Sivumäärä: 122 (e-kirja)
Pisteet: 2½ /5
Mistä minulle: Elisa Kirja*
Kyllä minun nyt on vain luovutettava ja todettava, ettei Leena Krohnin kirjat ole minun juttuni. Sama juttu näetsen kävi Tainaronin kanssa. Morre ei tajuu.
Koen tästä nolouttakin. Leena Krohn on ilmiselvästi hieno kirjailija. Hotel Sapiens oli Finlandia-ehdokkaanakin tänä vuonna enkä pidä ehdokkuutta outona tai perusteettomana – päinvastoin. Ei siinä ole ihmeteltävää.
Tällaisten kirjojen pisteytys on muuten erityisen haastavaa. Tiedän ja aistin kirjan olevan taidokas ja hyvä – mutta en silti itse saa siitä mitään otetta tai voi sanoa viihtyneeni sen parissa. Tuntuu oudolta ja nololta antaa kotimaisen spekulatiivisen fiktion yhdelle mestarille tällaisia pisteitä, mutta... Tämä nyt on vain oma kokemukseni. Ei mahda mitään.
Minusta olisi ihana hehkuttaa, kuinka upean ihanan arvoituksellinen Krohnin teos onkaan. Kai se sitä on. En voi kiistää. Mutta sellainen ei vain pure minuun.
Hotel Sapiens on hotelli, jonne on kerääntynyt epämääräinen ryhmä ihmisiä. Tunnelma on dystopiamainen, vaikka mitään sellaista ei missään suoraan sanotakaan. Krohn ei selittele ylipäätään juuri mitään, vaan luottaa lukijaansa. Hotel Sapiensissa ihmisiä hoitavat nunnat ja kaikkea valvovat Kaitsijat, ilmeisen tekniset olennot. Päivien kulusta kerrotaan hotellin asukkaiden kautta vuorotellen.
Hotel Sapiensissa on kiehtova pieni koukku. Erilaiset ihmistyypit ovat kiinnostavia. Krohn ei kuitenkaan kärjistä tai nojaudu stereotypioihin. Hän rakentaa ihmistyyppinsä ihan muista aineksista, joissa on jotain tuttua, mutta myös jotain ihan outoa.
Ehkä tässä juuri piilee Krohnin taika? Vaikka nimittäin sanon, ettei Krohnin kirjat ole minun juttuni enkä usko tilanteen muuttuvan, on minulla silti outo halu lukea näitä lisää. Tunne on kovin hämmentävä enkä ole varma kumpuaako se uteliaisuudesta vai jostakin epämääräisestä velvollisuuden tunteesta...
Hotel Sapiens rakentuu lyhyistä luvuista. Jokaisessa on eri näkökulmahenkilö, mutta aina en ottanut tolkkua kuka. Se selviäisi ehkä paremmin, jos lukisi kirjan uudestaan – ja vielä kerran uudestaan. Tästä löytäisi varmasti jotakin uutta jokaisella lukukerralla.
Romaani päättyy minusta kauniisti ja valoisasti – mikäli sen nyt oikein ymmärsin. Vaikka teoksen tunnelma on kovin kylmä, avuton ja hämmentynyt, näin lopussa toivon ja siitä jäi ihan hyvä mieli.
Tämä minun kokemukseni jäi nyt vähän tyngäksi, hämmentyneeksi ja ympäripyöreäksi. Jos ei ymmärrä, niin ei ymmärrä.
Onneksi Hotel Sapiensista voi käydä lukemassa lisää ainakin näistä blogeista:
Anna minun lukea enemmän
Marjatan kirjaelämyksiä
Sinisen linnan kirjasto
Luettua elämää
Yöpöydän kirjat
Ilselä
Eniten minua kiinnostaa tie
Kommentit
Lähetä kommentti