Sivumäärä: 301
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos
Anu Holopaisen Syysmaa-sarjan kolmas osa jatkaa tasaisen varmalla, vaikuttavalla linjallaan. Viinikauppiaassa mukana seikkailevat edellisistä osista tutut Javona, Rakhenes, Zara, Adaira ja Merkinos.
On kulunut kuutisen vuotta edellisen osan, Sisarpuut, tapahtumista. Javonan tytär Yvana kärsii omituisesta luomesta selässään. Lisäksi Javona ja sisarensa menettänyt Sissa, joka Yvanaa hoitaa, käyttäytyvät oudosti.
Zara taas lähettää Adairan ja Merkinosin Satosalesin kaupunkiin viinikauppiaspariskuntana. Ratkaisu ei oikein miellytä ketään, mutta uhrauksia on tehtävä. Adairan ja Merkinosin tehtävänä on lyödä kiilaa valtauskontojen välille, jotta naisten asema vahvistuisi ja saataisiin jalansijaa myös naisten omalle uskonnolle.
Anu Holopainen kuljettaa tarinaa reippaalla, jämäkällä otteella eteenpäin. Keskivaiheilla oli aavistus tyhjäkäyntiä havaittavissa, mutta muuten turhaan vatulointiin ei tuhlata aikaa. Holopainen tuo esiin rohkeasti Syysmaan yhteiskuntajärjestyksen kieroutumia, jotka eivät välttämättä ole niin kaukana tämänkään maailman todellisuudesta...
Merkinos tiesi miten pöyristyttävää olisi ollut, jos ylipapin vaimo olisi julkisesti tehnyt hyväntekeväisyyttä kerjuunaisten avuksi. He olivat kodittomia naisia, pääasiassa bordellien ja kylpylöiden entisiä työntekijöitä, jotka heitettiin kadulle kun he olivat sen ikäisiä etteivät kelvanneet enää juopuneimmallekaan asiakkaalle. Yksikään perhe ei ottanut takaisin suojiinsa bordellissa työskennellyttä sukulaista, joten he saattoivat vain kerjätä torin laidoilla armeliailta vaimoilta leipäpalaa tai kolikkoa henkensä pitimiksi. Kaupunginvartijat ja poliisit ajoivat heitä usein keppien kanssa kaupungeista ulos, ja moni kuoli metsiin horroskauden aikana.Loistava osoitus yhteiskunnallisesta, nuorille suunnatusta fantasiakirjallisuudesta! Lisäksi Viinikauppiaassa käsitellään vanhemmuutta, kansalaistottelemattomuutta seurauksineen ja jopa hiukan avioeroa. En muista törmänneeni avioeroon fantasiakirjallisuudessa – varsinkaan nuorille suunnatussa.
(s. 222)
Henkilöhahmojen rakentuminen on tärkeä asia, ja etenkin sarjassa se pitää tehdä huolellisesti. Minusta Holopainen on varsin onnistunut tässä, vaikka en pitänytkään kaikista ratkaisuista. Ihmisten välisiä suhteita ja niiden kehittymistä ei ole helppo ennustaa, mikä tekee jutusta vain mielenkiintoisemman. Tämän osan myötä on myös lupa odottaa muutakin kuin pelkkää heteronormatiivisuutta. En kuitenkaan koe, että Holopaisen ratkaisu huokuisi mitään "kiintiöhomo/-lesbo" -linjaa, vaan se tuntuu istuvan kokonaisuuteen luonnostaan ja perustellusti.
Viinikauppias on erinomainen! Se vie paljon asioita eteenpäin, esittää uusia kysymyksiä – saa janoamaan seuraavaa osaa.
Syysmaa-sarja:
Viinikauppias
Yölaakso
Varjoja
Matkalaiset
En enää muista, miten pitkälle tätä sarjaa aikoinaan luin. Epäilisin, että tämä saattaisi olla viimeinen osa, jonka olen lukenut, ja nyt näiden arvioidesi ansiosta olen alkanut miettiä, pitäisikö aloittaa sarja alusta ja lukea myös nuo lukemattomat. Pidin sarjasta kyllä (ja tykkäsin lukea muitakin Holopaisen kirjoja), mutta jostakin syystä se vain jäi kesken enkä enää kovin hyvin muista alkupään kirjojenkaan tapahtumia, joten ensimmäisestä osasta varmaan kannattaisi aloittaa.
VastaaPoistaSuosittelen kertaamista alusta asti, sillä muuten voi kärryille pääseminen olla haastavaa. Holopainen kun ei paljoa rautalankaa väännä edellisten osien tapahtumista.
PoistaAi että kun pidin tästä Viinikauppiaasta! Itse sain tuossa juuri nelosen luettua ja toivottavasti pääsen pian viidennen kimppuun (koska nelosessa lähdettiin vähän toiseen suuntaan). Itse pidin kovasti hahmojen kehityksestä ja kaikista ylläreistä, joita tämä kirja muassaan toi.
VastaaPoistaJes! Minäkin pyrin tarttumaan seuraavaan taas mahdollisimman pian.
PoistaJaahas, tässäpä sarja, jota en ole vielä ollenkaan huomannut. Pitääkin korjata asia. Kuulostaa mukavan mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaSuosittelen. Nuortenkirjamaisuudesta huolimatta ainakin minä viihdyn hyvin tämän parissa.
Poista