Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 355
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: arvostelukappale
Minun on pitänyt lukea JP Koskisen tuotantoa jo pitkään. Historialliset romaanit ja kauhuun kallellaan oleva Paholaisen vasara houkuttelevat. Rasputin on myös sen verran kiinnostava henkilö, että se suorastaan pakotti tarttumaan tähän. Huolimatta siitä, että päässäni on soinut toista viikkoa Boney M:n Rasputin.
Ystäväni Rasputin kertoo nuoresta Vasilista, jonka Rasputin eräällä matkallaan ikään kuin adoptoi. Vasilista tulee Rasputinin luotettu kirjuri, mutta samalla myös eräänlainen vakooja. Kukapa voisi vastustaa suloista Anastasiaa tai vaikutusvaltaista hovineitoa Annaa? (Annasta tulikin hinku lukea hyllyssäni valmiiksi oleva Irmeli Viherjuuren toimittama Anna Virubovan muistelmateos.)
Vasilin kautta siis lukijalle avautuu näkymä Grigori Rasputinin elämän viimeisiin vuosiin ja Romanovien elämään. Tarinan kertominen Vasilin kautta on kiinnostavaa ja sitä kautta saadaan näkymään niin ylempi kuin alempi luokkakin. Tsaarista katupoikaan. Pulmana on vain se, että Vasili itse jäi aika etäiseksi. Hänen tehtävänsä on olla silmät ja korvat, niin romaanin maailmassa kuin romaanin lukijallekin.
Ystäväni Rasputin ei ole sellainen paksu ja painava venäläisklassikko, mutta se on aika raskassoutuinen. Se ei ole pelkästään huono asia tai moite. Ystäväni Rasputin nimittäin tavoittaa ihka aidon venäläishengen. Jos en olisi nähnyt ja tiennyt, että kannessa lukee JP Koskinen, olisin voinut luulla, että siinä lukisi vaikka Yuripedro Koshkin.
Venäläisten romaanien kanssa saan päänsärkyä aina nimistön kohdalla. Miksi helkatissa yhdellä ja samalla ihmisellä pitää olla niin monta kutsumanimeä? Tässäkin romaanissa henkilögalleria on melkoinen, joten välillä olin pulassa. Kuka? Mikä? Siis eikö tää ollut...?
En tiedä luinko romaania jotenkin puolinukuksissa vai onko historiantietoni (hyvin ylimalkaiset sellaiset) vain vajavaiset, mutta minulle ei koskaan oikein selvinnyt miksi kansa vihasi niin paljon Rasputinia. Ja kuitenkin niin moni kävi Rasputinin luona? Oliko syynä vaikutusvalta tsaariperheeseen? Rasputinin maine elostelijana? Nyttemmin Wikipedia avasi tätä vähän lisää, mutta pelkän romaanin varassa tämä tieto jäi vajavaiseksi ja hämmentäväksi.
Rasputin itse oli hyvinkin kiinnostava hahmo. "Hulluksi munkiksi" haukuttu Rasputin onkin yksi sekapäisempiä kohtaamiani henkilöitä kirjamaailmassa, mutta se sopii Rasputinille.
Kirjan loppuratkaisu sai pisteet nousemaan. Pidin lopusta todella paljon. En tietenkään paljasta siitä sen enempää tässä. Loppuratkaisu oli osin vähän ennalta-arvattava (ja tietysti esim. Rasputinin kohtalo taas yleistietoa siinä missä Titanicin uppoaminenkin), mutta toteutustapa miellytti kovasti.
Ystäväni Rasputin oli siis varsin mukavaa luettavaa. Se antaa kiinnostavan näkökulman aikaan ennen Venäjän romahdusta ja saa vähän janoamaan lisääkin tietoa.
Ystäväni Rasputinin on lukenut myös Jori Kaiken voi lukea! -blogista.
Sivumäärä: 355
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: arvostelukappale
Minun on pitänyt lukea JP Koskisen tuotantoa jo pitkään. Historialliset romaanit ja kauhuun kallellaan oleva Paholaisen vasara houkuttelevat. Rasputin on myös sen verran kiinnostava henkilö, että se suorastaan pakotti tarttumaan tähän. Huolimatta siitä, että päässäni on soinut toista viikkoa Boney M:n Rasputin.
Ystäväni Rasputin kertoo nuoresta Vasilista, jonka Rasputin eräällä matkallaan ikään kuin adoptoi. Vasilista tulee Rasputinin luotettu kirjuri, mutta samalla myös eräänlainen vakooja. Kukapa voisi vastustaa suloista Anastasiaa tai vaikutusvaltaista hovineitoa Annaa? (Annasta tulikin hinku lukea hyllyssäni valmiiksi oleva Irmeli Viherjuuren toimittama Anna Virubovan muistelmateos.)
