otteeseen ja illalliseen pääsee Karo Hämäläisen Ilta on julma jännityskirjassa. Pidin enemmän Hämäläisen illallistarinasta, Kochin kirjasta tuli aika oksettava olo. Siitä huolimatta luin myös Kochin Lääkärin.
VastaaPoistaLääkäri on minulla vielä lukematta.
PoistaJa ehkä tuo Karo Hämäläisen juttu pitää myös lukea joskus.