Virpi Saarinen: Jäälinnun sulka (2005)

Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 206
Pisteet: 2/5
Mistä minulle: kirjasto

Toivioretket kotimaisen fantasian pariin jatkuvat. Tavoitteenani on tutustua mahdollisimman monen kotimaisen spefikirjailijan tuotantoon. Pääpainotukseni on aikuisille suunnattussa kirjallisuudessa, mutta kuten Viides tuuli -romaanin kohdalla totesin, niin Suomessa kaikki fantasia halutaan herkästi laittaa nuortenkirjallisuuden piiriin.

Jäälinnun sulka tarttui mukaani Salon pääkirjaston 'Nuoret aikuiset' -osastolta ja innokkaasti siihen tartuinkin.
Jäin ehkä hiukan tämän kategorian vangiksi, sillä Jäälinnun sulka ei minusta ole YA-genreä lainkaan. Ja näin ollen pettymys varjosti lukemistani, vaikka ei se suinkaan ollut ainoa syy, miksi tämä ei vakuuttanut.

Jäälinnun sulka etenee kahdessa aikatasossa. Muinaissuomalaisessa ajassa on nuori nainen Laia, joka koittaa selviytyä heimossaan maamonsa kuoleman jälkeen ja kohtaa Juran, pojan vieraasta heimosta.
Nykyajassa on taas kömpelö Aura, joka vie uuden ystävänsä Jurin mystiselle Valaisten rannalle, jota ei näy edes kartassa.

YA-genreen (young adults) liitetään usein vahva romantiikka, seksi ja väkivaltakin. Tässä oli ehkä hienoinen aavistus ihastumista, ei seksiä eikä juuri väkivaltaakaan. Voisin suositella Jäälinnun sulkaa helpostikin noin 10-vuotiaille ja sitä vanhemmille, kun normisti ajattelisin YA-genren olevan vähintään 15-vuotiaiden juttua. Olin siis ehdottomasti liian vanha tämän kirjan teemoille.

Muinaissuomalainen miljöö ja ylipäätään miljöökuvaus on Saarisen vahvuus. Se oli kaunista ja uskottavaa. Ei niin (inho)realistista kuin esimerkiksi Samuli Antilan Kirveenkantajissa (joka toki onkin aikuisille suunnattu), mutta käytännön toimia hyvin kuvaavaa.
Sen sijaan Laia henkilönä tuntui kovasti nykymaailmaan sijoittuvalta. Jollakin tapaa hänen ajatuksensa ja toiveensa, sekä usko itseensä tuntui epäuskottavalta. Maamonsa kuoleman jälkeen Laia päättää selviytyä yksinelävänä naisena, vaikka se onkin kyseisen ajan heimokulttuurissa epätavallista. Laialla ei ole oikein mitään edellytyksiäkään. Hän ei osaa tehdä pyydyksiä, selviää heikosti kasvienkin kanssa eikä minkäänlainen ompelukaan tahdo sujua. Tässä on iso ristiriita.

Nykyajassa olevat Aura ja Juri eivät niinkään toimineet hekään. Jos en olisi ollut tietoinen kirjan ilmestymisvuodesta, olisin arvellut tämän ilmestyneen 30 vuotta sitten. Jotakin hyvin 80-lukulaista tässä oli ja kaksikko muistuttikin lähinnä oman lapsuuteni kavereita. Kohottelin kulmiani Jurin hämmästelylle siitä, että "likka" voisi olla kiinnostunut luonnosta ja retkeilystä. Ei kai se 2000-luvulla niin ihmeellistä ole, että poika voisi ihmetellä tytön luontokiinnostusta?

Oletin, että näiden parien (Aura/Juri + Laia/Jura) tarinat olisivat jotenkin koskettaneet toisiaan enemmän. Olihan niillä yhteneväisyytensä, mutta tasapainossa ne eivät olleet. Aura ja Juri jäivät ihan kehyksiksi, jotka olisi voitu poistaa koko romaanista sen mitenkään siitä kärsimättä. Laian ja Juran tarina oli paljon kiinnostavampi ja tietyllä tapaa uskottavampi.

Jäälinnun sulka ei ole huono, mutta ei sillä minun silmissäni ollut erityisiä ansioitakaan. Olin tietysti myös tyystin väärää kohderyhmää. Tämä sopii parhaiten koululaisikäisille lapsille ja nuorille.