J.S. Meresmaa ja Markus Harju: Steampunk! – Höyryä ja helvetinkoneita (2013)

Heti alkuun taas muistutus siitä, että tämä ei ole arvostelu / arvio samaan tapaan kuin Morren maailmassa yleensä. Kyseessä on Osuuskumman julkaisu, ja olen mielestäni jäävi arvostelemaan niitä tarpeeksi puolueettomasti. Toisekseen tässä on mukana oma novellini Rafael, joten en osaa sitäkään vähään olla puolueeton. Eihän minulla ole ollut mitään tekemistä kokoelman muiden novellien kanssa edes oikoluvun vertaa, mutta ymmärrätte varmaan pointtini.

Luettuani ja kirjoitettuani Osuuskumman edellisestä steampunk-antologiasta (Steampunk! – Koneita ja korsetteja) en osannut villeimmissä kuvitelmissanikaan ajatella olevani seuraavan kokoelman yksi kirjoittajista. Enhän edes kunnolla tiennyt mitä steampunk, höyrypunk, oikein on! En tiedä tiedänkö vieläkään, mutta kyllä se maailma vei!

Höyryä ja helvetinkoneita on kunnianhimoisempi kuin edeltäjänsä. Novellit ovat vaativampia, hiotumpia ja arvaamattomampia. Miljööt ovat monipuolisia Euroopan kaupungeista Lapin perukoille. Löytyy romantiikkaa, jännitystä ja tiukkoja tilanteita.

Steampunk! – Höyryä ja helvetinkoneita sisältää novellit:
Jussi Katajala: Sierra Nevadan salaisuus
Taru Luojola: Missä paikkasi, tiedätkö sen?
J.S. Meresmaa: Alexandre
Magdalena Hai: Siivekäs mies Isaac
Shimo Suntila: Valkean naisen palvelija
Jani Kangas: Varjo Angelinrovan yllä
Markus Harju: Rautainen aika
Hanna Morre: Rafael
Anne Leinonen: Falachustin talossa
Tero Niemi: Lorelein laulu

En oikein osaa päättää suosikkiani. Pidin monesta novellista paljon. Shimo Suntilan cthulhuhenkinen Valkoisen naisen palvelija jäi kutkuttamaan mukavasti. Pidin kahden naispäähenkilön keskinäisestä suhteesta kovasti. Lady America oli loistava tyyppi! Tähän maailmaan sijoittuva romaani olisi kiva! (Kyllä. Tämä oli vinkki kirjailijalle.)

Viimeksi moitin Jani Kankaan novellia keskeneräisyydestä. Nyt ei ollut mitään huomautettavaa. Varjo Angelinrovan yllä oli vahvatunnelmainen kertomus samoista maailmoista kuin Kankaan edellisessäkin kokoelmassa ollut Kapina tunturilla. Tämä oli tasapainoisempi ja aidosti jännittävämpi.

Magdalena Hain Siivekäs mies Isaac oli haikean kaunis, hyvin surullinen tarina. Samoihin tunnelmiin päättyy Tero Niemen Lorelein laulu. Oli mukava huomata, että tällaiset hidastempoiset, viipyilevätkin tarinat sopivat kokoelmaan hienosti.

Sierra Nevadan salaisuus ottaa kantaa naisen asemaan kaiken muun toimintarytinän ohessa. Jussi Katajalan käsialaa oleva novelli on siis todellakin punk! Punkia on myös miljöö. Ei olla Euroopan pääkaupungeissa, joihin steampunk yleensä mielletään kuuluvaksi, vaan Ameriikan mailla.

J.S. Meresmaan Alexandre on jälleen edellisen kokoelman novelliin liittyvä. Alexandre on ikään kuin itsenäinen jatko-osa Augustinelle, mutta toimii hyvin vaikkei olisi lukenut edellistä novellia. Tästäkin vaihtoehtohistoriallisesta Pariisista olisi mukava lukea enemmänkin. Meresmaan lapsinäkökulma tarinoihin on uskottavan tuntuinen.

Rautainen aika esittää myös vahvan naishahmon ja muistuttaa hyvin siitä, millä se tie Helvettiin olikaan kivetty... Tämä on yksi parhaita Markus Harjulta lukemiani novelleja. Mahtipontinen, tunteikas, mutta samaan aikaan hienostuneen eleetön.

Missä paikkasi, tiedätkö sen? kysyy Taru Luojolan novelli, joka sijoittuu Ruotsiin ja puhuu luokkayhteiskunnasta. Asemaansa on vaikea muuttaa eikä siihen taida edes kapinat auttaa. Päähenkilöiden suhde oli tässä novellissa myös mielenkiintoinen.

Falachustin talossa on upea. Minulla tuppaa aivot nyrjähtämään sijoiltaan, kun ryhdytään leikkimään ajan ja aikakäsityksien kanssa, mutta onneksi Leinosen Annen kanssa on mukava muutella aikojakin. Siinä oli samanlainen hieman haikea tunnelma kuin Hain ja Niemen novelleissa, mutta pohjavire oli valoisampi. Entä jos voisikin elää ilman aikaa?

Novellini on siis erittäin upeassa seurassa! Jos siis yhtään steampunk aihepiirinä kiinnostaa, niin kyllähän tämä on pakkohankinta. Kaupallisena tiedotteena on tietysti sanottava, että sen voi ostaa Osuuskumman holvikaupasta *klik* tai Elisa Kirjan kautta *klik2*.