Elina Rouhiainen: Kesytön (2012)

Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 272 (e-kirja)
Pisteet: 2½ /5
Mistä minulle: Elisa Kirja*

Olin kuuntelemassa Elina Rouhiaista männä kesän Finnconissa, jossa puhuttiin siitä miten yliluonnolliset olennon istuvat suomalaiseen maisemaan. Siinä keskustelussa aukeni enemmän Susiraja-sarjan idea ja innostuin heti.

Kesytön on siis Rouhiaisen esikoisteos ja Susiraja-sarjan ensimmäinen osa. Se kertoo kuvataidelukiota käyvästä Raisasta, joka menettää äkillisesti äitinsä. Isäänsä hän ei ole koskaan tuntenutkaan. Orvoksi jäänyt Raisa muuttaa Hukkavaaraan, Kainuun korpeen, mystisesti esiinputkahtaneen enonsa luo. Hukkavaarassa tuntuu olevan jotakin omituista... Onneksi Raisa saa ystäväkseen Nikon, mutta sydämen vie ihana Mikael. Kesyttömän jatko-osa, Uhanalainen, ilmestyi tänä kesänä.

Fantasiakirjallisuudessa on jokin mieletön kaipuu orpoihin. Kesytön ei tee poikkeusta ja lähtee siis taistelemaan hyväksynnästäni altavastaajan asemasta. Orpokiintiöni on tässä lajityypissä varsin täynnä. Raisa on kuitenkin vähää vaille täysi-ikäinen, joten se helpottaa hiukan. Orvoudessa ei varsinaisesti ryvetä, oikeastaan Raisa suhtautuu äitinsä menetykseen aika kevyesti. Kyllä hän suree, kärsii unettomuudestakin ym., mutta niille oireille tulee muitakin selityksiä.

Raisa on varsin onnistunut hahmo, vaikka hienoinen täydellisyys vähän häiritsikin. Pistän sen lajityypin piikkiin. Kuitenkin Raisa on juuri sellainen teini, kun uskon (ja muistan) 17-vuotiaan lukiolaisen olevan. Alun itsensäviiltelykohtaus pisti vähän pyörittelemään silmiä, mutta sekin jäi sitten muiden hyvien kohtauksien varjoon. Lisäpisteitä Raisan erikoisuudesta, jota en halua avata tässä enempää juonipaljastusten välttämiseksi.

Mikael taas ei onnistunut. Mikael vaikuttaa juuri sellaiselta lukioikäisen tytön "aikuinen mies" -unelmalta. Mies, joka hemmottelee naistaan hotellisviiteillä, romanttisilla hirsihuvilailloilla ja spa-hoidoilla. Mikael on kuitenkin 18-vuotias abiturientti, ei kolmekymppinen rikas ja rakastunut liikemies. Mikaelin kaverit, Pekka ja Joni, sen sijaan vaikuttavat oikein tyypillisiltä ikäisiltään.

Motkotan myös kliseisyydestä. Asetelmaltaan tämä tuo mieleen Houkutuksen, mutta vampyyrit ovat vain korvattu ihmissusilla. Hiukan onneton lukiolaissankaritar, ihastuminen rikkaaseen poikaan, joka vähän kapinoi pahisisäänsä vastaan. Sankaritar kasvaakin äkkiä hyvin vahvaksi ja tietysti rakkauteenkin tulee asiaankuuluvia ryppyjä.
Kumminkin on sanottava, että Rouhiaisen tarina on silti paljon parempi kuin Houkutus. Molemmissa on vähän turhaa totisuutta (vrt. Charlaine Harris, jonka Sookie-sarjassa huumori kukkii runsaasti ja itselleenkin irvaillen), mutta Kesytön on uskottavampi. Ja plussaa se saa ehdottomasti Suomi-miljööstä.
Rouhiaisen teksti on sujuvaa ja vetävää. Muutamia kompurointeja näkyy (esim. dialogi on paikoin töksähtelevää), mutta se ei menoa haittaa.

Kesytön edustaa paranormaalia romantiikkaa – hyvässä ja pahassa. Se on kliseinen, mutta vetävä. En ihastunut varauksetta, mutta aion luultavasti lukea seuraavankin osan. Romaani on täyttä viihdettä. Se on nopealukuinen ja helposti sulateltava.
Eniten minua vieraannutti se, etten kokenut olevani ihan kohderyhmää. Ei jaksaisi teiniromantiikkaa, mutta paranormaalit elementit kiinnostavat.

Kesytön on luettu myös näissä kirjablogeissa:
Kirsin kirjanurkka
Kuvia ja sanoja
Mustemaailmani
Vinttikamarissa
Saran kirjat
Kirjaston kummitus

Susiraja -sarja:
Kesytön
Uhanalainen

*e-kirja osana yhteistyötä Elisa Kirjan ja sahkoinenkirja.fi-sivun kanssa