Vasilin kautta siis lukijalle avautuu näkymä Grigori Rasputinin elämän viimeisiin vuosiin ja Romanovien elämään. Tarinan kertominen Vasilin kautta on kiinnostavaa ja sitä kautta saadaan näkymään niin ylempi kuin alempi luokkakin. Tsaarista katupoikaan. Pulmana on vain se, että Vasili itse jäi aika etäiseksi. Hänen tehtävänsä on olla silmät ja korvat, niin romaanin maailmassa kuin romaanin lukijallekin.
Ystäväni Rasputin ei ole sellainen paksu ja painava venäläisklassikko, mutta se on aika raskassoutuinen. Se ei ole pelkästään huono asia tai moite. Ystäväni Rasputin nimittäin tavoittaa ihka aidon venäläishengen. Jos en olisi nähnyt ja tiennyt, että kannessa lukee JP Koskinen, olisin voinut luulla, että siinä lukisi vaikka Yuripedro Koshkin.
Venäläisten romaanien kanssa saan päänsärkyä aina nimistön kohdalla. Miksi helkatissa yhdellä ja samalla ihmisellä pitää olla niin monta kutsumanimeä? Tässäkin romaanissa henkilögalleria on melkoinen, joten välillä olin pulassa. Kuka? Mikä? Siis eikö tää ollut...?
En tiedä luinko romaania jotenkin puolinukuksissa vai onko historiantietoni (hyvin ylimalkaiset sellaiset) vain vajavaiset, mutta minulle ei koskaan oikein selvinnyt miksi kansa vihasi niin paljon Rasputinia. Ja kuitenkin niin moni kävi Rasputinin luona? Oliko syynä vaikutusvalta tsaariperheeseen? Rasputinin maine elostelijana? Nyttemmin Wikipedia avasi tätä vähän lisää, mutta pelkän romaanin varassa tämä tieto jäi vajavaiseksi ja hämmentäväksi.
Rasputin itse oli hyvinkin kiinnostava hahmo. "Hulluksi munkiksi" haukuttu Rasputin onkin yksi sekapäisempiä kohtaamiani henkilöitä kirjamaailmassa, mutta se sopii Rasputinille.
Kirjan loppuratkaisu sai pisteet nousemaan. Pidin lopusta todella paljon. En tietenkään paljasta siitä sen enempää tässä. Loppuratkaisu oli osin vähän ennalta-arvattava (ja tietysti esim. Rasputinin kohtalo taas yleistietoa siinä missä Titanicin uppoaminenkin), mutta toteutustapa miellytti kovasti.
Ystäväni Rasputin oli siis varsin mukavaa luettavaa. Se antaa kiinnostavan näkökulman aikaan ennen Venäjän romahdusta ja saa vähän janoamaan lisääkin tietoa.
Ystäväni Rasputinin on lukenut myös Jori Kaiken voi lukea! -blogista.
Minusta tämä kirja laineili sujuvasti historiallisissa syövereissä, ei väittänyt, että näin se oli vaan antoi lukijalle mahdollisuuden peilailla tuntemuksiaan tietojensa tai mielikuvituksensa perusteella, hyvä niin. Rasputinia myös rakastettiin, mutta maailmanpalo ja tsaarittaren neuroottinenkin huoli pojastaan antoivat aiheen epäillä, että Rasputin ohjaili tsaarittaren kautta koko maan politiikkaa. Jusupovin talon tapahtumat olivat ehkä ennustettavissa, kuten sanoit, mutta ne oli kuvitettu tyylillä fiktiivisesti. Minäkin tykkäsin lopusta. Mitenkähän maailma makaisi, jos noin olisi tapahtunut?
VastaaPoistaTämä oli tosiaan siitä onnistunut, ettei tässä kompasteltu turhan tarkasti asioissa, joita ei varmaksi tiedetä :)
PoistaKiipesi sitten Finlandia-ehdokkaaksi, mitä ajattelet?
PoistaTietysti ainakin onnittelen! :)
PoistaMinun on vaikea verrata tätä muihin ehdokkaisiin, koska muita en ole lukenut (joskin Terminaalista on tulossa kyllä juttu).
Mutta ihan Finlandia-tasoa tämä teos ei minusta ole. Ansioistaan huolimatta.
Tämä pitänee lukea - vaikuttaa mielenkiintoiselta... raa,raa,Rasputin, vai miten se meni ?
VastaaPoistaJust noin. Tehokas korvamato!
Poista