Leena Virtanen: Noitanaisen älä anna elää (2013)

Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 198 (e-kirja)
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: Elisa Kirja*

Leena Virtasen Noitanaisen älä anna elää – Tosikertomus noitavainoista Suomessa 1666-1671 on blogeissa varsin paljon tietokirjaksi luettu kirja. Minäkin tietysti tartuin kirjaan, sillä noituus aiheena on kiinnostava.

Nipotan heti alkuunsa alaotsikosta. "Suomessa" on turhan kattava ilmaus, kun tarina keskittyy vain Ahvenanmaalla tapahtuneisiin asioihin, jotka olivat omaa luokkaansa Manner-Suomen tapahtumiin nähden.

Virtanen lähestyy aihettaan kaunokirjallisin keinoin, vaikka teos onkin tietokirja. Jännitysnäytelmän tavoin lukija saa seurata mitä tapahtuu 13 naiselle, jotka Karin Persdotter nimeää nähneensä Blåkullassa (joka ei ole ihan sama kuin Kyöpelinvuori, lisää aiheesta Hys, äiti lukee nyt! -blogissa).
Virtasen ansioksi on tässä laskettava se, että hän pysyy varsin uskottavalla maaperällä. Hän ei yliammu tai hae draamaa kuvitelluilla kohtauksilla. Draamaksi riittää ihan se, mitä kuulustelupöytäkirjoihin on tallennettu ja mitä voi tiedonsirpaleista loogisesti ottaen päätellä.

Kaunokirjallisessa lähestymisessä on myös varjopuolensa. Tarinasta tuli mielestäni sangen sekava. Koska kuulustelut hajautuivat usean vuoden jaksolle tekstin tapahtumat seilasivat edestakaisesti. Tekstissä toistui usein "mutta palataanpa vuoteen XX" ja "jonka tapaamme myöhemmin vuonna XX" tyyliset ilmaukset. Ja kun niihin tapahtumiin päästiin, olin jo unohtanut mikä se lähtötilanne olikaan.
Tämän kirjan kohdalla koin ensimmäistä kertaa sähkökirjan hankaluuden. Selaaminen ei ole niin helppoa, kun ei voi pitää sormea kätevästi jonkun sivun välissä. Toki voi käyttää kirjanmerkkiä ja muistiinpanoja, mutta se on työläämpää kuin nopea selaaminen. Ehkä luen etenkin tietokirjat jatkossa mieluummin paperisina.

Lisäksi minua jäi kiusaamaan aistimani puolueeton sävy. Ahvenanmaan noitavainoissa syytettiin 16 naista noituudesta ja seitsemän heistä sai kuolemantuomion (koko Suomessa noituudesta syytettiin noin 1500 ihmistä ja noin 100 tuomittiin kuolemaan). Pääasiassa tuomiot langetti tuomari Nils Psilander, josta siis rakennetaan tarinan pahista.
Jäin pohtimaan, että oliko Psilander tosiaan pahis vai tekikö hän vain sen, mitä hänen odotettiin tehtävän. Teoksessa haetaan vastausta monen sivun verran Psilanderin mahdollisesta naisvihasta, joka kuitenkin todetaan sitten lyhyesti, ettei se sitä ehkä ollutkaan. Ahvenanmaalla tuomittiin vain naisia, koska Karin Persdotter nimesi vain naisia. Syitä Psilanderin toimiin haetaan pedanttisuudesta, itsepäisyydestä, ylpeydestä - ja sitten ehkä kumminkin naisvihasta. Tämä naisvihan korostaminen hiukan kummastutti, etenkin kun sille ei löydetty kunnollisia perusteita. Vaikka onhan siinä sitä draaman ainesta...

Pääasiallisesti kuitenkin Noitanaisen älä anna elää on hyvä. Sen hyvänäpuolena on erityisesti syitten erittely aikaansa nähden. Kaikki alkoi vain muutamasta lyhteestä... Teos näyttää hienosti, miten yhteisöllisyys on rakentunut ja kuinka merkittävä asia se on ollut. Yhteisöllisyydellä on puolensa – ja puolensa...

Noitanaisen älä anna elää on luettu ainakin seuraavissa kirjablogeissa:
Rakkaudesta kirjoihin
Nenä kirjassa
Kirjakaapin avain
Kaiken voi lukea!
Eniten minua kiinnostaa tie
Kirjakirppu
Sonjan lukuhetket
Kirjainten virrassa

*e-kirja osana yhteistyötä Elisa Kirjan ja sahkoinenkirja.fi-sivun kanssa