Sivumäärä: 224 (e-kirja)
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: Elisa Kirja*
Joonas Konstig on minulle kirjailijanimenä tuttu, mutta en ole lukenut hänen tuotantoaan aiemmin. Totuus naisista sai tarttumaan itseensä hieman provosoivan nimensä ansiosta.
Totuus naisista kertoo espoolaisperheestä. Tapani on naimisissa Tiinan kanssa ja heillä on kaksi tytärtä: yliopistossa opiskeleva Ronja ja lukioikäinen Roosa. Siinä sitä riittää Tapanilla ällisteltävää! Ronja on hyvin tiedostava ja kyseenalaistava nuori nainen, Roosaa taas kiinnostaa bilettäminen ja kun hän alkaa seurustella Micon kanssa, on koko koulun kadehdituimman tytön asema taattu. Tiina tuntuu Tapanista etäiseltä ja pomolla, Tapanin vanhalla opiskelukaverilla, tuntuu olevan omat salaisuutensa.
Tapani oli mielenkiintoinen ja oikeastaan mielestäni se onnistuinen henkilö. Hänestä voi tehdä taatusti monenlaista tulkintaa; minä pidin häntä hiukan vanhanaikaisena, rasismiin ja sovinismiin taipuvana tyyppinä. Tapani on Hyvinkään verkatehtaan johtajan poika ja se tietynlainen yläluokkaisuus korostuu hänessä hyvin vahvasti.
Romaanin keskiössä on nimenomaan Tapanin ja Roosan välinen suhde. Se rakentuu hyvin ja kiinnostavasti – ennenkaikkea uskottavasti. Roosa syyttää Tapania siitä, että kiinnostui tyttärestän vasta sitten kun tällä oli poikaystävä. Ja millainen poikaystävä! Mico on komea ja suosittu abiturientti, mutta ei aivan Tapanin ykkösvävyehdokas.
Yllättävintä tässä romaanissa oli tarkka vaatteiden kuvailu! Sitä oli enemmän kuin keskimääräisessä naisille suunnatuissa viihderomaaneissa. Osin se selittyy Tapanin taustoilla ja sopi sinänsä hyvin kuvaan. Mutta pidemmän päälle se alkoi olla ensin koomista ja sitten ärsyttävää. Etenkin kun moni merkki ja kangaslaatu meni minulta ihan ohi.
Tunnustan, että saatan olla astetta huvittuneempi siksikin, että kyseessä on mieskirjailija. Eihän sillä kirjailijan sukupuolella pitäisi olla mitään väliä ja normisti en kiinnitä siihen huomiotani lainkaan. Mutta siltikin voisi yleistäen sanoa, että eroja on nais- ja mieskirjailijoiden välillä. Ja aika harvassa miesten kirjoittamissa romaaneissa keskitytään näin paljon vaatteisiin ja kenkiin. Eikä siinä mitään vikaa. Kuvailu vaikutti ihan asiantuntevalta, mutta se vaan ei kiinnostanut minua pätkääkään (ja siihen taas ei vaikuttanut kirjailijan sukupuoli). Vaatekuvaukset kiinnostavat minua lähinnä vain historiallisissa romaaneissa.
Loppu äityi vähän turhankin dramaattiseksi minun makuuni. Vähempikin olisi riittänyt, nyt tuntui ylilyönniltä. Roosan toiminta ei aivan tuntunut uskottavalta, mutta toisaalta... Noh. Vaikea sanoa sen yleisemmin. Minä en vakuuttunut.
Totuus naisista on kuitenkin ihan viihdyttävä ja sujuvasti etenevä romaani. Provosoiva nimi lunastaa hyvin paikkansa ja sopii teokselle hyvin. Konstig ei koita sanoa mitään yleispätevää totuutta naisista, vaan kyseessä on lähinnä Tapanin totuus Koskikarin perheen naisista.
Suosittelen romaania perhedraamojen ystäville.
Totuus naisista on luettu ainakin näissä blogeissa:
Järjellä ja tunteella
Kulttuuri kukoistaa
Lumiomena
Luetut, lukemattomat
Kirjava kammari
Amman lukuhetki
Rakkaudesta kirjoihin
*e-kirja osana yhteistyötä Elisa Kirjan ja sahkoinenkirja.fi -sivun kanssa
Kommentit
Lähetä kommentti